Mitä tehdä (Kyse jaksamisesta kahden lapsen kanssa)??

Tuohon se sitten johtaa, että ajaa itsensä niin piippuun että ei enää jaksa.

tulevaisuudessa että asia on todellakin niin, että parempi lapsen lyhyellä aikavälillä kuin pitkällä! mieti kuinka vieraita toisilleen saattaa nämä lapset sitten kohta olla.. jos on pitkä aikaväli.. minulla on itselläni 3v ja 1v lapset ja kolmatta odotan! sanoisin ap:lle että se pahin vaihe on tuo, kun nuorin on ALLE 1 v! se on ihan selvä.. minäkin olin viimekesänä aika väsynyt..vaikka mies oli vain päivätöissä. Mutta ymmärrän, että tosi rankkaa, jos mies vielä vuorotöissä!



olen myös Lapista, ja minulla on täällä yksi tuttu, joka on kahden lapsen kanssa ollut tosi väsynyt aikanaan.. sai aika helposti neuvolan kautta kodinhoitoapua! pari kertaa viikossa! siis sillätavalla, että äiti sai sillä aikaa mennä vaikka shoppailemaan! kysyppä neuvolasta asiaa! täältäpäin on helpompi saada tota kodinhoitoapua kuin esim etelästä! minultakin on jopa kysytty tuota!

on jo niin hassuja, että leikkii (tosin joskus 1 vuotias suivaantuu aika herkästi 3-vuotiaalle isollesisarukselleen) tosi hyvin yhdessäkin! niitä on kuule ihana seurata..ja minusta tuntuu, että tämä lapsenhoito on jopa välissä helppoa.. ihana kun sitten tulee kesä, ja saa tehdä noiden kanssa kaikkea hauskaa!



sinunki vauvasi kasvaa vauhdilla, ja huomaat, ettei elämä olekaan aina niin rankkaa kuin jossakin vaiheessa.. keksit nyt jonkun avun sille, ettet väsy ihan puhki!

Tarinasi kosketti minua syvältä..

Kirjoituksesi oli kuin omaani!

Minunkin miehelläni on vuorotyö.. ja hyvin hankala sellainen.. Saattaa mennä kaksi viikkoa niin, etten näe miestäni kuin sen verran että hän kävelee makuuhueneeseen nukkumaan ja sieltä taas suihkun kautta töihin.

Minulla on kolme lasta: vauva, taapero ja 7vuotias.

Lisäksi muutimme paikkakuntaa, joten minulla ei ole sukulaisia, ystäviä, tuttavia eikä ketään ketä voisi auttaa.

Rankkaa on. Henkisesti.

Mies ei ymmärrä kuinka minulla voisi olla mitenkään vaikeaa, olenhan " vain kotona" . Hänen ajatusmaailmassaan minä varmaan vaan lepäilen ja oleilen.. nautin kotilomastani..

Minäkin alan olla aivan loppu. Olen kyllä jo suunnitellut, että hankin MLL:n hoitajan meille kolmesti viikossa, pariksi-kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Hän saisi käyttää pienempiä puistossa, kävelyllä ym.. jotta minä saisin sillä aikaa ensin siivottua ja sitten otettua vaikka pienet torkut.

Uskon, että tämä auttaisi minua jaksamaan.. Ja ne hoitajaan tarvittavat rahat revin vaikka persnahastani (tai ennemminkin miehen..) jotta tää olo helpottaisi.

Mitä hyötyä siitä on lapsille itselleen että ovat läheisiä? Eikä se pieni ikäero takaa sitä että olisivat läheisiä, sehän on lähinnä luonnekysymys ja usein myös vaikuttaa sukupuoli.



Kaikki aina väittää että pääsee helpommalla kun 2 lasta pienellä ikäerolla leikkivät yhdessä. Minäpä väitän että 2 lasta pienellä ikäerolla myös tappelevat ja riitelevät myös aika paljon yhdessä. Ja yhden lapsen kanssa on helpompaa, koska siinä voi keskittyä täysillä sen yhden lapsen kiinostuksen kohteisiin, ja tehdä hänen kanssaan juuri hänelle sopivaa ohjelmaa. Näin ollen tämä 1 lapsi on huomattavasti tyytyväisempi eikä tarvitse hakea huomiota negatiivisellä käyttätymisellä.

mutta monesti elo on yhtä erotuomarina oloa.



Sitten ap:n asiaan. Vaikuttaa siltä, että olet tosi väsynyt. Lisäksi saatat olla masentunut. Aika monet " oireesi" viittaa siihen. Voisitko käydä lääkärissä ja onko kunnassi esim. perhetyöntekijää? Hae apua. Ainoa kasvusuunta on aurinkoon päin. :)))

kyllä se siitä paranee kun lapset kasvaa..

Kaikki aina väittää että pääsee helpommalla kun 2 lasta pienellä ikäerolla leikkivät yhdessä. Minäpä väitän että 2 lasta pienellä ikäerolla myös tappelevat ja riitelevät myös aika paljon yhdessä. Ja yhden lapsen kanssa on helpompaa, koska siinä voi keskittyä täysillä sen yhden lapsen kiinostuksen kohteisiin, ja tehdä hänen kanssaan juuri hänelle sopivaa ohjelmaa. Näin ollen tämä 1 lapsi on huomattavasti tyytyväisempi eikä tarvitse hakea huomiota negatiivisellä käyttätymisellä.



[ /i



Kyllä ainoat lapset osaavat hakea huomiota negatiivisella käyttäytymisellä siinä missä monilapsisen perheenkin lapset. Sisaruussuhteet ovat rikkaus.

kasvattavat ja asettavat rajoja vaikuttaa myös lapsen käytökseen. Eli ei voi yleistää, että ainoat lapset olisivat hankalampia.

t.31

Ja taas noita älynväläyksiä, " onko mummoa joka auttais" . No jos olis joku joka auttais, niin miksi ihminen sitten uupuneena tänne avautuis?! Haloo!

Jo vuoden kuluttua on helpompaa. Koita kestää päivä kerrallaan!

lapsena kasvaminen tekisi ihmisestä sen tyytyväisempää kuin sisarussarjassa kasvaminenkaan. Tietenkin vanhemmilla, kuten myös perimällä, lapsen temperamentilla, olosuhteilla jne. on vaikutusta siihen, millaiseksi lapsi kasvaa.

Mutta jospa lähetänkin kauhean paljon jaksamista ja voimia, niin kyllä se elämä siitä helpottaa!!!

..meillä on viisi alle kouluikäistä, sekä yksi murkku, joka ei ole ihan helpoimmasta päästä..

Mies on yrittäjä, tekee välillä tosi pitkiä päiviä, välillä on useamman päivän pois, jos työt kauempana.



Olen kyllä aivan ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, vaikka se olisikin rankkaa.

Tiedän tosi monta perhettä, jossa on vain se yksi lapsi, ja täytyy sanoa, että välillä tuntuu että pääsen itse helpommalla kuuden kanssa, kuin nämä yhden kanssa...

Meillä lapset ovat oppineet oma-aloitteisiksi, sosiaalisiksi, ja kaikinpuolin reippaiksi jo ihan automaattisesti. Huolehtivat myös kovasti toinen toisistaan, ihan sisäsyntyisesti..ja juu, kyllä meillä tapellaan, ja paljon, mutta vielä enemmän rakastetaan ja ollaan kavereita.

Olisin kyllä vahvasti sitä mieltä, että aikuisena tulevat varmasti pärjäämään elämässään paremmin kuin joku " herranterttu" joka on aina saanut kaiken haluamansa huomion jne...



Ja aapeelle vielä, että kysele ihmeessä vaikka neuvolasta mitä apuja olisi tarjolla, lapset vaikka kerran viikossa hoitoon päiväkotiin tms..

Meillä lapset ovat oppineet oma-aloitteisiksi, sosiaalisiksi, ja kaikinpuolin reippaiksi jo ihan automaattisesti. Huolehtivat myös kovasti toinen toisistaan, ihan sisäsyntyisesti..ja juu, kyllä meillä tapellaan, ja paljon, mutta vielä enemmän rakastetaan ja ollaan kavereita.

Olisin kyllä vahvasti sitä mieltä, että aikuisena tulevat varmasti pärjäämään elämässään paremmin kuin joku " herranterttu" joka on aina saanut kaiken haluamansa huomion jne...

mennä kerhoon tai vaikka osapäiväiseen hoitoon? Ja välillä - säännöllisesti - MLL:n hoitaja muutamaksi tunniksi?



Itselläni on yksi lapsi (2v) ja odotan vasta toista, mutta jo nyt olen välillä tolkuttoman väsynyt ja epätoivoinen, tekee mieli vain häipyä. Sitten huomaan, että loppujen lopuksi aika pieni katkaisu auttaa: kerran menin kolmeksi tunniksi uimahalliin ystävän kanssa miehen vapaapäivänä (mies yrittäjä, jolla 3 vapaapäivää /kuukausi, aina töissä!) ja se heti auttoi. Säännöllisesti tällaisia pieniä omia menoja MLL:n tai muun hoitajan (vaikka joku lukiolaistyttö?) avulla auttaa pitämään päätä selvänä. Repikää ne rahat vaikka mistä! Ja nukkua, vaikka väkisin. Jos olet masentuntu, hae apua, neuvolasta terveyskeskuskesta, mistä vaan. Sulla voi olla uupumuksen lisäksi myös synnytyksenjälkeinen masennus?



Tällä hetkellä ei taida paljon lohduttaa, että vuoden päästä helpottaa... kun ei meinaa selvitä iltaan asti?? Toivon sinulle apua ja voimia!

Enemmän luulen että sinua silti vaivaa mökkihöperyys ja sen takia masennus, ihme ruokavaliosi takia C-vitamiinin puutos ja oman ajan kaipuu! Mutta sen voi vakuuttaa, että se helpottaa muutaman kuukauden sisällä. Lasten vika tämä ei ole, vaan lähinnä lasten iästä ja olosuhteista johtuva ohimenevä ilmiö. Kyllä siitä selviää!



Meillä on lapsilla 2 ½ v. ikäero. Oma mieheni painoi (ja painaa edelleen) myös 3-vuorotyötä. Lisäksi meidän erittäin vilkkaalla joskin kiltillä esikoisella on lievä dysfasia, mikä tuo elämään omat mausteensa. Hän kun ei aina ymmärrä mitä sanotaan, ennenkuin se on toistettu kymmenen kertaa tai ehdin elehtiä sen pantomiimina/kuvina.



Se mikä on tosi tärkeä ja elämää helpottavaa, on selkeä päivärytmi, kaupan einesten hyötäminen ja kotitöiden ajankäytön minimointi. 6 kk ikäinen nukkuu varmaan päiväunia ja esikoisesi myös? Päivärytmi mahdollistaa sen, että tiedät mitä milloinkin tapahtuu ja mitä silloin voi tehdä. Eli että esim. retkelle mummolaan voidaan lähteä klo 9, kun on syöty ja vauva on tehnyt aamukakkansa. Palata pitää kello 12. Päiväunet lapset nukkuvat esim. klo 14-16, jee, teenpä lasten vielä hereillä ollessa pikanakkisoppaa kaupan murkinoista. Syödään ja esikoinen unten maille. Syö, kellahda parisänkyyn vauvan viereen maate ja nuku. (Miehesi voi nukkua lattialla varapatjalla.) Illalla voitte lasten kanssa mennä pikku vaunulenkille, happihyppely ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa rauhoittaa mukulat ja sinut ja kuluttaa kaloreita.



Mieti mitkä ruuat valmistuvat vikkelästi ja nopeasti, oikaise sieltä ja täältä. Unohda viikottaiset lattianpesut ja mattojen tamppaukset, tyydy vähempään, imurointiin ja tavaroiden suorimiseen....

mutta omaan väsymiseen, saamattomuuteen, huutamiseen jne auttoi lääkitys: Cipralex, johon lääkäri kirjoitti reseprin. Toinen tärkeä asia on nukkua vähintään 9h yössä - minulla ainakin.