Mitä tehdä (Kyse jaksamisesta kahden lapsen kanssa)??

luulenpa, että täällä olisi varmasti lapsettomia (tai lapsellisia ihmisiä), jotka haluaisivat auttaa!!

Tämä ei välttämättä auta,mutta tiedät että kohtalotovereita löytyy...Mulla myös kaksi pientä lasta 1v 6kk ja 4kk kaikki päivät ovat yhtä selviytymistä. Se väsyttää joskus henkisestikkin aivan älyttömästi!Mun mies myös vuorotyössä.Rankkaa!!!

iltaisin ?

Mutta kyllä vauvankin kanssa tulee noita " pistän oven kiinni enkä katso perään ja lähden hittoon, ei jaksa" -väsymyskohtauksia.



Olen sitten miettinyt, mihin ihan konkreettisesti menisin/haluaisin mennä, olisinko siellä onnellinen (jos edes sellaista paikkaa keksin) etc... Ei sitä kirkuvaa nyyttiä sit kuitenkiaan mihinkään vaihtaisi.



Jaksuja!

meillä mies ei tee vuorotyötä, mutta yrittäjänä ajoittain pitkää päivää. Kuopus on jo 1v 3kk joten tilanne on helpottunut. Niin se tulee teilläkin helpottamaan aikaa myöden.



Nyt sun täytyisi kuitenkin löytää jostain voimia. Oletko puhunut miehellesi tilanteestasi? Oletko ehkä masentunut?



Missä päin asustelet? Tarjoutuisin lapsenvahdiksi, jotta saisit edes vähän hengähtää.

Saisit lapset hoitoon päiväksi ja tekisit sitten ihan mitä sua huvittaisi.

jolloin mies on iltatöissä. Vaikka meidän lapset on 9 kk , 5 v ja 7 v.(Yksi on ainoastaan miehen ja ei valitettavasti ole helpoimmasta päästä ).



Onko mummoja ? Sukulaisia ? Ihmisiä joihin luotat? Pääsisit välillä hengähtämään.



Kannattaa myös olla paljon ulkona,se antaa kummasti energiaa jaksaa.



Kun mies on kotona,ota omaa aikaa.

ensimmäisen lapsen kanssa oli rankkaa, mutta toisen synnyttyä meni jo helpommin. Uskoisin, että siinä auttoi selkeä päivärytmi, mitä esikoisen kanssa alussa ei ollut. Esikoinen kävi vauvan synnyttyä kerhossa 2 krt / vko, kun olin kotona ja sillä aikaa kävin yleensä pitkällä kävelyllä vauvan kanssa. Ja yksinkertaisesti otin ja otan edelleen omaa aikaa silloin kun mies on kotona. Välillä olen minäkin itkenyt väsyneenä, mutta usko pois, kohta alkaa jo helpottaa, kun lapsesi kasvavat! Tsemppiä!

...en kehtaa alentua kerjäämään (vaikka olen niin jo tehnytkin, ja apua annettiin hetkeksi pitkin hampain..)



Ei mua niinkään tämä fyysinen väsymys haittaisi, vaan enemmän henkinen ja se, että menetän malttini jne...tai ehkä se on vaan seurausta fyysisestä väsymisestä.



Huoh, vauva on vielä tissillä, eikä suostu syömään pullosta.

Meillä hyvin selkeä päivärytmi, joka helpottaa elämää, lapset nukkuvat usein samaan aikaan isomman päiväunien aikaan, jolloin itsekin rentoudun, kotihommat tehdään isomman kanssa yhdessä. Minulla on yksi säännöllinen harrastus viikossa, josta en luovu ja se virkistää todella paljon. Ulkoillaan joka päivä ainakin tunnin verran, hyvällä kelillä pariin otteeseen. Tapaan muita äitejä lähes joka päivä pihalla, mukavia samanhenkisiä, joille voi välillä vähän purnatakin. Huumoria paljon elämässä. Toistaiseksi en ole kokenut tätä kovin rankkana, vaikka yhtään kunnon yötä ei ole ollut moneen kuukauteen (nukuin raskausaikanakin huonosti). Olisiko näistä jotain vinkkiä omaan jaksamiseesi? Mikä sinusta on kaikkein rankinta?

..että päivät menevät helpoimmin niin, että pidetään kiinni tietyistä jutuista. Sitten kumminkin on niitä päiviä, milloin mikään ei onnistu ja väsymys painaa päälle..



En mielelläni haluaisi tarkkaa paikkakuntaa sanoa missä asun, ymmärrätte varmaan..

kävele yöpaita päällä vaikka koko päivä, rakentakaa maja olohuoneeseen, syökää siellä vaikka popcornia, älä suotta stressaa! :)

Saatko nukuttua öisin, vai valvottaako vauva? Pystytkö nukkumaan ylipäätään riittävästi, esim. ottamaan päiväunet ja mies tai joku muu katsoisi lapsia sen aikaa? Onko sinulla hemoglobiini mitattu, syötkö rautaa ja c-vitamiinia? Liikutko lasten kanssa tai pääsetkö tekemään kävelylenkkiä?

en ehdi lukea muiden kommentteja..



Mutta mitä jos lähtisit töihin?



Meidän perheemme hyvinvointi on parantunut sata prosenttia sen jälkeen kun lapset meni päiväkotiin ja minä töihin.



Rankkaa se on työelämäkin, mutta kaikkien perheenjäsenten kannalta ehdottomasti paras ratkaisu!



Jos äiti ei voi hyvin kotona, ei voi kukaan muukaan.

ai sori, sulla onkin vielä vauva. töihin et taida päästä sittenkään. minä kun ajattelin että sinulla olisi jo taaperoita.



t. edellinen

taas nautin, kun saan välillä olla illat yksin, kun mies iltavuorossa.



Lapsilla ikäeroa 1½ vuotta ja ihan kivasti menee.

..silti tuntuu, että tämä melkein koko ajan yksin lasten kanssa oleminen on rankkaa.



Tuosta syömisestä tuli mieleen, että kun en oikein kerkeä aina syödä, niin sitten sorrun herkuttelemaan, kun esim. esikoinen nukkuu, syön jäätelöt pakastimesta, eilenkin söin lapsiparan pääsiäspupun, kun ei ollut muuta herkkua... syön varmaan siksi noita nameja, että saisin jotakin " mielihyvää" ja sokeria jaksamiseen. Syön kuitenkin myös melko säännöllisesti normaalejakin ruokia.



ap

päinvastoin väsyttää, koska nostaa verensokerin nopeasti ja sitten laskee nopeasti, jolloin tulee väsy. Syö ennemmin hedelmiä jaksamiseen, niiden sokerit pitävät verensokerin tasaisemmin hyvällä tasolla.

Koita saada lapset nukkumaan samaan aikaan ja mene itsekin hetkeksi maate.

niitä ole. Ota joku harrastus, jossa voit käydä kun miehellä aamu- ja yövuorot. Onko siellä perhekerhoja tai muita, joissa voi nähdä muita äitejä? Ota yhteyttä vanhoihin kavereihin ja kerro, että tarvitset piristystä, tyttöjen iltoja jne. Oma elämä helpotti kyllä vasta, kun menin töihin. Kaipaan aikuiskontakteja ja olen paremmalla tuulella ja enemmän läsnä lapsille, kun käyn virittämässä päätäni töissä, joka antaa myös haasteita.

eli yritin aina saada lapset yhtä aikaa päiväunille ja sen ajan olin vain. Ei missään nimessä kotitöitä vaan horroksessa haukottelua, lukemista, tekstitv:n tuijotusta jne. Lepoa ja rauhaa =)