Naiselle on varmasti kamalaa jos menettää hiuksensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurempi ongelma kuin hiusten lähtö on tai on ollut kestää niitä ennakkoasenteita ja vieraidenkin ihmsten antamia joskus jopa hyvinkin  suoria ja iskeviä sivalluksia koskien omien hiusten harvenemsta ja vääjämätöntä kaljuuntumista .

Ei ole ollut mieltä ylentävää kuulla kutsuttavan itseä uusnatsiksi. Tai huomautusta siitä, että kuinka hiukset olisvat kyllä psyneet päässä jos vain olisi osannut elää ja toimia oikein, elämällä terveellisesti. Ja tai, jos en olisin ni-in huomiohakuinen, että en osaa peittää päätäni. (Kas kun eivät ole samalla esittäneet vaatimusta, että minun pitäisi pukeutua muodottamaan säkkiin. Ta yhä useammalle suomalaisellekin tietämään burkhaan...)   

En ymmärrä, että mistä hiusten lähtöni johtuu. En ole tullut ymmärtäneeksi veilä senkään jälkeen kun olen käynyt useammallakin erikoislääkärillä ja vaihoehtoisempien hoitojen ja keinojen "asiantuntijalla;" ja maksanut molemmista vähintäänkin riittävästi.  

Tietysti joku tähän nyt rientää kertomaan, että miksi en ole hankkinut peruukkia tai mitä vika on peruukin käyttämisessä? - Ei peruukin käyttämisessä mitään vikaa varmasti mitään ole; se vain ei ole tuntunut omalta ratkaisulta.   

Omalla kohdallani vika on suurimmaksi osaksi geneettinen. Lapsuudenperheessäni kaikki kärsivät hiusten harvenemisesta tai kaljuuntumisesta. Muutamalla sairastamallani kroonisella sairaudella lienee myös vaikutuksensa tähän ongelmaan.

Hiustuuhenne Toppik on toiminut minun kohdallani hyvin. Sillä saa vielä hyvin peittoon kaljuuntuvat läiskät. Sitten kun siitä ei ole enää apua, siirryn päälaen hiuslisäkkeisiin, ns. toppereihin. Kokoperuukki tuntuu vielä liian radikaalilta ratkaisulta. Aion kyllä piilottaa tämän ongelman niin pitkään kuin pystyn enkä antautua muiden arvosteltavaksi. Tosiaan ikävä kuulla, kuinka julmia ihmiset ovat sinulle olleet.

Toivon sinulle paljon tsemppiä!

T. Kaljuuntuva 26vee

Kiitos tsemppauksestasi, tämän asian kanssa kun itse kärvistelen yksin, koska kukaan muu perheen jäsenistäni ole kalju, tai kaljuuntuva. Olen kyllä paljossa kiitollinen heille myötäelämisestaä  Onni on se, että kyse on "vain" hiuksien varisemisesta. - Ainakaan toistaiseksi ei ole tietoa syövästä tai mistään muustakaan fataalista sairaudesta. (Ellei joku nyt pidä pelkästään hiusten harvenemista ja kaljuuntumista sairautena).

 Vaan eikös sitä sanota että hiukset ja järki eivät viihdy samassa päässä. Olen kyllä usemapaan kertaan itkenyt ja voihkinut hiusten lähtöäni; tai kuten edellä kerroin sitä, millaisia reagtioita se on saanut kanssa ihmisissä aikaan.

Voihkinut niin paljon, että joku varmaan olisi saattanut sanoa, että lopeta jo hyvä ihminen, koska tuolla voihkimisella ei lähtee pian se järkikin. - Oikeassa ovatkin siinä, että kyllä ulkoinen "vamma" ja sen aiheuttamat kommentit tuntuvat sisuskaluja myöten ja ottaa (ns.) aivoon.   

Itkettää ja koskettaa teidän jutut. Halaukset kaikille. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ollut. Syöpähoitojen seurauksena lähti. En viitsinyt edes hommata peruukkia, ihan samantekevää mulle vaikka ihmiset katsoi että mikä tolla on. Ei mulle hiukset merkitse juuri mitään. Voisin ihan huviksenikin ajaa pääni kaljuksi, se on tosi helppohoitoinen ja huoleton vaikka reissatessa. Pitää vaan muistaa laittaa aurinkovoidetta tai käyttää huivia ettei pää pala auringossa.

Kaikille kalju ei sovi syystä tai toisesta.

Mä tavallaan toivon, että jokin syy joskus pakottaisi minut luopumaan hiuksistani. Todella pitkät hiukset ovat niin suuri osa identiteettiäni, etten tiedä, mitä ja kuka olisin ilman niitä, ja siksi juuri olisi varmasti terveellistä kokeilla olla ilman.

Mulla on nyt puoleen selkään hyvävointiset hiukset. Enkä kavahtanut ajatusta, että olisin kalju. Mulla on typerän mallinen pää, mutta silti ei maata mullistava.

Hyvähän se on tietty nyt sanoa, mutta maailmassa on hullumpiakin asioita pielessä kun mun ehkä kaljuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi oikeastaan muuta sanoa kuin, että olipa kuinka raskas tai vaikea elämäntilanne tahansa.

Esim. tuo hiusten lähteminen sairauden vuoksi.

Niin aina kannattaa etsiä asioiden hyvät puolet. Koska joka asialle löytyy se hyvä puoli niin se auttaa ihmistä pääsemään yli kaikesta.Samalla huomaa , et on vahvistunut ja jopa parempi olo kuin ennen.

Jos hiukset lähtisi niin eikö se olisi pientä esim.vaikkapa jos ajattelee ,et joku menehtyy sairauden vuoksi.

En näe mitää hyvää puolta esimerkiksi väkivaltaisessa äidissä, joka tavalla tai toisella raatelee lapsensa niin, että lapsi vaurioituu vaikeasti ja joutuu loppuelämänsä kamppailemaan kivuliaan ja kammottavan äititraumansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ollut. Syöpähoitojen seurauksena lähti. En viitsinyt edes hommata peruukkia, ihan samantekevää mulle vaikka ihmiset katsoi että mikä tolla on. Ei mulle hiukset merkitse juuri mitään. Voisin ihan huviksenikin ajaa pääni kaljuksi, se on tosi helppohoitoinen ja huoleton vaikka reissatessa. Pitää vaan muistaa laittaa aurinkovoidetta tai käyttää huivia ettei pää pala auringossa.

Kaikille kalju ei sovi syystä tai toisesta.

Mutta niin kauan kuin kukaan meistä ei ole valinnut omaa ulkonäköään tai sitä kasvaako päähän hiuksia tai millaisia hiukisa omaan saati kenenkään muun päähän kasvaa, niin toivoisin, että kukaan ei ottaisi asiakseen huomautella asiasta. 

Hiukseton nainen vaikuttaa olevan pahin juttu muille ihmisille. Hiuksensa menettänyt nainen saa kuulla mitä törkeämpiä kommentteja sivullisilta. Niiltä, joilta yleensäkin kuulee ala-arvoisia heittoja - olipa kyseessä alipaino, ylipaino, lyhyys, liiallinen pituus, pienet tissit, isot tissit, iso perse, pieni perse jne. jne.

Näin kanssa paljon hiustenlähtöpainajaisia... Joka kerta herätessä olin kiitollinen että tukka on vielä päässä.

Mutta niin alkoi kaljuuntuminen jo alle 20-vuotiaana. Nyt 10 vuotta myöhemmin hiuksista on jäljellä ehkä kuudesosa alkuperäisestä määrästä, ohimot on paljaat ja kalju näkyy päälaen hiusten läpi. Minkäpä tälle voi... Olisipa edes puoliso tai perhe, uskon etten ikinä ketään löydä koska normaalitukkaisiakin naisia löytyy. En paljoa halua edes liikkua ihmisten ilmoilla kun en kestä ihmetteleviä vilkaisuja hiusrajaani.

Peruukki ollut paljon mielessä mutta se tuntuu jotenkin hankalalta, suorastaan valheelliselta ratkaisulta. :D Joo on paljon vielä työstettävää tämän prosessin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi oikeastaan muuta sanoa kuin, että olipa kuinka raskas tai vaikea elämäntilanne tahansa.

Esim. tuo hiusten lähteminen sairauden vuoksi.

Niin aina kannattaa etsiä asioiden hyvät puolet. Koska joka asialle löytyy se hyvä puoli niin se auttaa ihmistä pääsemään yli kaikesta.Samalla huomaa , et on vahvistunut ja jopa parempi olo kuin ennen.

Jos hiukset lähtisi niin eikö se olisi pientä esim.vaikkapa jos ajattelee ,et joku menehtyy sairauden vuoksi.

En näe mitää hyvää puolta esimerkiksi väkivaltaisessa äidissä, joka tavalla tai toisella raatelee lapsensa niin, että lapsi vaurioituu vaikeasti ja joutuu loppuelämänsä kamppailemaan kivuliaan ja kammottavan äititraumansa kanssa.

Äiti ei ole 100 % kenenkään elämästä kuten eivät ole hiuksetkaan. Silloin käännytään niitä muita, hyviä asioita kohti.

T. Isänsä rampauttama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi oikeastaan muuta sanoa kuin, että olipa kuinka raskas tai vaikea elämäntilanne tahansa.

Esim. tuo hiusten lähteminen sairauden vuoksi.

Niin aina kannattaa etsiä asioiden hyvät puolet. Koska joka asialle löytyy se hyvä puoli niin se auttaa ihmistä pääsemään yli kaikesta.Samalla huomaa , et on vahvistunut ja jopa parempi olo kuin ennen.

Jos hiukset lähtisi niin eikö se olisi pientä esim.vaikkapa jos ajattelee ,et joku menehtyy sairauden vuoksi.

En näe mitää hyvää puolta esimerkiksi väkivaltaisessa äidissä, joka tavalla tai toisella raatelee lapsensa niin, että lapsi vaurioituu vaikeasti ja joutuu loppuelämänsä kamppailemaan kivuliaan ja kammottavan äititraumansa kanssa.

Äiti ei ole 100 % kenenkään elämästä kuten eivät ole hiuksetkaan. Silloin käännytään niitä muita, hyviä asioita kohti.

T. Isänsä rampauttama

Kun äiti vaurioittaa vaikeasti lapsensa _syntymästä_ asti tai jopa jo kohdusta asti, ja kun tuohon lisätään vielä väkivaltaiset sisarukset sekä äititabua eli kaikkia - myös väkivaltaisia äitejä -

suojeleva ja varjeleva suomalainen kulttuuri ja Suomen laki, niin ei siinä jää montaakaan elämänvalttikorttia ammennettavaksi äitinsä ja sisarustensa pahoinpideltävänä olevalle lapselle. Väkivaltaisten isien väkivalta on _yhteisöllisesti_ tunnistettua ja tunnustettua Suomessa, mutta väkivaltaisten äitien väkivalta ei.

Menetein suurimman osan hiuksistani sairauden vaatiman rankan hoitojakson myötä. Tai tukkani oli sellainen Juice Leskinen -tyylinen. Aiemmin hiukseni olivat tosi pitkät ja tuuheat. Sitten ne hoitojen alettua vain alkoivat lähteä, pestessä jäi aina nippu hiuksia käteen, kammatessa nippu hiuksia kampaan, aamulla tyynyllä oli hiuksia. Se oli kamalaa ja ahdistavaa. Yritin välttää hiuksiin koskemista, että ne vähäisetkin hiukset vielä pysyisivät päässä. Peruukkia ei ollut käytössä, mutta yritin asetella hiuksia siten, ettei niiden vähäisyys olisi niin huomiota herättävää. Nyt onneksi hiukset ovat kasvaneet takaisin.