Lue keskustelun säännöt.
Naiselle on varmasti kamalaa jos menettää hiuksensa
06.10.2017 |
Näin painajaisen, että harjatessa lähti hiukset päästä. Oli kyllä ahdistava uni.
Kommentit (32)
Olihan se, syöpähoitojen ja solumyrkkyjen jälkeen. Päätä paleli, joten piti pitää kotona pipoa päässä ja ulkona peruukkia.
Onneksi hiukset kasvoivat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, ei ongelmaa. Joskus tylsistyin pitkiin hiuksiin ja vedin itseni kaljuksi. Vaihtelu virkistää.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se, syöpähoitojen ja solumyrkkyjen jälkeen. Päätä paleli, joten piti pitää kotona pipoa päässä ja ulkona peruukkia.
Onneksi hiukset kasvoivat takaisin.
Mulla on sellaiset geenit ja sellainen ihosairaus, että jonain päivänä mulla ei enää ole hiuksia päässä. En aio antaa sen vaikuttaa elämääni mitenkään.
Joo, kyllä mä silloin 26-vuotiaana itkin sitä miehelle monet kerrat, kun solunsalpaajien kanssa tukka jäi aamuisin tyynylle...ihan niin kuin alipainoisuudessa ei olisi ollut riittämiin kestämistä. No, sekä paino, että tukka tulivat takaisin korkojen kanssa; painoa on nykyään liikaa ja tukkaa persuksiin saakka. En laihduta enkä leikkaa, ne ovat voitonmerkkejä, olen elossa. Sama mies on edelleen halailemassa ja pitää kauniina, kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta ollut. Syöpähoitojen seurauksena lähti. En viitsinyt edes hommata peruukkia, ihan samantekevää mulle vaikka ihmiset katsoi että mikä tolla on. Ei mulle hiukset merkitse juuri mitään. Voisin ihan huviksenikin ajaa pääni kaljuksi, se on tosi helppohoitoinen ja huoleton vaikka reissatessa. Pitää vaan muistaa laittaa aurinkovoidetta tai käyttää huivia ettei pää pala auringossa.
Olihan se. Elämästä on kuitenkin löytynyt paljon muita ilonaiheita. Vaikeinta oli öisin ja aamuisin kun haroi päätä ja muistaa että tukkaa ei ole. Mutta kaikkeen tottuu, myös alopeciaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi oikeastaan muuta sanoa kuin, että olipa kuinka raskas tai vaikea elämäntilanne tahansa.
Esim. tuo hiusten lähteminen sairauden vuoksi.
Niin aina kannattaa etsiä asioiden hyvät puolet. Koska joka asialle löytyy se hyvä puoli niin se auttaa ihmistä pääsemään yli kaikesta.Samalla huomaa , et on vahvistunut ja jopa parempi olo kuin ennen.
Jos hiukset lähtisi niin eikö se olisi pientä esim.vaikkapa jos ajattelee ,et joku menehtyy sairauden vuoksi.
Voi, miten upeita ja rohkeita naisia täällä on. Nostan teille kaikille hattua. T:Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap:lle sanoistasi. Ei sitä rohkeutta aina ole ollut mutta kaikilla sitä löytyy tiukan paikan tullen ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle sanoistasi. Ei sitä rohkeutta aina ole ollut mutta kaikilla sitä löytyy tiukan paikan tullen ❤️
Unen perusteella mun rohkeus olisi nollissa. Varmaan ulvoisin epätoivoissani ja liimailisin koirankarvoja päähäni. T:Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olihan se, syöpähoitojen ja solumyrkkyjen jälkeen. Päätä paleli, joten piti pitää kotona pipoa päässä ja ulkona peruukkia.
Onneksi hiukset kasvoivat takaisin.
Kohtalotoverini♥
Minulle paksu, pitkä ja blondattu tukkani oli hyvin tärkeä. Tai niin luulin. Onneksi en ollut enää nuori kuitenkaan. Mutta kun toisen sytohoidon jälkeen olin pessyt tukkani - sitä lähti jo niin, että ymmärsin sen kohta lähtevän kokonaan, heitin keväällä pihalle pitkiä tukkoja, linnuille pesämateriaaliksi - ja yritin siis saad kampaa läpi märästä tukasta, se ei enää mennyt. Tukkani oli märkä, sotkuinen vyyhti. Otin sitten sakset ja leikkasin tukan itse pois. Se oli ihan kuollut. Sain sen jotenkin ihan kokonaan, tai juu, jätin pienen pinen tupsun ohimolle. Se tuntui sinnittelevän siinä. Lohdutti vähän. Etsin illalla peruukkini, jonka olin käynyt hakemassa Kuokkaselta (tiesin, että on kuuluisa liike). Se oli yhtä pitkä kuin oma tukkani oli ollut, mutta hiukan taipuisa. Ja muovinen. Vaikka ei ollut halpa, siihenhän Kela ja HUS asettaa rajat.HUS-alueella ei saanut ostaa kallista peruukkia ja maksaa siitä osaa itse. Sairasta! Joko tyydyit valikoimaan tai maksoit kokonaan karvasi.
En koskaan tottunut siihen karvaan, vaikka ei ollut kuuma kesäkään. Se tuntui aina liukuvan takaraivolle ärsyttävästi ja ne muovimaiset irtohiukset tulivat suuhun. Löysin Stockmannilta liinan, joka oli kiinni takaa kuminauhalla. Se oli hyvä, sen sain yhdellä kädelläkin päähän. Tämäkin oli myöhemmin tarpeen kun kaaduin sytostaattipöllyssä ja mursin olkavarteni.
Kaljuna en kehdannut kuitenkaan olla töissä, enkä edes kotona jos poika tuli käymään. Joskus mietin, että näytän pikku apinalta ilman tukkaa :))) No suvun näköä!
Kyllä sitä tukkaa odottelinkin ja kasvoihan se viimein. Tosin ei enää niin paksuna kuin se oli ollut. Monillahan laatu saattaa muuttua paremmaksi, minulla ei. Mutta tukka on vain tukkaa.
Jep. Itselläni kaljuuntuminen alkoi 22-vuotiaana. Ei ole ollut helppoa eikä tehnyt tipan vertaa vahvemmaksi. Nyt 26-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle sanoistasi. Ei sitä rohkeutta aina ole ollut mutta kaikilla sitä löytyy tiukan paikan tullen ❤️
Nimenomaan, kaikilla sitä on! Minultakin kysyttiin, että miten minä kestän. No, ei ollut oikein vaihtoehtoja, kestin kun oli pakko. Muutamat yksinäiset illat olivat kauheita, odotin aina, että pääsen nukkumaan ja yksi päivä on taas ohitse. Joskus olo oli melko "normaali", joskus ei. Huomasin kaipaavani miestä, joka pitelisi sylissä. Mutta kaikki miehethän ei jaksa sairastuneen rinnalla. Se on varmaan hirveätä :(
Vierailija kirjoitti:
Jep. Itselläni kaljuuntuminen alkoi 22-vuotiaana. Ei ole ollut helppoa eikä tehnyt tipan vertaa vahvemmaksi. Nyt 26-vuotias.
Olen pahoillani. Se, kun on syöpä ja tietää sen tukan varmuudella kasvavan takaisin on kuitenkin lohduttavaa kaiken keskellä. Onneksi nykyään on jo hyviä peruukkeja. Toisille kalju jopa sopii, näin sairaalassa nuoren tytön, joka oli kyllä surullisen näköinen, mutta ilman hiuksiakin niin kaunis.
Suurempi ongelma kuin hiusten lähtö on tai on ollut kestää niitä ennakkoasenteita ja vieraidenkin ihmsten antamia joskus jopa hyvinkin suoria ja iskeviä sivalluksia koskien omien hiusten harvenemsta ja vääjämätöntä kaljuuntumista .
Ei ole ollut mieltä ylentävää kuulla kutsuttavan itseä uusnatsiksi. Tai huomautusta siitä, että kuinka hiukset olisvat kyllä psyneet päässä jos vain olisi osannut elää ja toimia oikein, elämällä terveellisesti. Ja tai, jos en olisin ni-in huomiohakuinen, että en osaa peittää päätäni. (Kas kun eivät ole samalla esittäneet vaatimusta, että minun pitäisi pukeutua muodottamaan säkkiin. Ta yhä useammalle suomalaisellekin tietämään burkhaan...)
En ymmärrä, että mistä hiusten lähtöni johtuu. En ole tullut ymmärtäneeksi veilä senkään jälkeen kun olen käynyt useammallakin erikoislääkärillä ja vaihoehtoisempien hoitojen ja keinojen "asiantuntijalla;" ja maksanut molemmista vähintäänkin riittävästi.
Tietysti joku tähän nyt rientää kertomaan, että miksi en ole hankkinut peruukkia tai mitä vika on peruukin käyttämisessä? - Ei peruukin käyttämisessä mitään vikaa varmasti mitään ole; se vain ei ole tuntunut omalta ratkaisulta.
Mulla on alknu alapää kaljuuntumaan :( Millasta peruukkia suosittelette?
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma kuin hiusten lähtö on tai on ollut kestää niitä ennakkoasenteita ja vieraidenkin ihmsten antamia joskus jopa hyvinkin suoria ja iskeviä sivalluksia koskien omien hiusten harvenemsta ja vääjämätöntä kaljuuntumista .
Ei ole ollut mieltä ylentävää kuulla kutsuttavan itseä uusnatsiksi. Tai huomautusta siitä, että kuinka hiukset olisvat kyllä psyneet päässä jos vain olisi osannut elää ja toimia oikein, elämällä terveellisesti. Ja tai, jos en olisin ni-in huomiohakuinen, että en osaa peittää päätäni. (Kas kun eivät ole samalla esittäneet vaatimusta, että minun pitäisi pukeutua muodottamaan säkkiin. Ta yhä useammalle suomalaisellekin tietämään burkhaan...)
En ymmärrä, että mistä hiusten lähtöni johtuu. En ole tullut ymmärtäneeksi veilä senkään jälkeen kun olen käynyt useammallakin erikoislääkärillä ja vaihoehtoisempien hoitojen ja keinojen "asiantuntijalla;" ja maksanut molemmista vähintäänkin riittävästi.
Tietysti joku tähän nyt rientää kertomaan, että miksi en ole hankkinut peruukkia tai mitä vika on peruukin käyttämisessä? - Ei peruukin käyttämisessä mitään vikaa varmasti mitään ole; se vain ei ole tuntunut omalta ratkaisulta.
Omalla kohdallani vika on suurimmaksi osaksi geneettinen. Lapsuudenperheessäni kaikki kärsivät hiusten harvenemisesta tai kaljuuntumisesta. Muutamalla sairastamallani kroonisella sairaudella lienee myös vaikutuksensa tähän ongelmaan.
Hiustuuhenne Toppik on toiminut minun kohdallani hyvin. Sillä saa vielä hyvin peittoon kaljuuntuvat läiskät. Sitten kun siitä ei ole enää apua, siirryn päälaen hiuslisäkkeisiin, ns. toppereihin. Kokoperuukki tuntuu vielä liian radikaalilta ratkaisulta. Aion kyllä piilottaa tämän ongelman niin pitkään kuin pystyn enkä antautua muiden arvosteltavaksi. Tosiaan ikävä kuulla, kuinka julmia ihmiset ovat sinulle olleet.
Toivon sinulle paljon tsemppiä!
T. Kaljuuntuva 26vee
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma kuin hiusten lähtö on tai on ollut kestää niitä ennakkoasenteita ja vieraidenkin ihmsten antamia joskus jopa hyvinkin suoria ja iskeviä sivalluksia koskien omien hiusten harvenemsta ja vääjämätöntä kaljuuntumista .
Ei ole ollut mieltä ylentävää kuulla kutsuttavan itseä uusnatsiksi. Tai huomautusta siitä, että kuinka hiukset olisvat kyllä psyneet päässä jos vain olisi osannut elää ja toimia oikein, elämällä terveellisesti. Ja tai, jos en olisin ni-in huomiohakuinen, että en osaa peittää päätäni. (Kas kun eivät ole samalla esittäneet vaatimusta, että minun pitäisi pukeutua muodottamaan säkkiin. Ta yhä useammalle suomalaisellekin tietämään burkhaan...)
En ymmärrä, että mistä hiusten lähtöni johtuu. En ole tullut ymmärtäneeksi veilä senkään jälkeen kun olen käynyt useammallakin erikoislääkärillä ja vaihoehtoisempien hoitojen ja keinojen "asiantuntijalla;" ja maksanut molemmista vähintäänkin riittävästi.
Tietysti joku tähän nyt rientää kertomaan, että miksi en ole hankkinut peruukkia tai mitä vika on peruukin käyttämisessä? - Ei peruukin käyttämisessä mitään vikaa varmasti mitään ole; se vain ei ole tuntunut omalta ratkaisulta.
Jotkut ihmiset voivat olla aivan käsittämättömän julmia, mutta olen tulkinnut sen johtuvan pääosin ymmärtämättömyydestä. Muistan varmaan ikuisesti sen, kun palattuani kuukausien sairauslomalta voittajafiiliksellä töihin - olin taas normaalielossa jotenkin kiinni - kuulin itsestäni juorun, jonka mukaan olen narkkari, sillä mikä muu saisikaan nuoren ihmisen kalmankalpeaksi, luurangonlaihaksi ja käsivarret täyteen neulanreikiä...? Eivät ne, jotka tuollaista suustaan päästävät, halua ajatella vaihtoehtoja, enkä ihmettele. Ne vaihtoehdot ovat ahdistavia, joten mieluummin niiden olemassaolon kieltää kokonaan. Ehkä siksi se tukka oli itselle niin merkittävä vaiheessa, jossa oli oikeasti isompiakin murheita. - 6
Jokaisen ihmisen tulee olla kalju!