Työviikko takana, kotona oottaakin sitten työviikonloppu

Minäkin joka lauantai -aamu kiroan sitä, että menin ikinä hankkimaan lapsia ja tein koko elämästäni jatkuvan työleirin. Kaverit käy ravintoloissa , kuntosalilla, leffassa, konserteissa, minä pesen kotona pyykkiä, teen ruokaa , seison loskasateessa hiekkalaatikon vieressä ,selvitän tappeluita, kuuntelen vaatimuksia ja valituksia, riitelen stressaantuneena puolison kanssa ja imuroin hiekkaa ja leivänmuruja päivästä toiseen.

Ei kannata hankkia lapsia. Ei todellakaan.

Viikon kohokohta on kun pääsee yksin ruokaostoksille.

Milloin elämästäni tuli näin säälittävää sontaa?

Itsehän käyn arkena koulussa ja viikonloput töissä. Minimoin kaiken turhan raatamisen muutoin.

Valintoja.

Mä haluan elää rauhallista, rentoa ja nautinnollista elämää. Siksi ei lapsia.

Sellaistahan se lapsiperheen elämä on. Mutta miksi ihmeessä käytät arki-illat kyläilyihin ja muihin menoihin? Toki kivahan se on nähdä kavereita ym. mutta jos seuraus siitä on sitten se, että viikonloput on työleiriä, eikö asian voisi kääntää toisin päin? Olisit enemmän kotona lasten kanssa, siinä sivussa menee moni kotihomma. Kone pesee pyykit, ja siivousta voi jaksottaa useammallekin illalle. Viikonloppuna voi sitten keskittyä kivoihin juttuihin, kyläillä ajan kanssa, ulkoilla, loikoa sohvalla sen mitä nyt pienten lasten kanssa pystyy. Toki niitä kotihommia riittää joka päivälle lapsiperheessä, mutta näin viikonlopuista ei tule työleiriä. Itse teen sunnuntaisin isot satsit ruokaa, jotta selvitään noin keskiviikkoon asti vain lämmittämällä ruokaa.

Tsemppiä!

Tuttua hommaa. Kannattaa ostaa robotti-imuri, niin jää se imurointiosuus pois. Sen kun voi painaa päälle kun lähtee aamulla töihin ja siellä se ahkeroi työpäivän aikana sinulle karvattoman ja hiekattoman kämpän halutessasi vaikka päivittäin.