Aina nuo lapsettomat kaverit ei ajattele =)

Voi nimittäin tulla vielä aika, milloin eivät enää kyselekään...

Eikä siinä mitään pahaa, mutta kun viel oikeesti ajattelisivat kun kieltäydyn, eivätkä vain kummissaan katsoisi.

No ehkä kun saavat omat nyyttinsä niin ajatukset muuttuu =)

AP

Mulle soitteli yksi lapseton kaveri joka ilta kahdeksalta vauvan ollessa pieni. Aina sanoin, että jos voisi soittaa ennen seitsemää kun sitten meillä alkaa iltahöntsäykset ja vauva herää puhelimeen (pidettävä auki erinäisistä syistä). Lopulta jouduin sanomaan rumasti, että lopetti soittelun iltaisin.



Monet soittelevat ja kuvittelevat, että ehdin puhua maratonpuheluita heidän kanssaan. Kun vauva alkaa itkemään, jatkavat vaan omien juttujensa höpöttelyä. Joskun kun sanoo, että mun pitää nyt mennä kun vauva tarvitsee minua, niin eivät oikein tunnu ymmärtävän, että mun on oikeasti mentävä just silloin.



Olen sitä miettinyt, että kuinkahan monta kertaa sitä itse lapsettomana tuli käyttäydyttyä tökerösti ;)

Silti ärsyttää, kun soitan yhdelle kaverille, jolla on 10-vuotias. Hän saattaa lopettaa, kun poika tulee kysymään jotain matikantehäviään. OIkein suutun. Tekis poika ite läksynsä ja antais meidän puhua rauhassa. Tämä nainen kuitenkin heti rupee vänkään, että nyt täytyy lopettaa, kun poika tossa kyselee. Mikä typerys.

Mutta mietin, että osaakohan sitä suhtautua sitten näihin kun he saavat pieniä ja omat on jo isoja.

Heh aika näyttää.

Ap

Tottakai lapselle annetaan apua jos hän sitä kaipaa. Ymmärrät sitten kun omas menee kouluun.