Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tai myönsin itselleni juuri äsken, että taisin olla työpaikkakiusattu :(
05.10.2017 |
Olen luonteeltani aivan liian herkkä enkä ehkä sovi työelämään. Tuo asia hävettää minua. Olen aina ollut aika introvertti (juuri sellainen kuin kuvauksissa intro on), mutta temperamenttinen ja minun ilmeistäni ja eleistäni kyllä näkee jos raivostun, en sinänsä huuda kurkku suorana mutta saatan tiuskaista jotain jos oikein menee liian pitkälle (ja silloin yleensä jo alan itkemäänkin tms. tunnekuohun vallassa, siksi vältän sitä viimeiseen saakka). Olen aina ajatellut, että tuo tuottaa hupia kun vihdoin näkee jotain muuttumista minussa, mutta nyt kun mietin niin olin kyllä avoin ja puheliaskin tuolla paikassa aluksi. Tai en ainakaan sen enempää introvertti kuin muutkaan.
Olen myös työssä hyvin pärjäävä, helposti oppiva, utelias kokeilemaan uutta ja kokeilemaan rajojani, jonka muut herkästi näkevät tossukkana, joka ei uskalla sanoa ei. Oikeasti sanon kyllä jos en halua tehdä jotain tai se ei ole mahdollista.
Pidin erikoiselle, aggressiiviselle ja tylyttävälle pomolle puoleni ja lopulta sain yhteistyön jopa toimimaan, olin niitä todella harvoja ihmisiä jotka tulivat hänen kanssaan toimeen ja jota hän uskoi. Myönsin nyt jälkeenpäin toisten työntekijöiden kiusanneen minua pienillä asioilla, jotka saivat tuon uupumuksen lopulta päälle. Minua ei esim. autettu lainkaan, mutta minulta odotettiin apua, lisäksi kaikkea huumorin varjolla tehtyä pilaa kaikesta työhön liittymättömästä. Lisäksi esim. sanoin monta kertaa että kun teen sitä hommaa x, niin joudun todella keskittymään, jotta en mene lukemissa sekaisin eikä tuolloin saa häiritä minua.. Ja aina yksi tyyppi tuli ja sekoitti tahallaan. Tahallaan siksi, että muka pölähti huoneeseen ja samantien kysyi jotain kovalla äänellä, mutta yleensä olin jo varautunut hänen tuloonsa kun opin tuon. Sain tuolla paikassa todella suuria tulosmääriä aikaiseksi ihan yksin ja sitten lähdin.
En ole ollut koulukiusattu, mutta olen aina hävennyt luonnettani tai tätä herkkyyttä, koska en osaa sanoa vastaan, tai jos sanon niin seuraavalla kerralla kokeillaan jotain pahempaa. Nykyään en viihdy edes kavereideni kanssa, vaan kuvittelen koko ajan jonkun tylyttävän minua mielessään.
Pystyykö kaltaiseni herkkä paskaläjä koskaan menemään työelämään takaisin, kun siellä pitää olla koko ajan pitämässä puoliaan ja olla ulospäinsuuntautunut ja kaikkea mitä en ole? Tiedän, että tuollakin paikassa jäivät pulaan ja olisivat tarvinneet apuani. Ja tiedän, että osittain heitä ärsytti kun olinkin hyvä työssäni, olivat suunnilleen lyöneet vetoa kuinka kauan jaksan olla tuolla, työ oli ihan koulutukseen nähden raskas ja vaativa ja vaikutin varmaan niin nössöltä alkuun.. Ensi viikolla olisi taas työhaastattelu, johon joudun nyt jo keräämään voimia, jotta osaan ESITTÄÄ miten normaali olen.
Kommentit (31)
Onneksi oli määräaikainen. Sopimusta olisi jatkettu toisella määräaikaisuudella ja mahdollisesti vakinaistettu myöhemmin, käytiin pomon kanssa pitkä keskustelu, mutta en jatkanut. Kuulin tuolloin työssäoloaikanani pari vuotta aloitukseni jälkeen, että edeltäjäni oli valinnut karenssin!! :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oli määräaikainen. Sopimusta olisi jatkettu toisella määräaikaisuudella ja mahdollisesti vakinaistettu myöhemmin, käytiin pomon kanssa pitkä keskustelu, mutta en jatkanut. Kuulin tuolloin työssäoloaikanani pari vuotta aloitukseni jälkeen, että edeltäjäni oli valinnut karenssin!! :O
Eli vika ei ollut sinussa. Hyvä että pääsit pois.
Nyt lopetat itsesi mollaamisen. Kauanko pitää mennä että tajuat että sun työkaverit oli lapsellisia ja idiootteja? Miten se liittyy sinuun? Et ole herkkä vaan sulla on huono itsetunto ja ne on kaksi täysin eri asiaa.
Ihmisen ei pidä olla minkäänlainen. En ole itsekään ulospäinsuuntautunut tai erityisen sosiaalinen mutta pärjään ihan helvetin hyvin työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä kuulosta yhtään liian herkältä, jos onnistuit kuitenkin pitämään puolesi ja pärjäsit hankalan pomon kanssa paremmin kuin moni muu. Empaattisuus ja yhteistyökyky ovat työyhteisössä todella tärkeitä taitoja ja niitä sinun kannattaa korostaa toisin kuin sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta.
Muista myös, että kuvailemasi työyhteisö ei ole mikään normi, vaan suurimmassa osassa on oikeasti mukavia ihmisiä, jotka antavat tilaa olla juuri sellainen kuin olet.
Tähän on pakko sanoa, että yritin kaksi vuotta eri keinoin tulla toimeen, ennenkuin tuli ensimmäinen uupumuksen merkki enkä suostunut enää olemaan se tylytyksen kohde. Se ehkä olikin ainoa hyvä juttu tuossa työssä, että vihdoin opin edes jotenkin pitämään puoleni. Ja olen normaalia sinnikkäämpi ihminen.
Olen joku ihmeellinen sekasikiö, olen yhtä aikaa niin heikko ja säälittävä kuin ihminen voi, ja toisaalta se toinen ääripää, vahva ja sinnikäs, joka menee läpi harmaan kiven. Kaikki minussa nyt ajatellen on ristiriitaista, tuokin mitä alussa kerroin, että vaikea saada hermostumaan, vaikka olen todella temperamenttinen. lieneekö sitten kun olen niin ujo, enkä osaa purkaa tuota temperamenttiani oikein.. Miehelle kyllä olen oma itseni ja koen suuria tunteita :D Mutta ehkä ihmiset näkevät minussa tuon ristiriitaisuuden ja siksi koettivat selvittää, mikä oikein olen.. Totta puhuen pelottaa todella paljon aloittaa uusi työ, jos siellä on samanlaisia ihmisiä. olen itsekin ollut mukavissakin paikoissa onneksi..
Vierailija kirjoitti:
Tuon tarinan perusteella et ole kiusaamista nähnytkään.
Kui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lopetat itsesi mollaamisen. Kauanko pitää mennä että tajuat että sun työkaverit oli lapsellisia ja idiootteja? Miten se liittyy sinuun? Et ole herkkä vaan sulla on huono itsetunto ja ne on kaksi täysin eri asiaa.
Ihmisen ei pidä olla minkäänlainen. En ole itsekään ulospäinsuuntautunut tai erityisen sosiaalinen mutta pärjään ihan helvetin hyvin työelämässä.
Kyllä sadistit haistaa herkkyyden. On kivoja ihmisiä jotka antavat ihmisen olla sellainen kuin on ja sitten on sadisteja...herkkä ihminen tietää olevansa herkkä ja tyyni pinta "mikään ei hetkauta" on suojakuori juurikin sadisteille jotka näkevät tuon läpi ja aloittavat kiusaamisen. Kun on sadisteja ja on ihmisiä ja työpaikoilla on molempia useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomannut aloituksessa mitään, minkä voisi tulkita kiusaamiseksi. Teillä erityisherkillä vai mikä se oikea termi tässä on, on tapana makustella ja nuuskutella jokaisesta eleestä ja sanasta jotakin, mikä on kiva tulkita esim. aggressiivisuudeksi tai kateudeksi.
Uskokaa pois, ei muita kiinnosta teidän herkät persoonat, vaan omat asiat. Te herkät vaan teette kärpäsestä härkäsen,
No "ei todellakaan herkkä" ihminenkin halusi siirron toisiin tehtäviin tuosta porukasta ja työstä.. Hän kuului kuitenkin tuohon "vedonlyöjäporukkaan". Ja kun olinkin pitkään, monta vuotta tuossa työssä niin kyllähän se varmasti potutti. Vedonlyöjäporukka oli toinen porukka, joka oli eri tehtävissä kuin esim. tämä "säikyttelijä"-tyyppi joka sekoitti tahallaan työtäni ja keskittymistäni.
Ei ole pakko ajatella kiusaamisena, mutta helppo ja mukava paikka tuo ei olisi KENELLEKÄÄN. Ei ne muutkaan siellä viihtyneet niin siksihän siellä piti tehdä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta herkät ihmiset ovat ihania ja kiinnostavia. He eivät ole turtuneet ja eivätkä tulleet immuuniksi elämälle vaan todella ovat elossa. Olin ennen tosi herkkä, mutta useiden traumaattisten tapahtumien vuoksi olen kylmettynyt ja kivettynyt. Ei ole mitkään terapiat auttaneet. Tästä on vaikea päästä eroon, haluaisin itseni takaisin. Sori random avautuminen. Halusin vaan tuoda esiin että on meitäkin jotka arvostavat herkkyyttä. Mieheni on tosi herkkä ja se on se piirre johon hänessä ensimmäiseksi rakastuin. Ihanaa kun on vielä ihmisiä joilla on tunteet. Todella ikävää, että siitä seuraa kiusaamista, sitä pitäisi päinvastoin arvostaa.
Voimia!❤. Lähditkö vaki paikasta tyhjän päälle vai loppuiko määräaikaisuus?