Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin tai myönsin itselleni juuri äsken, että taisin olla työpaikkakiusattu :(
05.10.2017 |
Olen luonteeltani aivan liian herkkä enkä ehkä sovi työelämään. Tuo asia hävettää minua. Olen aina ollut aika introvertti (juuri sellainen kuin kuvauksissa intro on), mutta temperamenttinen ja minun ilmeistäni ja eleistäni kyllä näkee jos raivostun, en sinänsä huuda kurkku suorana mutta saatan tiuskaista jotain jos oikein menee liian pitkälle (ja silloin yleensä jo alan itkemäänkin tms. tunnekuohun vallassa, siksi vältän sitä viimeiseen saakka). Olen aina ajatellut, että tuo tuottaa hupia kun vihdoin näkee jotain muuttumista minussa, mutta nyt kun mietin niin olin kyllä avoin ja puheliaskin tuolla paikassa aluksi. Tai en ainakaan sen enempää introvertti kuin muutkaan.
Olen myös työssä hyvin pärjäävä, helposti oppiva, utelias kokeilemaan uutta ja kokeilemaan rajojani, jonka muut herkästi näkevät tossukkana, joka ei uskalla sanoa ei. Oikeasti sanon kyllä jos en halua tehdä jotain tai se ei ole mahdollista.
Pidin erikoiselle, aggressiiviselle ja tylyttävälle pomolle puoleni ja lopulta sain yhteistyön jopa toimimaan, olin niitä todella harvoja ihmisiä jotka tulivat hänen kanssaan toimeen ja jota hän uskoi. Myönsin nyt jälkeenpäin toisten työntekijöiden kiusanneen minua pienillä asioilla, jotka saivat tuon uupumuksen lopulta päälle. Minua ei esim. autettu lainkaan, mutta minulta odotettiin apua, lisäksi kaikkea huumorin varjolla tehtyä pilaa kaikesta työhön liittymättömästä. Lisäksi esim. sanoin monta kertaa että kun teen sitä hommaa x, niin joudun todella keskittymään, jotta en mene lukemissa sekaisin eikä tuolloin saa häiritä minua.. Ja aina yksi tyyppi tuli ja sekoitti tahallaan. Tahallaan siksi, että muka pölähti huoneeseen ja samantien kysyi jotain kovalla äänellä, mutta yleensä olin jo varautunut hänen tuloonsa kun opin tuon. Sain tuolla paikassa todella suuria tulosmääriä aikaiseksi ihan yksin ja sitten lähdin.
En ole ollut koulukiusattu, mutta olen aina hävennyt luonnettani tai tätä herkkyyttä, koska en osaa sanoa vastaan, tai jos sanon niin seuraavalla kerralla kokeillaan jotain pahempaa. Nykyään en viihdy edes kavereideni kanssa, vaan kuvittelen koko ajan jonkun tylyttävän minua mielessään.
Pystyykö kaltaiseni herkkä paskaläjä koskaan menemään työelämään takaisin, kun siellä pitää olla koko ajan pitämässä puoliaan ja olla ulospäinsuuntautunut ja kaikkea mitä en ole? Tiedän, että tuollakin paikassa jäivät pulaan ja olisivat tarvinneet apuani. Ja tiedän, että osittain heitä ärsytti kun olinkin hyvä työssäni, olivat suunnilleen lyöneet vetoa kuinka kauan jaksan olla tuolla, työ oli ihan koulutukseen nähden raskas ja vaativa ja vaikutin varmaan niin nössöltä alkuun.. Ensi viikolla olisi taas työhaastattelu, johon joudun nyt jo keräämään voimia, jotta osaan ESITTÄÄ miten normaali olen.
Kommentit (31)
"Pystyykö kaltaiseni herkkä paskaläjä koskaan menemään työelämään takaisin, kun siellä pitää olla koko ajan pitämässä puoliaan ja olla ulospäinsuuntautunut ja kaikkea mitä en ole?"
Tuohon haluisin vastauksen, mitä sairaalloisen herkkä voi tehdä työkseen tai itselleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon samanlainen. Todella ärsyttävää kun toiset mun kustannuksella viihdyttävät itseään kun samalla itellä vitutuskäyrä nousee. :/ enemmän ärsyttää se että MIKSI! Aikuiset ihmiset kuitenkin.
Hyväksyy herkkyytensä ja opettaa itsensä olemaan välittämättä kusipäistä. IT-alalla on paljon herkkiä, lahjakkuuksia, persoonallisia. Olen itsekin herkkä mutta todella rohkea ja oikeudenmukainen. Annan sanan sanasta ja vähät välitän. Sinulle sopii itsenäinen työ, yrittäjänä.
Ap, sinuna en esittäisi muuta kuin olen. Kertoisin ne omat hyvät puolet, olet varmaan tunnollinen, tarkka, huolellinen, nopea oppimaan, tuot hyvää fiilistä työpaikalle. Älä salaa tuota herkkää puoltasi. Fiksu työnantaja arvostaa rehellisyyttä. Älä ainakaan luettele niitä reipas, sosiaalinen, jotka kertovat ne sadat paikkaa hakevat. Olen opiskellut henkilöstön johtamista/henkilöhallintoa, ja sain siitä arvosanan K5.
Maailma on täynnä esiintyjiä, pellejä.Mene omana itsenäsi. Varmaan pärjäät.
T: 4/4
Itsenäinen työ on paras työ. Minutkin savustettiin ulos työpaikalta, jossa kuitenkin viihdyin ja olin hyvä työssäni. Nykyisessä työssäni saan olla onneksi ihan rauhassa ja palkkakin on parempi, joten ei niin harmita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuhannesti kannustuksesta ja toivon niin, että voisin muuttaa näitä ajatuksiani...
Mutta en ole ikinä saanut työpaikkaa haastattelun perusteella, se on aina ollut joko joku harjoittelu tai palkkatukipaikka tms., tai sitten olen saanut vinkin ja suositukset jostain entisestä paikasta, jolloin ei ole ollut muita hakijoita vaan minut on palkattu noiden perusteella (eli ns. piilotyöpaikka).
Haastattelussa, yllättäen, herkkyys korostuu siten, että jännitän enkä saa itsestäni annettua mitään potentiaalista kuvaa. :( Varsinkin kun en itsekään usko enää, että olen hyvä mihinkään. Hyvä työntekijä tuonne edelliseenkin olisi ollut rempseä, kovaääninen tyyppi, jonka lempipuuhaa on inttää asioista. Sille olisi ollut se ja sama, kuinka paljon saa tulosta aikaan. Paitsi pomolle, mutta mitäpä siitä.
Jokainen voittaa vuorollaan. Toivon, että onnistut saamaan työpaikan. Haastattelija kyllä tietää, että jännittää, se on selvää. Kerrot, että jos haluatte ihmisen,joka oikeasti sitoutuu työhön, sinut kannattaa valita. Nämä sosiaalisuus, reippaus, sanoja viljelevät ovat opetelleet nämä fraasit, ei niillä pääse pitkälle.
Olet aito, ihana ihminen. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos <3
itken täällä tunnepuuskassa :'D
ap
AP, aidosti hyvät työnantajat haluavat juuri sinunlaisia työntekijöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinko minä tuon? Sielunsisko! Juuri tänään purnasin miehelle kuinka vika täytyy olla minussa kun ei ketään muuta kohdella yhtä huonosti kuin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon tarinan perusteella et ole kiusaamista nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tasapainoilua. Sun pitää tunnistaa vahvuutesi, herkkyyshän tuo paljon hyviä puolia mukanaan. Rekrytoijat saattaa vierastaa asiaa, mutta luettele ihan selkosuomella, mitä se käytännössä heille antaa, että olet herkkä.
Tuon lisäksi sinun tulee oppia kokemastasi. Tietää, mitä ne hyeenat haluaa. Niitä kummastuttaa sun vähäeleisyys. Ne ei ymmärrä sitä. Tulkitsevat heikkoudeksi, vaikka ei se ole sitä. Temperamentti vain on erilainen. Sadistisimmat lähtevät sitten kokeilemaan ja provosoimaan sinua. Et tarvitse panssaria, mutta voisi olla hyvä jos seuraavalla kerralla heti antaisit itsestäsi enemmän kuin ennen. Anna heidän nähdä sinusta "persoona". Ei sen tarvitse olla kokonainen, mutta jotain.
Tiedän että tuo on joskus mahdotonta. Minunkaan ei tarvitse kuin mennä haastatteluun niin tietynlaiset ihmiset tuomitsee heti. Mutta se on heidän tappionsa.
Et sinä kuulosta yhtään liian herkältä, jos onnistuit kuitenkin pitämään puolesi ja pärjäsit hankalan pomon kanssa paremmin kuin moni muu. Empaattisuus ja yhteistyökyky ovat työyhteisössä todella tärkeitä taitoja ja niitä sinun kannattaa korostaa toisin kuin sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta.
Muista myös, että kuvailemasi työyhteisö ei ole mikään normi, vaan suurimmassa osassa on oikeasti mukavia ihmisiä, jotka antavat tilaa olla juuri sellainen kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Tuon tarinan perusteella et ole kiusaamista nähnytkään.
No en halunnut kertoa jokaista yksityiskohtaa edes muunnellen, en halua että minut tunnistetaan. Ja tiedän, että voisi olla pahempaakin, mutta kiusaamista tuokin oli.
Vierailija kirjoitti:
Tuon tarinan perusteella et ole kiusaamista nähnytkään.
Samaa mietin, mutta sitten mietin, että se on se kokeminen. Eikä me muut oltu näkemässä eikä kokemassa.
Itsellä on paljon opeteltavaa ja siinä etenkin, että on oikeus ja hyvin mielin pitää puolensa.
Se ap. Että "siinä vaiheessa tiesivät herkkyyteni"... hyvä, että tiesivät... se ei ole este sille, että muuttuu sellaiseksi että yli eu tallota. Joka pöivä voi aloittaa alusta. Kyllä se muidenkin käytös muuttuu, kun hyonaabvat, että heidän ei anneta enää käyttäytyä paskasti. Ei käy!... niin ei käy.
Huh, ihan kuin minun kirjoittamani aloitus. Rankkaa on ollut. Aikuiset ihmiset jaksaa rääkätä kun huomaavat että yksi porukasta on herkkä luonteeltaan. Ja sama tuon kateuden kanssa. Käytän ne voimavarat työhön jotka muut käyttävät sosiaalisuuteen, siitä se ero kai johtuu.
Minäkin jouduin kerran parhaana työntekijänä ottamaan lopputilin. Minua ei vain hyväksytty.
Nro:19 Ai niin ja lisään vielä teille entisille työkavereille jotka olitte niin iloisia kun lähdin ja supisitte,"luuleeko tuo olevansa niin hyvä":
En luullut olevani hyvä vaan TIESIN olevani teitä parempi.
Alue: Aihe vapaa
Haluan vielä lisätä, että opin kyllä tuolla paikassa olemaan tyly ja ns. kusipää takaisinkin, mutta se taisi olla myöhäistä, kun tiesivät jo miten herkkä olen.. :( Enkä ole ihminen, joka jatkuvasti jaksaa kuittailla toisille jostain asiasta, ihan vain että saa sanoa jotain tai saada väittelyn aikaiseksi. En vain jaksa sellaista päivittäin, kun en ole sellainen ihminen. Enkä tykkää väitellä, sen sijaan tykkään keskustella paljonkin. Noilla oli sellainen tapa, että "keskustelivat" asioista, kunnes löysivät jonkun, josta toinen on eri mieltä ja siitä sitten olisi pitänyt jaksaa inttää.