En osaa toimia perusluonteeltaan (?!) ilkeiden ja aggressiivisten ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut siihen, että muita ihmisiä kohdellaan ystävällisesti. Nyt joudun jatkuvasti olemaan tekemisissä tällaisen kanssa. En pelkää häntä, mutta ahdistunut olen.

Onko pakko olla tekemisissä?

Millälailla hän on perusluonteeltaan ilkeä ja aggressiivinen? Siis miten se näkyy?

Oletko varma, että hän on ilkeä ja aggressiivinen?

Minulla on sarkastinen tapa puhua, mutta en tarkoita mitään pahaa. Osa pitää minua hauskana ja fiksuna, mutta toisia ikävä kyllä tahtomattani loukkaan.

Voisitko jutella hänen kanssaan ja kertoa, miten koet tilanteen?

Ymmärrän hyvin, tuollaisia ihmisiä tiedän itsekin. Mulla alkaa aina keittää se heidän käytös enkä tuu toimeen heidän kanssa. Mutta en suoraan haasta riitaa. Mä en oo keksiny muuta keinoa kun välttää tuollaisia täysin. Mutta jään seuraamaan ketjua.

Minä taas en osaa toimia ystävällisten ihmisten kanssa koska olen tottunut lapsuudenperheessä, koulussa ja miesten kanssa että ihmisille eli minulle vittuillaan, heitä vähätellään ja arvostellaan. Epäilen aina että ystävälliset esittää vain mukavaa. Vittuilijoille minulla sen sijaan on lähes aina vastaus valmiina.

Ja kyllä, on olemassa perusluonteeltaan ilkeitä ja aggressiivisia ihmisiä. Osa geenit osa kasvatusta, elämänkokemusta, ihan sama oikeastaan mikä syy heillä olla miten ovat kun sellaisia kuitenkin ovat. Ihan vaan tiedoksi jos jonkun on vaikea uskoa kun ei ole kohdannut.

Mulla sama keino kuin edellisellä, eli yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Jos on työkaveri, niin asialliset välit, jotta saadaan työt hoidettua. Mutta yhtään enempää en kaveeraa.

Joillakin ihmisillä ei ole riittävästi älyä kohdella ihmistä kuin ihmistä kuuluu.

Tiedän tunteen. Olen ollut kohta 20 vuotta töissä HR:ssä ja jaksan edelleen ihmetellä sitä, kuinka oikeasti ilkeitä osa ihmisistä on. Jotkut on saatu herätettyä omaan käytökseensä, mutta sitten on näitä, jotka ovat ns. kaiken avun ulottumattomissa. Ovat vain niin saatanan kamalia, että niitä ei voi laittaa tekemään töitä toisten kanssa, koska toiset sairastuvat. Vittuilu ja tylytys alkaa aamulla ennen aamukahvia ja tyypit eivät itse näe mitään vikaa käytöksessään, vaikka rautalangasta väännän. Ei näitä patologisia tapauksia ole viimeisen 20 vuoden aikana ollut kuin ehkä 5, mutta sitä syvempiä mysteereitä ne sitten minulle ovatkin.

Auttaa kun miettii, että jotakin sen ilkeilyn taustalla on. Osa on narsistisia/psykopaatteja, jotka ei ymmärrä sitä, ettei maailma pyöri heidän ympärillään ja ettei kaikkia ihmisten kömmähdyksiä ole osoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi juuri heitä kohtaan.

Sitten osa ilkeilijöistä on uupuneita, stressi ja väsymys aiheuttaa sen, että pinna kiristyy helposti ja tulee ylireagoitua asioihin, tällainen ilkeilijä voi itse todella huonosti.

Itse olen oppinut jo lapsena selviämään ilkeilyn keskellä.

No mäolen aina ystävällinen. Enhän mä tiedä, millaista taakkaa kukakin kantaa. Töissä oli yksi tällainen rouva. Aluksi hän otti mut jotenkin silmätikuksi, ja olihan se inhottavaa, mutta parempi mä kuin joku toinen. Ihan sama, mitä tapahtui, mä vain käänsin toisenkin posken hänelle ja kohtelin kuin kaikkia muitakin. Ei hän mitään oikeaa haittaa pystynyt kuitenkaan tuottamaan. Pikku kiusaa kylläkin. Lopulta se alkoi jotenkin pehmentyä ja viimeisinä työpäivinäni me käytiin pari syvällistäkin keskustelua. Rankka elämä sillä oli ollut. Kai se alkoi huomaamaan, ettei kukaan muu sille enää hymyillyt tai toivotellut iloisesti huomenia, vaikkei se mulle ikinä vastannutkaan. Muilta oli palanut käämi jo aikaa sitten. Se usein vielä valitti siitä, miten ilkeitä ja kamalia ihmiset on.

No, kaikkea hyvää toivon tuollekin ihmiselle.

Teeskentelen, etten huomaa mitään. Olen vaan ystävällinen. Jos voin olematta tekemisissä, en ole, mutta eihän niitä aina voi välttää. Niillä ihmisillä ei ole muhun valtaa, jos en anna sitä niille.

En ole välttämättä koskaan tutustunut oikeasti ilkeään ihmiseen, siis sellaiseen oikeasti läpimätään tyyppiin. Pahantuulisia ja tiuskivia ihmisiä on asiakaspalvelutyössäni eteen tullut, mutta koska en hyväksy kaikkea ja apua en äkäisille anna, niin heistä on löytynyt jokaisesta ihan asiallinen ihminen.

Ap:lle on ehkä myöhäistä sanoa enää, mutta sinä itse mahdollistat ilkeän ja aggressiivisen käytöksen. Jos olet vahva ihminen, niin sinun nenällesi ei hypitä. Jos taas hyväksyt toisen huonon käytöksen nöyränä ja alistuen, niin siinähän valitettavasti kärsit.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle on ehkä myöhäistä sanoa enää, mutta sinä itse mahdollistat ilkeän ja aggressiivisen käytöksen. Jos olet vahva ihminen, niin sinun nenällesi ei hypitä. Jos taas hyväksyt toisen huonon käytöksen nöyränä ja alistuen, niin siinähän valitettavasti kärsit.

HR-täti jatkaa. Tämä on juuri se argumentaatio, jota tapaamani superilkeät ihmiset käyttävät, kun puutun heidän käytökseen. Se on suoraa jatkumoa koulukiusaajien näistä "älä nyt leikistä suutu" ja "kuka käskee olla niin herkkänahkainen" -syyllistämiseen. Lähtökohta on mätä ja pöyristyttävä, koska se tavallaan laittaa ihmiset syylliseksi, vaikka ovatkin lähtökohtaisesti epäasiallisen käyttäytymisen uhreja.

Ei kenenkään tarvitse "mahdollistaa" käytöstä, jos käytös on lähtökohtaisesti asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle on ehkä myöhäistä sanoa enää, mutta sinä itse mahdollistat ilkeän ja aggressiivisen käytöksen. Jos olet vahva ihminen, niin sinun nenällesi ei hypitä. Jos taas hyväksyt toisen huonon käytöksen nöyränä ja alistuen, niin siinähän valitettavasti kärsit.

HR-täti jatkaa. Tämä on juuri se argumentaatio, jota tapaamani superilkeät ihmiset käyttävät, kun puutun heidän käytökseen. Se on suoraa jatkumoa koulukiusaajien näistä "älä nyt leikistä suutu" ja "kuka käskee olla niin herkkänahkainen" -syyllistämiseen. Lähtökohta on mätä ja pöyristyttävä, koska se tavallaan laittaa ihmiset syylliseksi, vaikka ovatkin lähtökohtaisesti epäasiallisen käyttäytymisen uhreja.

Ei kenenkään tarvitse "mahdollistaa" käytöstä, jos käytös on lähtökohtaisesti asiallista.

Tulipas dejavu-fiilis, taannoin yksi (entinen) ystävä puolusteli kiusaajaa sillä, että kiusaajan y käytös on sen kiusatun x vika, koska eihän se y kiusaa kaveria z:kaan, kun z osaa käsitellä sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle on ehkä myöhäistä sanoa enää, mutta sinä itse mahdollistat ilkeän ja aggressiivisen käytöksen. Jos olet vahva ihminen, niin sinun nenällesi ei hypitä. Jos taas hyväksyt toisen huonon käytöksen nöyränä ja alistuen, niin siinähän valitettavasti kärsit.

HR-täti jatkaa. Tämä on juuri se argumentaatio, jota tapaamani superilkeät ihmiset käyttävät, kun puutun heidän käytökseen. Se on suoraa jatkumoa koulukiusaajien näistä "älä nyt leikistä suutu" ja "kuka käskee olla niin herkkänahkainen" -syyllistämiseen. Lähtökohta on mätä ja pöyristyttävä, koska se tavallaan laittaa ihmiset syylliseksi, vaikka ovatkin lähtökohtaisesti epäasiallisen käyttäytymisen uhreja.

Ei kenenkään tarvitse "mahdollistaa" käytöstä, jos käytös on lähtökohtaisesti asiallista.

Ilkeä ihminen on ilkeä koska voi. Jos hänelle ei anneta mahdollisuutta, niin hän ei ole ilkeä. Ei tämä nyt ole niin vaikeaa, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen ollut kohta 20 vuotta töissä HR:ssä ja jaksan edelleen ihmetellä sitä, kuinka oikeasti ilkeitä osa ihmisistä on. Jotkut on saatu herätettyä omaan käytökseensä, mutta sitten on näitä, jotka ovat ns. kaiken avun ulottumattomissa. Ovat vain niin saatanan kamalia, että niitä ei voi laittaa tekemään töitä toisten kanssa, koska toiset sairastuvat. Vittuilu ja tylytys alkaa aamulla ennen aamukahvia ja tyypit eivät itse näe mitään vikaa käytöksessään, vaikka rautalangasta väännän. Ei näitä patologisia tapauksia ole viimeisen 20 vuoden aikana ollut kuin ehkä 5, mutta sitä syvempiä mysteereitä ne sitten minulle ovatkin.

Ovat persoonallisuushäiriöisiä. Tuollaiset on kasvanu täysin vinoon ja käsitykset oikeasta ja väärästä ym. melkoisen vääristyneet.

Huomasin yhden ihmisen valittavan samasta kuin ap. Tosiasiassa hän on oman vatsansa ympärillä pyörivä, ikänsä puolesta aikuinen perheellinen mies. 

Hän jyrää kaikki päätökset lävitse huolehtien siitä, että pääsee itse vapaasti toteuttamaan halujaan niin  työssä kuin harrastuksissa. Hän tekee perheensä eteen, mutta ei huomaa, että valikoi siitäkin sen osan minkä itselleen tahtoo ja aikana joka sopii hänen muihin aikatauluihinsa. Hän on suurituloinen, mutta hänellä on myös pitkät työpäivät. Toisten pitäisi ajatella samoin kuin hän ja yrittää löytää tilaa itselleen häneltä jäävistä rippeistä. Hän luulee, että muillakin on vapaus valita, eikä näe mihin rakoon läheisensä ahtaa. Hän räjähtelee agressiivisesti, huutaa ja kiukkuaa.  Hän pitää uhrejaan sinä mitä hän itse on! 

Ap, toimisin niin että saisin ne vittumaiset, aggressiiviset menettämään malttinsa, ja kasvonsa täysin. Sellaista pumpuliin kiedottua vittuilua, hymyilisin oikein herttaisesti.

 Ärsyttäisin tahallani, niin että muut eivät huomaisi. Ei niitä kannata sietää, antaa palaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut siihen, että muita ihmisiä kohdellaan ystävällisesti. Nyt joudun jatkuvasti olemaan tekemisissä tällaisen kanssa. En pelkää häntä, mutta ahdistunut olen.

Minkälaisia tilanteita teillä sitten on? Miten tämä ilkeä käyttäytyy ja miten te muut käyttäydytte? Oletteko yrittäneet edes tutustua tähän pahaan ihmiseen, jutelleet hänen kanssaan?

Tunnen yhden minua kymmenisen vuotta vanhemman naisen, eli yli viisikymppisen, jonka kanssa ei oikein kuulema töissä kukaan pärjää. Hän kun oli muiden mukaan ikävä, koppava ja hyvin epäystävällinen. Hän on kuitenkin sen alan rautainen ammattilainen ja teki työnsä täydellisen hyvin, sitä ei voinut yksikään kiistää.

Ja katsos, kun hieman asiaa kaivelin ja otin monelta kannalta selvää, niin juuri tätä ihmistä kiusattiin työpaikalla tietoisesti ja oikein esimiesvoimin. Nainen ei kuitenkaan kiusaamisesta hätkähtänyt, vaan teki työnsä, mutta ei viettänyt aikaa työkavereiden sisäänpäin lämpiävissä piireissä. Hän ei missään tapauksessa ollut ilkeä, vaan se oli vain hänen suojamuurinsa näitä juoruavia mammojen vastaan. Olihan hän erilainen kuin muut, lapseton ja miehetön Vanhapiika, ihan nättikin kaiken lisäksi, joten siinäpä olikin syytä olla hänelle vihamielinen ja porukassa tyhmyys tiivistyi.

Lopuksi kun tuo aggressiivinen ihminen hyökkäisi päälle, huutaisin, että nyt se kävi päälle. Siihen loppuisi.