Oikeasti halusin puhua

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla ei ole kunniantuntoa, mutta hän kyllä hanakasti vetoaa kiusatun kunniantuntoon tekemällä selväksi kuinka häpeällistä on hakea apua tai puolustautua, jos kiusaaja on pienikokoisempi tai naispuolinen.

Kiusaajallahan tuossa juuri on käsitys kunniantunnosta, muuten hän ei pystyisi sen kautta manipuloimaan uhriaan. Kiusaajaan itseensä se häpeä vaan ei koske, koska hänen selustansa on turvattu. Tilanteen paljastaminen kokonaisuudessaan, ja sellaisessa valossa että se koskettaisi myös tätä kiusaajaa itseään edes hänen ylpeytensä kautta, vaan vaatisi sen että samalla paljastetaan kohteen heikkous, se että kiusaaja on oikeassa siinä ettei uhri pärjää tilanteessa itse.

Tätä ei tehdä koska se olisi kiusallista kaikille, kukaan aikuinen ei halua vihjatakaan että kiusattu olisi mitenkään ansainnut kokemansa. Mutta sellainen myötätunto joka kieltää koko valtaepätasapainon ja kunnian ja häpeän käsitteen, jotka molemmat on ilmiselviä kiusaajalle ja aivan siinä homman ytimessä, ei voi ikinä kunnolla koskea kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla ei ole kunniantuntoa, mutta hän kyllä hanakasti vetoaa kiusatun kunniantuntoon tekemällä selväksi kuinka häpeällistä on hakea apua tai puolustautua, jos kiusaaja on pienikokoisempi tai naispuolinen.

Kiusaajallahan tuossa juuri on käsitys kunniantunnosta, muuten hän ei pystyisi sen kautta manipuloimaan uhriaan.

Käsitys on, niin kuin psykopaatilla on käsitys rakkaudesta ja empatiasta. Ne ovat hänen ymmärryksessään luonteen heikkouksia, joita voi käyttää hyväksi, mutta itse hän on niiden yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla ei ole kunniantuntoa, mutta hän kyllä hanakasti vetoaa kiusatun kunniantuntoon tekemällä selväksi kuinka häpeällistä on hakea apua tai puolustautua, jos kiusaaja on pienikokoisempi tai naispuolinen.

Kiusaajallahan tuossa juuri on käsitys kunniantunnosta, muuten hän ei pystyisi sen kautta manipuloimaan uhriaan.

Käsitys on, niin kuin psykopaatilla on käsitys rakkaudesta ja empatiasta. Ne ovat hänen ymmärryksessään luonteen heikkouksia, joita voi käyttää hyväksi, mutta itse hän on niiden yläpuolella.

Meinaatko että kaikki kiusaajat on psykopaatteja? Mitä heille sitten voi, jos ei edes kunniantuntoon voi vedota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla ei ole kunniantuntoa, mutta hän kyllä hanakasti vetoaa kiusatun kunniantuntoon tekemällä selväksi kuinka häpeällistä on hakea apua tai puolustautua, jos kiusaaja on pienikokoisempi tai naispuolinen.

Kiusaajallahan tuossa juuri on käsitys kunniantunnosta, muuten hän ei pystyisi sen kautta manipuloimaan uhriaan.

Käsitys on, niin kuin psykopaatilla on käsitys rakkaudesta ja empatiasta. Ne ovat hänen ymmärryksessään luonteen heikkouksia, joita voi käyttää hyväksi, mutta itse hän on niiden yläpuolella.

Väittäisin kyllä että kiusaajalle luonteen heikkous on se, että kiusattu ei pysty vastaamaan vaan hakee apua. Se on se heikkous, ja kiusaaja on siinä oikeassa, kiusattukin sen tietää ja siksi se sen sanominen piinaa kiusattua. Jos et hae apua, tiedät ettet pärjää, mutta varsinkin jos haet apua, osoitat ettet pärjää. Molemmat heistä on sitä mieltä, että parempi olisi kun kiusattu saisi kiusaajalle jauhot suuhun omilla jaloilla seisten, siksi kiusaaja pystyy painostamaan kiusattua olemaan hiljaa.

En tiedä miksi muut aloitukset poistettiin, minusta olisi mielettömän tärkeää puhua auki näitä kiusaamisen piilojuonteita. Onhan näistä kirjoitettu kirjojakin, vaikka Kärpästen herra, miksi ei saisi keskustelupalstalla puhua. Tämä koskettaa lukemattomia lapsia, ja aikuisia myös.

Kiusaaminen on iso ongelma. Useimpien normaalisti sosiaalistettujen ihmisten mielestä heikompansa kiusaaminen on halveksuttavaa.

Eikö voikin olla niin, että kiusaaja kiusaa koska ei tunnusta uhrinsa ihmisarvoa? Hänelle kiusattu on vapaata riistaa, ryhmän ulkopuolinen, hylkiö jota saa vapaasti halveksua. Usein koko luokka hiljaisesti tukee tätä tulkintaa. Jokainen toivoo, että ei itse joudu siihen kiusatun osaan, kukaan ei halua erottua laumasta.

Nyt sitten kun aikuiset puuttuu tilanteeseen ja heidän näkökulmansa on että jokainen on arvokas ja saa olla juuri sellainen kuin on, ja kiusaamisen on loputtava siksi koska kellään ei ole oikeutta häiritä toista, mikä vaikutus tällä on siihen kiusaajaan? Hänen näkökulmastaan on selvää, että kiusatulla on ongelma, kiusatun pitäisi olla vähemmän sitä mitä sitten onkaan. Miksi kiusaaja välittäisi tuollaisista sanoista kun ei ole ennenkään välittänyt uhrinsa kärsimyksistä, miksi hän kunnioittaisi aikuisia, jotka joko on sokeita tai valehtelevat?

Eikö voisi olla parempi myötätunnon sijasta vedota kiusaajan kunniantuntoon siltä kannalta jonka hän ymmärtää. Kiusaaja tunnistaa kyllä halveksunnan, kiusaaja tunnistaa sen voimaepätasapainon erittäin hyvin, miksei käytettäisi juuri sitä häntä vastaan sillä tavalla että hän ei voi sitä ohittaa. Vedottaisiin kiusaajan kunniantuntoon osoittamalla kiusaajalle että on halveksuttavaa kiusata uhria joka on noin paljon heikompi.

Kiusaajan puuhat pitää näyttää oikeassa valossa, ja se oikea valo on se että vahvempi omaksi nautinnokseen terrorisoi heikompaa ja puolustuskyvytöntä, ja se on säälittävää ja asettaa kyseenalaiseksi kiusaajan esittämän vahvuuden. Silloin joudutaan myös myöntämään, että kiusatussa on heikkous. Sen myöntäminen on kaikille kiusallista. Mutta se voisi olla se hinta joka joudutaan maksamaan, jotta kiusaamista voidaan käsitellä sillä tavalla että se koskettaa myös kiusaajaa.

Kiusaaja on niistä uhrinsa heikkouksista erittäin tietoinen, kiusaaja kuten mikä tahansa saalistaja huomaa ne hetkessä ja pystyy piinaamaan uhriaan sillä. Kiusattu usein kohtaa samaa monessa erilaisessa ympäristössä, koska niitä saalistajia on kaikkialla. Kiusaaja ei ole kunniantunnoton, hän janoaa sitä valtaa ja saa tyydytyksensä siitä että pystyy piinaamaan jotakuta joka ei pane vastaan. Kiusaajaa ei välttämättä millään saa muutettua sellaiseksi, että hän ei halveksuisi näitä avuttomia uhrejaan. Kunniantuntoon vetoamalla kiusaaja saatettaisiin saada siirtämään huomionsa heistä haastavampiin asioihin ja käyttämään röyhkeyttään jollain tapaa hyväksyttävämpiin asioihin, mutta vain jos kiusaaja itse sisäisesti motivoituu näkemään asian niin päin.

Koulun piha on selvin todiste ihmisen evoluutiosta. Sivistyksen pintasilaus on ohut ja sen alla piilee raaka apina. Väkivaltaisin möykkääjä on kingi ja kerää ympärilleen hännystelijälauman, ja jokainen vähänkin erilainen pitää häätää laumasta pois.

Ehdottomasti en tarkoita että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Vaan että sitä kiusaajan näkökulmaa ei kiellettäisi ja peiteltäisi jollakin "kaikki on yhtä arvokkaita" hyminällä. Kiusaajan maailmassa kaikki ei ole yhtä arvokkaita ja välttämättä ei ikinä tule olemaankaan, vaan toiset on aina enemmän kunnioituksen arvoisia kuin toiset, kyse on siitä että maailmalla on ongelma sen kanssa miten kiusaaja tämän huomion johdosta toimii. Kiusaaja pitäisi saada epäilemään omaa kunnianarvoisuuttaan, mutta miten se voisi onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti en tarkoita että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Vaan että sitä kiusaajan näkökulmaa ei kiellettäisi ja peiteltäisi jollakin "kaikki on yhtä arvokkaita" hyminällä. Kiusaajan maailmassa kaikki ei ole yhtä arvokkaita ja välttämättä ei ikinä tule olemaankaan, vaan toiset on aina enemmän kunnioituksen arvoisia kuin toiset, kyse on siitä että maailmalla on ongelma sen kanssa miten kiusaaja tämän huomion johdosta toimii. Kiusaaja pitäisi saada epäilemään omaa kunnianarvoisuuttaan, mutta miten se voisi onnistua?

Ehkäpä kunniantunto pitää saada heräämään kiusaajan sijasta ympäröivässä joukossa. Koettaa saada muut näkemään sekä kiusaamisen kunniattomuus että kiusatun arvo, jolloin kiusaamisella ei saa arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti en tarkoita että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Vaan että sitä kiusaajan näkökulmaa ei kiellettäisi ja peiteltäisi jollakin "kaikki on yhtä arvokkaita" hyminällä. Kiusaajan maailmassa kaikki ei ole yhtä arvokkaita ja välttämättä ei ikinä tule olemaankaan, vaan toiset on aina enemmän kunnioituksen arvoisia kuin toiset, kyse on siitä että maailmalla on ongelma sen kanssa miten kiusaaja tämän huomion johdosta toimii. Kiusaaja pitäisi saada epäilemään omaa kunnianarvoisuuttaan, mutta miten se voisi onnistua?

Ehkäpä kunniantunto pitää saada heräämään kiusaajan sijasta ympäröivässä joukossa. Koettaa saada muut näkemään sekä kiusaamisen kunniattomuus että kiusatun arvo, jolloin kiusaamisella ei saa arvostusta.

Eli vanha ajatus "pahinta ei ole se, että pahat tekevät pahaa, vaan se, että kukaan hyvä ei puutu siihen."

Sekin poistuu missä av mammat puhui saksaa!

Yksi ehkä helpommin hyväksyttävä esimerkki tästä asetelmasta voisi olla vaikka... jos kuvittelisi jonkun narsistisen öykkärivanhemman jonka öykkärilapsi vaikka sitten urheilee menestyksekkäästi. Voittoja tulee ja he halveksuu häviäjiä, voitot on ne mitkä heitä motivoi jatkamaan lajia. Heidän maailmassaan se vastustajan voittaminen, paremmuus ja kilpailu on selvästi itseisarvoja, he demonstroi sitä arvomaailmaansa jatkuvasti.

Heille ei voi vakavissaan alkaa väittää, että yrittäminen on tärkeintä ja kaikkia kannustetaan ja kaikki pelaa jee. Ei heitä sellainen kiinnosta pätkääkään. Jos joutuvatkin jostain syystä ulkopuolisen paineen alla esittämään kuin arvostaisivat tällaisia pehmeitä arvoja, se ei ole pysyvä muutos.

Mutta jos heille sen sijaan sanoo, että selvästi tuolla taustalla olisi pitänyt jo kisata seuraavalla tasolla kovempia haastajia vastaan eikä tahkota näitä samoja kyläkisoja poimimassa helppoja voittoja, he ei voi olla eri mieltä. Sen myöntäminen (itselleen) vie pohjan seuraavan voiton makeudelta. Mitä he sen tiedon kanssa sitten tekee ja miten nöyrästi asian käsittelevät, se on eri asia, mutta ainakaan he ei voi kieltää sitä tosiasiaa että heidän menestyksensä ei ole enää todellista menestystä. Heidän koko arvomaailmansa on perustunut kilpailulle ja suhteelliselle ylivoimaisuudelle sen urheilulajin sääntöjen mukaan, joten tuollaista huomiota ei voi ohittaa menettämättä sitä koko arvopohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti en tarkoita että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Vaan että sitä kiusaajan näkökulmaa ei kiellettäisi ja peiteltäisi jollakin "kaikki on yhtä arvokkaita" hyminällä. Kiusaajan maailmassa kaikki ei ole yhtä arvokkaita ja välttämättä ei ikinä tule olemaankaan, vaan toiset on aina enemmän kunnioituksen arvoisia kuin toiset, kyse on siitä että maailmalla on ongelma sen kanssa miten kiusaaja tämän huomion johdosta toimii. Kiusaaja pitäisi saada epäilemään omaa kunnianarvoisuuttaan, mutta miten se voisi onnistua?

Ehkäpä kunniantunto pitää saada heräämään kiusaajan sijasta ympäröivässä joukossa. Koettaa saada muut näkemään sekä kiusaamisen kunniattomuus että kiusatun arvo, jolloin kiusaamisella ei saa arvostusta.

Mutta entä kun koko luokka näkee sen tilanteen niin, että kiusattu on se hylkiö jota saakin potkia (kunhan ei potkita minua). Miten voidaan puhua kiusatun arvosta ja kiusaamisen kunniattomuudesta, jos ei myönnetä että näin on, kiusattu on tällä tavalla heikko. Se ajatus jatkuu tietysti niin, että vedotaan muun joukon empatiaan, että vaikka kiusattu on heikko, niin... Tai vaikka muun joukon itsesuojeluvaistoon, että vaikka kiusattu on heikko, niin... niin kauan kuin sallitte tällaisen käytöksen, saatatte milloin tahansa itse olla hänen paikallaan, koska tekin olette monella tavalla heikkoja.

Myös sellainen huomio, että kiusaajan vallitseva tunnetila ei ole viha tai pelko uhria kohtaan, vaan inho.

Miten siihen voisi puuttua? Inhontunteet on myös rasismin taustalla.

Kiusaajalla on oikeus tunteisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla on oikeus tunteisiinsa.

Ok, ja siis pitäisi lähteä selvittämään asiaa niin että otetaan ne kiusaajan tunteet huomioon (ei siis tunteet huomioon niin että kiusaajalla olisi hyvä mieli, vaan niin että tunnustetaan että kiusaajan tunteet on oleellinen osa dynamiikkaa) kun mietitään ratkaisua.

Onkohan palstan opeilla, jotka työnsä puolesta käsittelee kiusaamistapauksia, sanottavaa tähän? Itselleni tulee mieleen että voisi toimia paremmin poikiin kuin tyttökiusaajiin?