Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan 1980-lukua
03.10.2017 |
Ne jotka muistaa 1980-luvun, kertokaa millaista silloin oli Suomessa?!
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ostaminen ja tuhlaaminen oli ihanaa, sitä ei nolosteltu eikä hävetty vaan se oli suorastaan toivottavaa!
Näinhän se oli, paitsi meillä. Meidän porukat oli ensimmäisten joukossa vihreitä ja tiedostettiin oikein hyvin, miten paljon mikäkin ympäristöä pilaa ja kuinka monta tuhatta vuotta se hieno muovihärpäke maatuu kaatiksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin todella paljon ranskanleipää, äiti leikkasi sellaisella kovaäänisellä valkoisella masiinalla lauantaimakkarasta siivuja leivän päälle. Kyytipojaksi kaakaota. Ei ollut mitään "hyi sokeria,. hyi hiilareita, lapset läskistyy"-paniikkia! Ruokana oli usein keitettyä perunaa ja kastiketta, salaatin virkaa toimitti tomaatti. Ja jälkkäriksi oli todella usein joku makea kiisseli. Saunan jälkeen sai limsaa.
Telkkarista katsottiin Ihmemiestä, Ritari Ässää ja Susikoira Roita, äidin lemppari oli lisäksi Lemmenlaiva ja kuulen vieläkin sen ärsyttävän tunnusmusiikin päässäni ! :D Hiidenvirran ja Kivikasvojen Dracula-jakson missasin, sääli sillä olisi kiva tietää olisinko minäkin traumatisoitunut niistä.
Äiti kuunteli vinyylilevyjä, isä osti meille videonauhurin kun olin eskarissa ja moni kaveri tunkikin sitten meille leffoja katsomaan. Pleikkaa meillä ei ollut, mutta en sitä kaivannutkaan. Olin lukutoukka. Ahmin Neiti Etsiviä, Viisikoita ja toki myös pahamaineisen Noidan Käsikirjan, kävin kotini lähellä olevassa sivukirjastossa jossa oli sama mukava rouva töissä aina siihen asti, kun olin 15.
Talvisin painelin menemään sinisellä potkukelkalla, joko silloin oli lunta enemmän tai hiekoitettiin vähemmän! Nykyään ei pääsisi mihinkään. Toppahaalari oli päällä vielä viidennellä luokalla eikä siinä ollut mitään noloa, karvahatussa oli häntä ja äiti lätki naamaan rasvaa pyöreästä keltaisesta purkista ennenkuin laski ulos.
Olin päiväkodin ensimmäinen (ja ainoa ) HYLA-lapsi, sain diagnoosin laktoosi-intoleranssista 3-vuotiaana 1983. Maito oli niin makeaa, ettei se mennyt paljaaltaan alas. Joka joulu sain Vihreitä kuulia, kun muut saivat suklaata ja nyt en enää siedä Vihreitä kuulia silmissäni! Rankka lapsuus :D
Tarkkis