Tykkääkö joku musiikista, mutta itse bändit ja biisien syvällinen sanoma ei juuri kiinnosta?
Minun elämääni on aina kuulunut jollain tavalla musiikki ja olen aina auttanut sillä vahvistamaan erilaisia olotiloja, surullisena itkenyt, iloisena saanut tanssijalkaan ja siivoukseen vauhtia ym. aina soi musiikki taustalla.
Mutta en nuorempana varsinkaan koskaan fanittanut bändin jäseniä, enkä ottanut selvää mitä biisintekijä on halunnut sanoituksillaan sanoa, vaan olen niistä valinut omaan elämääni sopivat ja jos ei sovi, niin tykännyt itse biisistä. En vieläkään fanita ketään, mutta olen alkanut vähän miettiä enemmän sanoituksia.
Nyt myöhemmin tajuan, miten monilla on vielä aikuisenakin joku "idoli" tai ei tykkää bändistä syystä x tai tykkää juuri siistä syystä mitä ovat saaneet aikaiseksi ym.
En kehtaisi omalla naamallani kertoa, miten itse suhtaudun musiikkiin enkä osaa selittää, miksen ole fanittanut ketään koskaan kunnolla. Mitä se kertoo minusta?? Jostain syystä haluaisin kuulua massaan tässä asiassa ja kertoa olleeni joku Backstreet boysien fani, mutta en ole ollut. En yleensäkään kuulu massaan tai yritä olla kuulumatta, mutta tässä asiassa haluaisin olla niinkuin muutkin :D
Kommentit (3)
Nythän sinä oikein vitsin murjaisit! Että biisien sanoituksissa jotain oikein syväälistä sanomaa??? No, kait se jokunen säännön poikkeuskin löytyy, mutta kyllähän ne suurimmalsi osaksi on ihan diipa-daapaa.
Äläkä vaan ala rakentamaan omaa identiteettiäsi jonkun populaari-musiikin varaan. Mikään ei anna ihmisestä tyhjäpäisempää kuvaa. No, ehkä vaatteilla koreilu, mutta silloin ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä edes lobotomia pelasta.
En ole kiinnostunut siitä kuka on tehnyt tai esittää jonkun biiisin. Tykkään tietyistä tyylilajeista ja yleensäkin hyvin tehdystä ja soitetusta musiikista. Sanat ovat minulle yhdentekeviä, poikkeuksiakin on muutamilta lauluntekijöiltä joilla sanat ovat tärkeämpiä kuin musiikki.
Enpä varsinaisesti satanistiksi tai saatananpalvojaksi itseäni luokittelisi vaikka black metalia kuuntelenkin.