Lue keskustelun säännöt.
Aion lopettaa tapailun, tässä syy
02.10.2017 |
Seitsemän kuukautta tapailua (käytännössä seurustelua) takana, ja nyt se saa luvan loppua. Olen havahtunut nyt siihen, miten kovasti ja salakavalasti tämä ihmissuhde murentaa itsetuntoani.
Ei tämä varmaan näin ylös kirjoitettuna kuulosta miltään, mutta tapailemani mies suhtautuu fyysisiin hellyydenosoituksiini kuin olisin joku spitaalinen. Kädestä pitäminenkin on niin tavattoman vastenmielistä. Jos saan tartuttua hänen käteensä vaikka kävelyllä, seuraa tuhahtelua ja kiusaantunutta liikehdintää. Ei malta odottaa että pääsisi irrottamaan. Ja jos jokin asia, vaikka halaus tai pusu, tapahtuu yllättäen niin sama reaktio. Olen "liian hyökkäävä", jos muiskautan pusun poskelle. Tarvitseeko kertoakaan, mikä on reaktio naisen tekemiin aloitteisiin makuuhuoneessa?
En ole kokenut tällaista koskaan ennen. Muuta vikaa miehessä ei ole, mutta tämä tietynlainen kylmyys ja kosketuksen ja hellyyden torjunta on minulle liikaa. Olen alkanut jo kauan sitten varoa spontaaneja reaktioitani, kuten halauksia työpäivän jälkeen kohdatessa. Ei tämä ole minua varten. Tuntuu pahalta.
Olen tavallaan tosi pettynyt että lupaava suhde kaatuu tällaiseen. Muuten niin hyvä mies, kiinnostava, älykäs ja kunnollinen. Hän pitää minusta, mutta jollain ihmeellisellä omalla tavallaan johon kuvailemani hellyydenosoitukset eivät kuulu. En voi elää niin.
Hirveä harmi :'(
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ok, sitten tosiaan ei voi muuta kuin erota. Itse olen enemmän miehen kaltainen (olen nainen), eli en oikein pidä spontaaneista "lähentelyistä", niistä tulee epämukava olo. En oikeastaan tykkää kosketuksesta muuten kuin seksin aikana ollenkaan, haluan pitää henkilökohtaisen kuplani vapaana myös puolisostani pääosin.
Avain onkin varmasti se että jokainen löytää itselleen sopivan ihmisen. Minulle hellyyden panttaaminen ei vain sovi, tuntuu uskomattoman pahalta kun esim. antamani suukot eivät kelpaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Minulle fyysinen läheisyys ja hellyys on erittäin tärkeää. Miten mies sitten ilmaisee pitävänsä sinusta?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Minulle fyysinen läheisyys ja hellyys on erittäin tärkeää. Miten mies sitten ilmaisee pitävänsä sinusta?
Olen yrittänyt analysoida asiaa, ja uskoakseni hänen ihanteensa on enemmänkin älyllinen kuin hellän rakastava parisuhde. Hän on kyllä kertonut itsekin jo aikoja sitten olevansa kylmä ihminen, mutta olin jotenkin ajatellut että se tarkoittaisi ulkomaailmalle kylmää, ei omalle puolisolle.
Hän ei ehkä ole lämmin tai avoimen rakastava, mutta hänestä vaistoaa jonkinlaista suojelunhalua ja muutakin sellaista välittämistä, jota en osaa pukea sanoiksi. Tämä ei vaan minulle riitä. En tiedä olenko minä hänelle väärä nainen, vai tuleeko hän olemaan aina tällainen kaikkien kanssa.
ap
noin pienen ajan seurustelun ajan ..... ja siis luulisi olevan kiinni toisissaan... ja torjuu sinun lähentelyt.... Itse teen noin jos en voi sietää puolisoa.... Että jätä vaan... Ihan oikein olet tilanteen aistinnut.... KYllä ansaitset enemmän... Kuka tahansa ansaitsee... Miksi ihmisen täytyy olla kylmä lähimmäiselleen... Se ei tuo kauhean hyvää tulevaisuudessa.. Eikä varmasti helpota....
Minulla on vastaava kokemus muutaman vuoden takaa. Molemminpuolinem ihastus kaatui siihen ettei mies halunnut kosketusta kuin seksin aikana. Muuten olisi ollut huipputyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies "pitää" sinusta? Vähäsen, ehkä?
Kuulostaa melko laimealta nimittäin, ei kiinnostaisi yhtään.
pidättekö te sitten itse siitä, että teitä kosketaan varoittamatta ja yllättäen? Ette pelästy, ota sitä varoitussignaalina, hätähuutona tai uhkana?
Pidättekö siitä, että teidät pakotetaan pitkäksi aikaa yhteen ja samaan asentoon ottamalla kiinni, tulnkemalla kainaloon, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän miehesi kaltainen, olen kuitenkin nainen. Olen todella empaattinen (välillä tuntuu että liikaakin) mutta en suuremmin välitä fyysisistä hellyydenosoituksista, vaikka rakastankin miestäni yli kaiken.
Olen tätä tietenkin pohtinut, että mistä johtuu. Jokaisella vaikuttaa tietenkin lapsuudenkodissa opittu malli. Itse olen kodista jossa ei ollut liiemmin fyysisiä hellyydenosoituksia. Olen myös pedofilian uhri. Olen sitä mieltä että nämä kokemukset ovat pitkälti muokanneet minusta tällaisen kun olen, ja siksi fyysiset hellyydenosoitukset eivät ole minulle tärkeitä.
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että miehesi olisi kokenut mitään samantyyppistä kuin minä. Mutta oletteko puhuneet opituista kiintymyssuhdemalleista tai lapsuuden kokemuksista yleensä? Ja millä tavalla olette tuosta nykytilanteestanne puhuneet, oletko kertonut selkeästi miten pahasti se vaivaa sinua?
Eipä sille tietenkään mitään voi, jos teillä on noin erilaiset tavat näyttää kiintymystä. Mutta haluan kertoa että suhde voi myös toimia, jos molemmat suostuvat kompromissiin, niinkuin minun ja mieheni suhteessa.
Eikä sinun tietenkään tarvitse kompromissiin suostua, vaan sinun on kysyttävä itseltäsi, eroatko mieluummin ja etsit sopivamman kumppanin etsintää vai oletko valmis kompromissiin nykyisen kummppanin kanssa.
Joo, läheisyyden/tunteiden näyttäminen on itselleni joskus hankalaa, mutta kyllä pidän siitä että minua kosketellaan, hyväillään tai silitellään. Kaikki eivät vaan ole samanlaisia, ja sitten on viisainta hakeutua toisenlaiseen seuraan, jos jokin piirre toisessa noin paljon vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella hyvä syy erota. Olen itse hyvin fyysinen tyyppi, ja pääasiallinen rakkauden kieleni on kosketus. Jos toinen ei tunne samoin, ei suhteesta voi tulla mitään.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei vaan tykkää. Itse olen jo 50v. ja nykyään en tykkää.
Nuorena tykkäsin.
Ihmiset on vaan erilaisia ja olen todella empaattinen.
Tämä kumppani nyt ei vaan ole sulle ap se oikea.
Ei kuulosta rakkaudelta eikä luottamukselta, jos ei saa edes koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätävän kauan olet tuollaisessa suhteessa roikkunut. Itse olisin nostanut kytkintä jo parin viikon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän miehesi kaltainen, olen kuitenkin nainen. Olen todella empaattinen (välillä tuntuu että liikaakin) mutta en suuremmin välitä fyysisistä hellyydenosoituksista, vaikka rakastankin miestäni yli kaiken.
Olen tätä tietenkin pohtinut, että mistä johtuu. Jokaisella vaikuttaa tietenkin lapsuudenkodissa opittu malli. Itse olen kodista jossa ei ollut liiemmin fyysisiä hellyydenosoituksia. Olen myös pedofilian uhri. Olen sitä mieltä että nämä kokemukset ovat pitkälti muokanneet minusta tällaisen kun olen, ja siksi fyysiset hellyydenosoitukset eivät ole minulle tärkeitä.
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että miehesi olisi kokenut mitään samantyyppistä kuin minä. Mutta oletteko puhuneet opituista kiintymyssuhdemalleista tai lapsuuden kokemuksista yleensä? Ja millä tavalla olette tuosta nykytilanteestanne puhuneet, oletko kertonut selkeästi miten pahasti se vaivaa sinua?
Eipä sille tietenkään mitään voi, jos teillä on noin erilaiset tavat näyttää kiintymystä. Mutta haluan kertoa että suhde voi myös toimia, jos molemmat suostuvat kompromissiin, niinkuin minun ja mieheni suhteessa.
Eikä sinun tietenkään tarvitse kompromissiin suostua, vaan sinun on kysyttävä itseltäsi, eroatko mieluummin ja etsit sopivamman kumppanin etsintää vai oletko valmis kompromissiin nykyisen kummppanin kanssa.
Kyllä asiasta on puhuttu. Kun alun perin aloin ymmärtää että tilanne todellakin on tällainen, loukkaannuin aina pahasti ja saatoin joutua pakenemaan esim. kylpyhuoneeseen itkemään. En nyt tarkoita mitään suurta teatraalista kohtausta, toivon ainakin ettei mies edes tajunnut minun itkevän.
Kuten sanoin on mies itse todennut olevansa kylmä. En usko että hänen menneisyydessään on mitään dramaattista, mikä olisi tämän aiheuttanut. Ymmärtäisin paremmin kuin hyvin, jos taustalla olisi jotain traumoja. Ymmärrän järjellä senkin, jos hän on vain sen luonteinen, mutta minun sydämeeni torjutuksi tuleminen koskee.
Kompromissit ovat suhteissa aina tärkeitä, mutta en usko että haluan uhrata hellyyttä loppuelämäkseni tämän miehen takia...
ap
Vierailija kirjoitti:
Yllätävän kauan olet tuollaisessa suhteessa roikkunut. Itse olisin nostanut kytkintä jo parin viikon jälkeen.
Ajattelin että asiaan tulisi muutos, jos jaksaisin odottaa... Hassua, mutta muistan ensisuudelmamme. Se tapahtui eräiden treffien jälkeen niin, että mies kysyi saisiko hän suudella. Suudelman aikana minulle tuli kummallinen tunne siitä, että tämä oli jotain joka "kuuluu asiaan", sen sijaan että mies olisi todella halunnut suudella. Muistan ihan selvästi ajatelleeni noin jo silloin. Joten, yksi tarinan opetuksista taitaa olla se että intuitioon voi yleensä luottaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
pidättekö te sitten itse siitä, että teitä kosketaan varoittamatta ja yllättäen? Ette pelästy, ota sitä varoitussignaalina, hätähuutona tai uhkana?
Pidättekö siitä, että teidät pakotetaan pitkäksi aikaa yhteen ja samaan asentoon ottamalla kiinni, tulnkemalla kainaloon, jne?
Joo, tykkään siitä että kultani huomioi mut muutoinkin kuin pyytämällä. En pidä puolisoni ohimennen heittämää muiskua tai halia vaarallisena, miksi pitäisin? Mieheni ei pakota minua mihinkään asentoihin , enkä minä häntä, eikä pakottaminen johonkin epämieluisaan asentoon ole fyysistä hellyyttä. Kuulostaa siltä, että sua on kohdeltu kaltoin, eli et tiedä mitä hyvä fyysinen läheisyys on. Ei se ole väkivaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätävän kauan olet tuollaisessa suhteessa roikkunut. Itse olisin nostanut kytkintä jo parin viikon jälkeen.
Ajattelin että asiaan tulisi muutos, jos jaksaisin odottaa... Hassua, mutta muistan ensisuudelmamme. Se tapahtui eräiden treffien jälkeen niin, että mies kysyi saisiko hän suudella. Suudelman aikana minulle tuli kummallinen tunne siitä, että tämä oli jotain joka "kuuluu asiaan", sen sijaan että mies olisi todella halunnut suudella. Muistan ihan selvästi ajatelleeni noin jo silloin. Joten, yksi tarinan opetuksista taitaa olla se että intuitioon voi yleensä luottaa.
ap
En tiedä, mikä voisi olla sellainen parisuhteen ongelma, joka voisi parantua muutaman viikon tapailun jälkeen.
Kompromissit eivät ole suhteissa tärkeitä, vaan ne ovat triviaaleja.
Se, ettei tee kompromisseja itselleen tärkeissä asioissa, puolestaan on erittäin tärkeää.
Ok, sitten tosiaan ei voi muuta kuin erota. Itse olen enemmän miehen kaltainen (olen nainen), eli en oikein pidä spontaaneista "lähentelyistä", niistä tulee epämukava olo. En oikeastaan tykkää kosketuksesta muuten kuin seksin aikana ollenkaan, haluan pitää henkilökohtaisen kuplani vapaana myös puolisostani pääosin.