Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä

Kaikki harvinainen on arvokasta. Kohteliaalla käytöksellä voi nykyään todella erottua joukosta ja saada arvostusta kanssaihmisiltä, Esim. miehen pitäisi ottaa hattunsa pois  päästä myös linja-autoon mennessään. Se on harvinainen, vanha asia. Enemmän kuitenkin arvostan kohteliasta käytöstä,  joka ilahduttaa muita. 

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisempia, mutta etiketin mukaisia:

Mies menee aina edellä kahvilaan.

Hienoilla illallisilla emännälle lähetetään kukkakimppu etukäteen.

Ravintolassa miehet nousevat seisomaan, jos nainen poistuu naistenhuoneeseen.

Hauska lukea näitä tapoja joista en ole koskaan kuullutkaan. Jestas olisi outoa jos joku ikäiseni oikeasti noudattaisi näitä. Pitäisin suoraan sanottuna ihan tärähtäneenä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tosiaankin helmiä sioille. Ennen oli normaalia herrasmiehen käytöstä auttaa naiselta takki päältä, avata ovi hänelle, tarjota tuoli ravintolassa jne.  Näin olen itsekin tottunut toimimaan. Olen aina ajatellut että näiden tapojen taustalla on ollut arvostus ja kunnioitus daamia kohtaan. Jotkut naisoletetut tuntuvat edelleen arvostavan näitä tapoja, mutta toisinaan ei. esim. olen saanut kommentteja että "osaan kyllä itse avata oven", kun avaan oven daamille. Pitäisikö sitten luopua näistä vanhoillisista tavoista...

Nämä on makuasioita. Itse en tykkäisi saada mitään erityiskohtelua sukupuoleni vuoksi, deiteiltä odotan ihmisen kohtaamista ihmisenä. Daamiksi kutsuminen nostaisi karvat pystyyn. Ymmärrän silti ihan hyvin että jotkut naiset tykkäävät moisista ”herrasmiestavoista”, ei siinä mitään. Kaikkia ei voi miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari aatelisperhettä, ja he kirjoittavat aina käsin kauniit kiitoskortit vieraille jotka kävivät juhlissaan.

Entisaikaan näin tekivät ainakin syntymäpäivä- ym muiden juhlien jälkeen ei-aatelisetkin. Tuntuu oudolta kun kutsukorttien ulkoasuun ja sisältöön satsataan kyllä mutta vieraita ei jälkeenpäin kiitetä muistamisesta. Lapsiakaan ei opeteta kiittämään saamistaan lahjoista mikä kyllä tuntuu myös huonolta käytökseltä, lähinnä vanhempien.

Teitittelet ihmisiä, joiden oletat olevan vanhempia kuin itse olet.

Ei se mitään haittaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tosiaankin helmiä sioille. Ennen oli normaalia herrasmiehen käytöstä auttaa naiselta takki päältä, avata ovi hänelle, tarjota tuoli ravintolassa jne.  Näin olen itsekin tottunut toimimaan. Olen aina ajatellut että näiden tapojen taustalla on ollut arvostus ja kunnioitus daamia kohtaan. Jotkut naisoletetut tuntuvat edelleen arvostavan näitä tapoja, mutta toisinaan ei. esim. olen saanut kommentteja että "osaan kyllä itse avata oven", kun avaan oven daamille. Pitäisikö sitten luopua näistä vanhoillisista tavoista...

Suomessa vähän fifty-sixty, kannattaako ihan noin herrasmies olla. Mutta jos ulkomailla käyt ja siellä naisia deittailet, niin nämä herrasmiesten tavat ovat siellä edelleen arvossaan.

Jos saat lahjan, vähintäänkin seuraavana jouluna tai muuna lahjojen antopäivänä annat edes muistamista osoittavan lahjan em. antajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohteliasta, mutta harvinaista on kuulla jonkun kysyvän Suomessa "Anteeksi?" sen sijaan, että töksäyttää "Mitä?".

Opin tämän saadessani tavan itse, kun päädyin englanninkieliseen kouluun ja sain opettajalta noottia, kun sanoin "what?" enkä "sorry?". Mutta sama suomeksi.

Huomasin kun katsoin The Crowinia, että siinä muistaakseni prinsessa Margaret korjaa nuorta Dianaa, että nimenomaan kuuluu sanoa "what" eikä "sorry". Mutta ymmärsin sen niin, että näin toimivat vain kuninkaalliset; he eivät pyytele anteeksi. 

Suomessa voitaisiin aivan hyvin myös käyttää sanaa ”miten”, ”mitä” sanan sijaan. Se olisi kohteliaampi muoto, mutta ei kuitenkaan anteeksipyytävä ja alistuva

Ahaa? Eli kun haluan kysyä: "Mitä ruokaa haluat?" kysynkin: "Miten ruokaa haluat?"

Kyllä voi kysyä "Miten haluatte ruokanne valmistettavan?" Sitten rimpautetaan kelloa ja välitetään tieto sisäkön kautta keittiöön.

Vierailija kirjoitti:

Kutsu - vastakutsu - käytäntö oli taannoin ihan normaali etiketti: ystävät kutsuttiin kylään, ja vierailun päätteeksi kutsuttiin isäntäväki sitten vastavierailulle.

Tällainen toteutuu kyllä sivistyneemmissä piireissä ihan hyvin, mutta paljon on minullakin ystävinä junttimilleniaaleja, joilta saa aina kysellä seuraksi, eivätkä itse tee elettäkään vastavuoroisuuteen.

Juntteja on vanhemmissakin ikäpolvissa. Itse olen myös joskus hämmästellyt, miten vastavuoroisuuden idea tuntuu olevan täysin vieras akateemisesti kouluttautuneille.

Vierailija kirjoitti:

Kutsu - vastakutsu - käytäntö oli taannoin ihan normaali etiketti: ystävät kutsuttiin kylään, ja vierailun päätteeksi kutsuttiin isäntäväki sitten vastavierailulle.

Tällainen toteutuu kyllä sivistyneemmissä piireissä ihan hyvin, mutta paljon on minullakin ystävinä junttimilleniaaleja, joilta saa aina kysellä seuraksi, eivätkä itse tee elettäkään vastavuoroisuuteen.

Tiedän, että vastakutsu on hyvin asiallinen ja toivottava, sivistynyt ele; se on myös kuormittava ja kamala tilanne, kun et jaksa ja nyt ne odottaa ja mieluiten kiipeää johonkenemmin kuin vastakutsuu ihmisiä, joita ei halua nähdä, koska ei halua ketään ehkä nähdä, vaikka olikin kivaa silloin 10 kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tosiaankin helmiä sioille. Ennen oli normaalia herrasmiehen käytöstä auttaa naiselta takki päältä, avata ovi hänelle, tarjota tuoli ravintolassa jne.  Näin olen itsekin tottunut toimimaan. Olen aina ajatellut että näiden tapojen taustalla on ollut arvostus ja kunnioitus daamia kohtaan. Jotkut naisoletetut tuntuvat edelleen arvostavan näitä tapoja, mutta toisinaan ei. esim. olen saanut kommentteja että "osaan kyllä itse avata oven", kun avaan oven daamille. Pitäisikö sitten luopua näistä vanhoillisista tavoista...

Ensimmäinen kerta kun portsari auttoi takin ylleni oli myös elämäni viimeinen. Luultavasti ärsytin tätä henkilöä antamalla reilun tipin kolikkoina, joten kohtelias takin ylle auttaminen muuttuikin takilla roikottamiseksi. Luojan lykky ettei kaunis lainatakki revennyt. Tästä on kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta. Tämän erittäin epämiellyttävän kokemuksen jälkeen olen ottanut takkini määrätietoisesti ja siirtynyt kauemmaksi pukemaan sen ylleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudessa ympäristössä tai porukassa on turvallisinta odottaa kunnes muut ovat istuneet, jotta ei vahingossa istu toisen henkilön "omana pitämälle  istuinpaikalle". Tämä on erittäin tärkeä neuvo uudessa työpaikassa, jossa voi väärälle paikalle istumalla saada useamman ihmisen suhtautumaan itseensä hyvin negatiivisesti.

Mikäli pyytää kaveriaan mukansa kahville tai pizzalle, niin hyvien käytöstapojen perusteella pyytäjän pitäisi maksaa koko lasku. Nykyään on kuitenkin aika yleistä, että lähdetään yhteisestä sopimuksesta jonnekin ja jokainen maksaa omat laskunsa. Mistä voi päätellä, milloin kyse on ensimmäiseksi mainitusta ja milloin jälkimmäisestä?

Miten teititellään oikeaoppisesti? Miten teititellä ja samaan aikaan puhua vain yhdestä henkilöstä?

Se sekoittuu monella helposti, koska joskus puhutaan samalla tavalla yhdestä tai useammasta henkilöstä, esimerkiksi "Käyttekö Te täällä usein?"

Helpompia:

- Oletteko yleensä laittanut lääkkeet itse dosettiin?" (Useammalle puhuttaessa "oletteko laittaneet")

- "Saanko kantaa sateenvarjoanne?" (Monikossa, eli useammalle sanotaan sateenvarjojanne)

- Olkaa hyvä / olkaa hyvät

- Oletteko tavannut x:ää aiemmin / oletteko tavanneet x:ää aiemmin

- Oletteko huomannut / oletteko huomanneet

- Oletteko lähettänyt sähköpostia / oletteko lähettäneet sähköpostia

Yksinkertaisesti, käytä sanaa Te, ja puhu muuten kuin yhdelle ihmiselle, kun teitittelet. :)

Kitos, tämä oli oikein selkeä vastaus.

Olisi ihan kiva, jos teitittelyn osaavat eivät hermostuisi, jos teitittelyyn tottumaton pyrkii kohteliaaseen puhutteluun, mutta puhuukin harjaantumattomana monikossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kursailu taisi ennen vanhaan olla tapa osoittaa omaa fiksuutta ja toisaalta testi vähemmän kasvatetuille, osataanko sitä olla tilaisuuksissa. Eikä vain suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa, vaan tapa on ollut Ruotsissakin. Jossakin Gulla-kirjassa on tästä elävä kuvaus, miten Gulla kulkee tarjoamassa ja tyrkyttämässä kahvia torpan emännille ja kehottaa hakemaan nisua pitopöydästä, mutta kukaan ei millään suostu ottamaan.

Parinmuodostuksessa on myös tätä kursailua. Pohjois-Koreassa naisen kuulemma kuuluu kieltäytyä miehen aloitteista ainakin kolme kertaa. Vasta sen jälkeisen kieltäytymisen voi tulkita aidoksi torjunnaksi. Kaikki miehethän ei sitten lopullista torjuntaa kestä, kun oletus on ollut, että aiemmat torjunnat on olleet vain tavanmukaista kainostelua.

Maalla oli ainakin ennen tapana kursailla erityisesti kutsumatta kylään tullessa, esim. jotain asiaa toimitettaessa. Vieras jäi oven lähelle seisomaan takki päällä, pyynnön jälkeen suostui istuutumaan ovensuupenkille; tämän takia ovenlpielessä oli tuoli tai penkki. Takki lähti päältä vasta jos emäntä keitti kahvit ja moneen kertaan kehotti käymään pöytään. Kahvipöytään siirryttiin vastahakoisesti mutisten, ”Ei minun takia olis tarttenu keittää. No jos minä sitten puoli kuppia otan kerta keitettiin”.

Tästä on jäänyt minullekin tapa, että kylään mennessä nopeasti silmäilen istuimet, ja valitsen vaatimattomimman tuolin mahdollisimman läheltä ovea, muu tuntuisi röyhkeältä :-D

Jos aikuiset ihan työssä käyvät lapset käy vanhemmilla vaikka sunnuntaina syömässä niin se ei ole mitään "ilmaista ruokaa Jee nyt syödään koko rahan edestä" , vaan on ihan kohteliasta tuoda myös itse jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tosiaankin helmiä sioille. Ennen oli normaalia herrasmiehen käytöstä auttaa naiselta takki päältä, avata ovi hänelle, tarjota tuoli ravintolassa jne.  Näin olen itsekin tottunut toimimaan. Olen aina ajatellut että näiden tapojen taustalla on ollut arvostus ja kunnioitus daamia kohtaan. Jotkut naisoletetut tuntuvat edelleen arvostavan näitä tapoja, mutta toisinaan ei. esim. olen saanut kommentteja että "osaan kyllä itse avata oven", kun avaan oven daamille. Pitäisikö sitten luopua näistä vanhoillisista tavoista...

Suomessa vähän fifty-sixty, kannattaako ihan noin herrasmies olla. Mutta jos ulkomailla käyt ja siellä naisia deittailet, niin nämä herrasmiesten tavat ovat siellä edelleen arvossaan.

Kyllä omalle deitille ehdottomasti avataan ovet, autetaan takki päälle ja tuoli alle. Ei liian lipevästi vaan luontevasti. Tuo ovien availu erottaa työelämässä jyvät akanoista. Joskus olen saanut oven naamalleni, tai tullut melkein liiskatuksi ovenkarmiin, onneksi harvoin. Osaan hidastaa sopivasti ovelle tullessa, jolloin mies pystyy luontevasti avaamaan mulle oven. Toimii muuten loistavasti! Kiitän aina kauniisti. Voin joskus itsekin avata oven miehelle.

Hyviin tapoihin kuuluu myös osata ottaa kohteliaisuus hymyillen ja kiittäen vastaan. Mikään ei naisen osalta ole tökerömpää kuin ilmoittaa osaavansa itsekin pukea tai avata oven.

Olen ihastunut erityisesti yhteen ystäväperheeni lasten kauniiseen tapaan.

Lapset ovat tietenkin mukana aterioimassa yhteisessä ruokapöydässä ja syötyään he pyytävät emännältä /äidiltä lupaa poistua pöydästä. "Saanko nousta pöydästä" tulee heiltä täysin luontevasti. Luvan saatuaan, ja tottakai se annetaan, nämä lapset vielä lisäävät "kiitos hyvästä ruuasta". Sitten he menevät touhuihinsa ja aikuiset jäävät seurustelemaan.

Kyseisessä perheessä on selvästi panostettu hyvien tapojen opettamiseen. Kotoahan se lähtee loppujen lopuksi.

Maybe it’s just me, mutta työpaikallani olen huomannut (ennen etätyövaiheita tietenkin), että uudet työntekijät eivät lähes järjestään enää esittäydy oma-aloitteisesti. Lähinnä ns. nuoria, eli 20-39v. Mielestäni ennen kyllä tehtiin niin ja se kuuluisi hyviin tapoihin. Ihmisiä ei ole firmassa niin paljon, etteikö samoihin naamoihin törmäisi ihan koko ajan. Ruvetaan vaan pyörimään siellä ns H. Moilasena. Toki voin AINA itse mennä esittäytymään, mutta haluan kokeilla tapahtuuko jotain jos en mene 😀

Autolla ajaessa. Ennen jos annoit tietä vastaantulevalle autolle syystä tai toisesta, kyllä se käsi nousi sieltä kiitoksen merkiksi. Nykyisin ei enää koskaan. Toisaalta, tuntuu että nykyään hädintuskin tiedetään mikä on väistämusvelvollisuus oikealta tai suurinpiirtein kolmion takaa tullessa, joten ei ihme...

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa voi mennä auttamaan isäntäväkeä keittiöön

Tai juhlissa voi mennä auttamaan emäntää pulassa.

Koska asun maalla ja koska juuri nyt on ''tilanne päällä'', niin:

Kysy aina maanomistajan lupa, ennen kuin menet toisen maille esim. ison telaketju-kulkuneuvon kanssa. Kysy myös lupa minkä tahansa moottoriajoneuvon kuljettamiseen toisen mailla. (esim. moottorikelkka)

Jos maanomistaja on ilmaissut, että ei hyväksy maillaan metsästystä, kunnioita kieltoa ja toisen maita,

älä rupea vänkäämään vastaan. 

Tällaisten oikeuksien takana on Suomen laki.

Toivoisin että isännille järjestettäisiin jonkinlainen käytös- ja kohteliaisuuskoulu yhdistettynä tietoiskuun maanomistajan lakiin kirjatuista oikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää soita puhelimella kuulumisia. Se on surkeaa, en minä tahdo whatsappailla kaikesta.

Ihmiset eivät enää vastaa puheluihin tai soita takaisin.

Ajattelevat, että jos on tärkeää soittavat kyllä takaisin tai jos heitä ei nappaa sillä hetkellä jättävät kokonaan vaan vastaamatta eivätkä soita edes takaisin.

Ennen jos oli hätä ja soitit sai apua, koska vastattiin. Nykyisin sinulla voi olla puhelin ja olet hädässä, mutta kukaan ei vastaa siihen, kun soitat ja se on melkein pahempaa, koska silloin tiedostat kuinka vähän sinusta välitetään. Et ole edes puhelimen vastaamisen arvoinen.