Lue keskustelun säännöt.
Miksi se lapsi täytyy tehdä tuntemattoman ihmisen kanssa?
01.10.2017 |
Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi niitä lapsia pitää alkaa tehdä puolen vuoden "seurustelun" jälkeen. Sitten erotaan, kun lapsi on kaksi, koska huomataan, ettei sovitakaan yhteen. Mua säälittää niin paljon ne pienet lapset, jotka joutuu elämään koko elämänsä reissuelämää. Ne lapset ei tule ikinä saamaan molempien vanhempiensa huomiota samanaikaisesti (paitsi ehkä syntymäpäivillä kerran vuodessa) eikä ne pysty koskaan kertoa asioitaan samanaikaisesti molemmille vanhemmilleen. Pidän pienen lapsen vanhempien eroa erittäin suurena asiana. Syynä ei voi olla se, että "vähän ihastuin". Mikä saa ihmisen tekemään lapsia tuntematyomien kanssa ja hyppimään parisuhteesta toiseen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.
Tämä oli ilmeisesti naisen mielipide? Se on saanut paljon yläpeukkuja. Onko kukaan sitä mieltä että miehet eivät itse asiassa ole vietävissä olevia idiootteja tai jos ovat, sitä voisi hävetä? On toki turvallisinta ottaa maailman kaikki vastuu naisten hartioille, tietääpähän missä se on.
Siitäkin tuntuu olevan yksimielisyys että tämä nolo lisääntymisen tarve on lähinnä naisten itsekkyyden ilmaus. Olisi paljon armeliaampaa olla synnyttämättä lisää lapsia tähän mätään maailmaan jossa äideilläkin on mahdollisuus tehdä valintoja elämänsä suhteen.
Eiköhän lisääntymisen tarve ole ihan biologiaa. Yllä kritisoin ilmiötä, joka mielestäni elää nyt vahvana. Nainen tekee lapset miehen kanssa, jota ei joko tunne tai ei välttämättä pidä elämänsä rakkautena. Pitää ehkä tarpeeksi hyvänä. Sitten kun lastentekoprojekti on ohi, otetaan ero ja voidaan taas toteuttaa itseään ja etsiä omaa onnea. Tuo ilmiö on minusta itsekäs.
Ja kyllä olen nainen ja puolustan naisten oikeuksia, mutta en hyväksy kaikkea, mitä naiset tekevät. Miehiä pidän älykkäinä, mutta naisten suhteen vähän heikkoina, myönnetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Parempi tuokin kuin uskotella lapsen isälle, että yhteistä perhettä ollaan loppuelämäksi perustamassa ja sitten kun vauva-ajat on selvitty, niin kytkin nousee.
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla erossa kun se että riidellään .
Vielä parempi olisi tehdä lapset sellaiseen suhteeseen, jossa ei tarvitse riidellä, eikä erota.
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen aviopari eroaa, se on nykypäivää. Missä vaiheessa se ero sitten kaikkein vähiten satuttaa lasta? Siinä vaiheessa kun lapsi on taapero ikäinen vai siinä vaiheessa, kun lapsi on 10-vuotias? Harvempi aviopari joka tapauksessa on yhdessä läpi elämän.
Sanoisin, että siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen. Tuntuu, että kukaan ei ole valmis tekemään mitään sen eteen että pysyttäisiin yhdessä. Ei keskustella, ei mennä terapiaan, ei yritetä muuttaa vanhoja kaavoja...viiletetään vain omien ihastusten perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Miten voit tietää tämän, kun lapsella ei ole ollenkaan kokemusta siitä, millaista olisi elää myös isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Miten voit tietää tämän, kun lapsella ei ole ollenkaan kokemusta siitä, millaista olisi elää myös isän kanssa?
En ole tuo, mutta eihän tuota koko lasta olisi edes olemassa, jos sitä ei olisi tehty irtosuhteen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on Satuhäissäkin:
Naiset hehkuttavat, että pari viikkoa tapaamisen jälkeen Mikke ehdotti läpällä, että tehdään vauva ja jee...seuraavassa kuussa olinkin jo raskaana. Mutta sitten kun Mikke kosi, niin sitä pitikin miettiä toooooooosi pitkään.
Hän? Jos menee naimisiin, niin siitä ukostahan pääsee nopeasti eroon mutta jos teet lapsen "läpällä", niin mihinkäs sen tunget, jos yhteiselo ei sujukaan ja lapsi tuntuu taakalta?
Enkä ymmärrä uusperheitäkään, joiden pitää suht nopeasti tehdä yhteinen lapsi. Miksi jokaisesta parisuhteesta pitää tulla lapsi?
Mielipiteeni johtuu ehkä siitä, että itse olen toiminut juuri päinvastoin: Minua on kosittu läpällä, suostuin. Kihloihin mentiin 1kk tuttavuuden jälkeen, siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Sitten mies ehdotti lasta, mutta sitä pitikin miettiä toooooosi kauan. Olimme olleet 12v naimissa kun eka lapsi syntyi. Niitä tulikin nopealla aikataululla kolme. Voihan se ero vieläkin tulla (oltu yhdessä pian 34v) mutta kuopuskin täyttää ensi helmikuun alussa 18v, joten lapset eivät siitä kärsi.
No jos lapsia haluaa saada, niin on parempi alkaa jossain vaiheessa toimia kuin jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa, että löytää sen unelmakumppanin, jota ei välttämättä ikinä löydä. Lastentekemisen aika on kuitenkin rajallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Jos olisit mun mutsi en ikinä antaisi anteeksi. Nostaisin kytkintä heti 18-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.
Juuri näin. "on minullakin oikeus onneen! Ja se on lasten etu että äiti on onnellinen." nämä on näitä......
Väkisinkö sitten pitäisi olla parisuhteessa, joka ei toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsia haluaa saada, niin on parempi alkaa jossain vaiheessa toimia kuin jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa, että löytää sen unelmakumppanin, jota ei välttämättä ikinä löydä. Lastentekemisen aika on kuitenkin rajallinen.
Ei tarvitse olla unelmakumppani, mutta sen ihan ok -tyypinkin kanssa voi sitoutua yhteiseen perheeseen ainakin siksi aikaa, kun lapset asuvat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Jos olisit mun mutsi en ikinä antaisi anteeksi. Nostaisin kytkintä heti 18-vuotiaana.
Jep jep. Jos äiti plisi kaikella tapaa hyvä äiti, mutta tehnyt lapset ilman puolisoa, niin varmastipa lapset sen takia katkaisee välit 👍
Minä olen katkaissut välit omaan äitiini jo 15- vuotiaana, vuosia jatkuneen pahoinpitelyn ja jatkuvan mitätöinnin takia. Saa kyllä painavat syyr olla, ettei enää halua vanhempaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Jos olisit mun mutsi en ikinä antaisi anteeksi. Nostaisin kytkintä heti 18-vuotiaana.
Jep jep. Jos äiti plisi kaikella tapaa hyvä äiti, mutta tehnyt lapset ilman puolisoa, niin varmastipa lapset sen takia katkaisee välit 👍
Minä olen katkaissut välit omaan äitiini jo 15- vuotiaana, vuosia jatkuneen pahoinpitelyn ja jatkuvan mitätöinnin takia. Saa kyllä painavat syyr olla, ettei enää halua vanhempaa elämäänsä.
Toisen biologisen vanhemman evääminen lapselta on henkistä väkivaltaa. Lähipiirissä juuri samanlainen tapaus. Poika tapaa aikuisena äitiään kerran pari vuodessa vaikka asuu muutaman kilometrin päässä. Jos ei olisi ollut muuten ns. hyvä ja aktiivinen äiti, niin ei varmaan olisi lainkaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.
Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.
Vähän ohi menee, mutta itse en vaan löytänyt sitä oikeaa miestä. Tein lapsen erään irtosuhteen avulla, eipä ole lapsi asiasta kärsinyt sen enempää silti että ei isä ole kuvioissa.
Jos olisit mun mutsi en ikinä antaisi anteeksi. Nostaisin kytkintä heti 18-vuotiaana.
Jep jep. Jos äiti plisi kaikella tapaa hyvä äiti, mutta tehnyt lapset ilman puolisoa, niin varmastipa lapset sen takia katkaisee välit 👍
Minä olen katkaissut välit omaan äitiini jo 15- vuotiaana, vuosia jatkuneen pahoinpitelyn ja jatkuvan mitätöinnin takia. Saa kyllä painavat syyr olla, ettei enää halua vanhempaa elämäänsä.
Toisen biologisen vanhemman evääminen lapselta on henkistä väkivaltaa. Lähipiirissä juuri samanlainen tapaus. Poika tapaa aikuisena äitiään kerran pari vuodessa vaikka asuu muutaman kilometrin päässä. Jos ei olisi ollut muuten ns. hyvä ja aktiivinen äiti, niin ei varmaan olisi lainkaan tekemisissä.
Aika pikkusieluinen lapsikin kyllä tuossa tapauksessa. Näin itse ihmisenä, jolla ei ole enää vuosiin ollut vanhempia ja yksin sain pärjätä läpi toisen asteen koulutukset ja ilman mitään apua piti hakea oma asunto ja aloittaa se oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se taas on vieraiden määrätä miten tuntemattomien tulisi elämänsä elää.
Silloin kun lapset siitä kärsii niin asia kuuluu muillekkin
Monta huonoa päätöstä ja tekoa jäisi tekemättä jos lapsien hankintaan ei liittyisi sellaista epätoivoa että ne on pakko saada hinnalla millä hyvänsä.
No, aina sitä aikaa ei ole, ku molemmat alkaa lähestyyn neljääkymppiä ja vauva olis haaveissa niin siinä ei tosiaan montaa vuotta enää arvota. Me muutettiin melkein heti tapaamisesta yhteen, siitä vuos ni naimisiin ja pari kuukautta sen jälkeen pissasinki tikkuun jo kaks viivaa. Mutta mulla oli alusta asti se tunne että tuo mies on mulle se ketä oon koko elämäni etsinyt eikä se tunne ole näiden kahden vuoden aikana muuttunut <3
aika monessa ydinperheessäkin lapsi ei pääse kertomaan asioita samanaikaisesti kummallekin vanhemmalle tai saa samanaikaisesti molempien vanhempien huomiota. Samanaikaisuus ei mielestäni ole hyvän lapsuuden mittari. Hyvän lapsuuden mittari on kodin henkinen ilmapiiri ja turvallisuus, vanhempien rakkaus lasta kohtaan, annettiin sitä sitten samaan tai eri aikaan. Kannattaa muistaa, ettei ydinperhe tarkoita automaattisesti hyvää ja positiivista ilmapiiriä siellä kotona. Samaan aikaan voi eroperheessä olla se paras henkinen kasvualusta lapselle: hyvä henki kotona, lasta rakastavat ja huomioivat vanhemmat.
Työni kautta (olen opettaja) näen paljon ydinperheitä, joissa oikeasti voidaan huonosti ja vastaavasti eroperheitä, joissa lapsilla on tasapainoinen koti ja kasvualusta. Yksi mielenkiintoinen huomio: ydinperheissä kodin ja koulun yhteistyö kasautuu useimmiten toiselle vanhemmalle, eroperheissä taas aika tasapuolisesti kummallekin huoltajalle. Minulla on oppilaita, joiden toista vanhempaa en ole koskaan vuosien varrella nähnyt, en saanut yhtään viestiä jne. - nämä ovat lähes kaikki ydinperheitä. Tottakai ne vanhemmat varmasti keskustelevat lapsen kouluasioista yhdessä siellä kotona, mutta koululla sitä toista vanhempaa ei koskaan näy (enkä siis edes tiedä heidän ulkonäköään). Eroperheissä taas myös etävanhemmat ovat hyvin usein aktiivisia koulun suuntaan, käyvät vanhempainilloissa, viestivät ja ylipäänsä lukevat koulun lähettämät viestit.
Eli eihän tehdä johtopäätöksiä lasten parhaasta heidän perhemuotonsa mukaan, jookos?
Samaa mietin. "Miehet ovat naisten vietävissä". No jos ovat niin kenen vika se on, naistenko? Saisivat hävetä jos aikuisina ihmisinä eivät osaa sanoa juuta tai jaata omaan elämäänsä. Kyllästyttää tämä palstan naisvihamielinen asenne, milloin naiset huijaa miehiä raskautumalla, milloin rikkovat ihanan perheen ottamalla eron. Mitä ikinä tapahtuukin on se aina naisen vika ja syytä. Miehet ovat passiivisia osapuolia omissa elämissään joille asioita vain tapahtuu. Säälittävää!