Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman on mahdoton olla tasapuolinen lapsenlapsilleen
01.10.2017 |
Tuon näkökulmani tähän isovanhemmuus keskusteluun.
Vanhimmat lastenlapset ovat minulle tärkeitä, mutta mitä enemmän niitä on syntynyt ja ikää karttunut, kiinnostuskinniihin vähenee.
Olen luonut vanhimpiin lastenlapsiin kyllä läheisen suhteen, mutta mitä vanhempi on ja vaivoja tulee, ei vaan määräänsä enempää jaksa eikä aikakaan riitä.
Ei minulla old enää suoraan sanoen kiinnostusta alkaa nuorimpiin ja mahdollisiin uusiin tulokkaisiin tutustumaan ja mitä siitä tulisi, jos kaikkia ottaisi yökylään tai veisi tivoleihin?
Ei minulla ole siihen aikaa ja rahaa, eikä enää jaksakaan. Saati ostas kaikille syntymä ja joululahjoja.
Jos näitä nuorimpia näen jonkun muun juhlissa niin hyvä,mutta se sitten riittää.
Ei ystävyssuhteitakaan ihminen voi luoda määräänsä enempää.
Kyllä vanhemmat lapsenlapset on vaan niitä rakkaimpia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Olisi suotavaa, että lapsia ja lapsenlapsia kohdeltaisiin keskenään samoin, eikä niin että lapet huomaavat olevansa ihan eri huomiotasolla keskenään.
Mutta kai sä ymmärrät, että isovanhempien resurssit voivat olla erilaisia eri elämäntilanteissa? Ensimmäinen lapsenlapsi on voinut päästä ulkomaanmatkoille, huvipuistoihin jne isovanhempiensa kanssa, koska isovanhemmat ovat olleet töissä. Nuorimman lapsenlapsen kohdalla taas toinen isovanhemmista saattaa olla työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen työtön. Velkaako isovanhempien pitäisi ottaa, jotta saisivat näitä nuorimpiakin vietyä ulkomaille, huvipuistoihin jne? Siitä olen samaa mieltä, että lapsenlapsia pitää kohdella tasa-arvoisesti kulloisellakin hetkellä ja sen sallimilla resursseilla eli ei niin, että yhtä viedään ulkomaille ja huvipuistoihin, mutta muita ei viedä. Toki tähänkin vaikuttaa mm sellainen asia, asuuko nuoremmat lapsenlapset edes samassa maassa tai maanosassa kuin isovanhempansa. Ja sekin pitää ottaa huomioon, että raihnainen ja kivulias mummi voi ottaa yökylään yhden isomman (esim yli 12-vuotiaan) lapsenlapsen (josta olisi jopa apua mummille), mutta ei vauvaa eikä taaperoa.
Jos nyt kyettäisiin edes muistamaan tasapuolisesti syntymäpävänä ja jouluna. Se näyttää olevan osalle yllättävän hankalaa, kun kato rahat ei riitä kun yhdelle ostettiin jo iPhone osamaksulla tyyliin.
No tuotahan juuri edellisessä kommentissani (lihavoin kohdan) tarkoitinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, toki voi olla ikäkysymys jne. Meillä kuitenkin kaikki lastenlapset samaa ikähaarukkaa, mutta vain veljen poika on jotain. Hänelle ukki ostelee kalliit jääkiekkovarusteet ja kehuu kuinka tämä poika on jotain niin suurta ja ihmeellistä. Todellisuudessa tosi keskinkertainen kaikessa, siskonsa paljon menestyneempi koulussa jne. Tätä siskoa tai meidän kahta tyttöä ukki tuskin huomaa, tämä yksi poika on jotain aivan jotain ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Juuri näin, minulla on paljon harrastuksia ja olen priorisoinut ne elämässäni lastenlasten edelle. Tapaan heitä mielelläni silloin tällöin, mutta toisaalta en ole halukas muuttamaan samalle paikkakunnalle heidän kanssaan. Etäisyyttä on nyt noin 200 km ja se on hyvä. Asun keskisuuressa kaupungissa ja täällä ei ole riittävästi kulttuuripalveluita. Kun käyn muutaman kerran vuodessa näyttelyissä, konserteissa tai teatterissa, tapaan samalla myös lastenlapsia. Mutta yövyn hotellissa, sillä arvostan kunnon yöunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Olisi suotavaa, että lapsia ja lapsenlapsia kohdeltaisiin keskenään samoin, eikä niin että lapet huomaavat olevansa ihan eri huomiotasolla keskenään.
Toisaalta vastavuoroisesti lasten ja lastenlasten tulisi kohdella isovanhempia tasapuolisesti. Kun yksi lapsista käy kylässä, pitää muiden lasten ymmärtää, että seuraavalla viikolla on heidän vuoronsa. Kun yksi lapsista kutsuu isovanhemmat mukaan ulkomaanmatkalle, pitää muiden lasten tehdä samoin, koska ei sitä tasapuolisuutta voi edellyttää vain toiselta osapuolelta. Ja tämä alkaa jo synnärillä: jos äidin äiti pääsee katsomaan vauvaa, niin sitten sinne pääsevät muutkin isovanhemmat. Ja jos äidin äiti on apuna kotona synnytyksen jälkeen, niin silloin sinne on tervetullut myös isän äiti. Ei voida lähteä siitä, että isovanhemmat asetetaan eri asemaan.
Onneksi mä olen suvun vanhin lapsenlapsi. Ja muutenkin meidän onnistuneessa suvussamme isoäitini lapset tekivät lapsensa aika samoihin aikoihin, ikähaarukka on 8 vuotta ja meitä on vain 6. Kaikki saimme tasapuolisesti huomiota, joskin on totta, että kaksi nuorinta (eri perheistä) jäivät isoäidille etäisimmiksi. Mutta lahjoja on antanut kyllä tasan saman verran, samoin kaikkea muutakin kaikille kolmelle perhelle.
Mutta ymmärrän hyvin aloittajaa, jos lapsenlapsia tulee hyvin vanhana vielä ja yli kymmenen, niin ei kaikkiin voi mitenkään samanlaista sidettä syntyä, ja miksi pitäisikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi myös valita isovanhempansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi omat isovanhempiani ovat aina kohdelleet meitä kaikkia lapsenlapsia tasapuolisesti. Näin siis molemmilla puolilla sukua. Omista vanhemmistani en voi valitettavasti sanoa samaa, äitilläni on selvästi suosikkilapset. Odotan kauhulla sitä kun meidän sukupolvi alkaa lapsia tehdä, ihan varmasti eivät saa mitään tasapuolista kohtelua.
On normaalia että lapsista joku on suosikki.
Kyse ei ole kiusanteosta vaan luonteesta joka kohtaa omasi.
Yhtälailla lapsesta tietty mummo tai muu sukulainen on se oma suosikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat erittäin tasapuolisia. Appivanhemmat suosivat härskisti joitakin lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Hyvin aina asiansa hoitanut lapsi ei saa muuta kuin olla koko ajan apuna.
Eihän nämä itsekkäät lapsenlapset ymmärrä, että isovanhempi saa itse päättää, kenelle aikaansa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeassa ja näin sen pitääkin mennä, kuinka itse tuntee. Rehellinen ihminen
Jos nyt kyettäisiin edes muistamaan tasapuolisesti syntymäpävänä ja jouluna. Se näyttää olevan osalle yllättävän hankalaa, kun kato rahat ei riitä kun yhdelle ostettiin jo iPhone osamaksulla tyyliin.