Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman on mahdoton olla tasapuolinen lapsenlapsilleen
01.10.2017 |
Tuon näkökulmani tähän isovanhemmuus keskusteluun.
Vanhimmat lastenlapset ovat minulle tärkeitä, mutta mitä enemmän niitä on syntynyt ja ikää karttunut, kiinnostuskinniihin vähenee.
Olen luonut vanhimpiin lastenlapsiin kyllä läheisen suhteen, mutta mitä vanhempi on ja vaivoja tulee, ei vaan määräänsä enempää jaksa eikä aikakaan riitä.
Ei minulla old enää suoraan sanoen kiinnostusta alkaa nuorimpiin ja mahdollisiin uusiin tulokkaisiin tutustumaan ja mitä siitä tulisi, jos kaikkia ottaisi yökylään tai veisi tivoleihin?
Ei minulla ole siihen aikaa ja rahaa, eikä enää jaksakaan. Saati ostas kaikille syntymä ja joululahjoja.
Jos näitä nuorimpia näen jonkun muun juhlissa niin hyvä,mutta se sitten riittää.
Ei ystävyssuhteitakaan ihminen voi luoda määräänsä enempää.
Kyllä vanhemmat lapsenlapset on vaan niitä rakkaimpia.
Kommentit (33)
Onko sinulla montakin lastenlasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko omilla lapsillasi olut sana kohtalo?
Ei välttämättä, sillä nuorena jaksaa touhuta lasten kanssa.
Ymmärrän ap. ja olen samaa mieltä. Anoppi on hyvin läheinen suhde mieheni vanhempien sisarusten lapsiin, kun osa syntyi kun oli n. 60v ja taas meidän lapsilla ei ole samaa suhdetta, koska anoppini voimavarat ovat iän mukana vähentyneet ja hänellä on vaikeuksia selvitä ilman meidän apua arkisista asioistaan. Minusta se on ihan luonnollista, vaikka meillä on läheinen ja lämmin suhde mummiin.
Ja taas mummini on 95v. ja kyllä me vanhemmat lastenlapset ollaan läheisempiä, kuin nämä nuoremmat, sillä meillä vanhemmilla lapsilla on elettyä elämää ja yhdessäoloa mummin kanssa huomattavasti enemmän.
Mihin sulla tuota aikaa sitten oikein kuluu, jos ei kaikkia lapsenlapsia ehdi näkemään? Voihan eläkeläisetkin harrastaa kaikenlaista, mutta kysymys on priorisoinnista. Minua nuoret lapsenlapset pitävät virkeänä. Vanhempien kanssa saatetaan jutella rauhallisesti kahvipöydässä kaikenlaista, mutta nuoremmat pitää vanhan mummelin liikkeessä ja se on vaan hyvä juttu se. Ihan mielelläni raivaan harrastuksistani tilaa kaikille lapsenlapsille
Jaajaa. Meillä ei miehen äitiä kiinnostanut meidän lapsi yhtään. Mutta kun toisen pojan muksu syntyi, se oli maailman 8. ihme. Kiva, että noin selvästi toi inhonsa meidän perhettä kohtaa ilmi. No, on se toinen miniä varmaan mieluisampi, kun kerran se toinen poika on se parempi poika.
Vanhempien lastenlasten kanssa on kertynyt eletteöyä elämää kauemmin mutta mitä vanhemmiksi lapset tulee, sitä harvemmin heitä ehtii näkemään. Opiskelut, harrastukset ja työt pitää kiireisinä ja paikkakunnat vaihtuu, kuvioon tulee puolisoita ja omia lapsia niin kyllä ne kerrat vaan harvenee kun isovanhempia ehtii näkemään. Eivät tarvitse enää ajoittaista lastenvahtiakaan kuten nuoremmat lapset. Elämäntilanteetkin heillä muuttuu niin nopeasti ettei meinaa perässä pysyä. Minulla on kaksi sarjaa lapsenlapsia ja kyllä nykyisin olen paljon läheisempi nuorempien lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on aika härskiä jos et osta edes kaikille synttärilahjoja :,D
Tottahan tuo on. Vuosi lapsen kasvattaa, kaksi vanhan vanhentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa. Meillä ei miehen äitiä kiinnostanut meidän lapsi yhtään. Mutta kun toisen pojan muksu syntyi, se oli maailman 8. ihme. Kiva, että noin selvästi toi inhonsa meidän perhettä kohtaa ilmi. No, on se toinen miniä varmaan mieluisampi, kun kerran se toinen poika on se parempi poika.
Eikös ihmissuhteet ole aina aikuisten käsissä, ei lapsen. Onko ne hyvät vai huonot, riippuu kaikista osapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa. Meillä ei miehen äitiä kiinnostanut meidän lapsi yhtään. Mutta kun toisen pojan muksu syntyi, se oli maailman 8. ihme. Kiva, että noin selvästi toi inhonsa meidän perhettä kohtaa ilmi. No, on se toinen miniä varmaan mieluisampi, kun kerran se toinen poika on se parempi poika.
Eikös ihmissuhteet ole aina aikuisten käsissä, ei lapsen. Onko ne hyvät vai huonot, riippuu kaikista osapuolista.
Tuossa tapauksessa mummon käsissä. Olen aina ihmetellyt miten osa aikuisista ihmisistä kohtelee omia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten itke, kun ne nuoremmat lapsenlapset jättävät sinut yksin laitokseen.
"Älä sitten itke, kun ne nuoremmat lapsenlapset jättävät sinut yksin laitokseen."
Ei tarvitse, koska ne vanhemmat lapsenlapset eivät anna nuorempien lastenlasten vanhuksia sinne viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että suhde vanhempiin lapsenlapsiin on erilainen. Omat isovanhempani olivat viisikymppisiä kun synnyin ja olin ensimmäinen lapsenlapsi heille kaikille. Pääsin yökylään, mökille ja risteilyille ym. eri tavalla kuin 20 vuotta myöhemmin syntyneet serkut koska isovanhemmat olivat terveitä ja jaksoivat puuhailla pienten kanssa.
Silti me kaikki olemme aina olleet lämpimästi tervetulleita isovanhempien luo kylään ja kaikki olemme aina saaneet samanarvoiset syntymäpäivä- ja joululahjat. En osasi muuta kuvitellakaan.
Kuulostat Ap kamalalta ihmiseltä.
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt ihan aina noinkaan mene. Joskus voi saada ensimmäiset lapsenlapsensa jo silloin, kun isovanhemmalla itsellään on vielä asuntolainaa maksettavanaan, työelämässä vaativaa ja kotona vielä alaikäisiä lapsia, joita pitää kuskata harrastuksiin jne. Rahaa ja aikaa lapsenlapsille ei ole kovin paljoa. Niiden viimeisten lastenlasten kohdalla taas lainat on maksettu, kaikki lapset muuttaneet jo omilleen eikä työtkään enää rasita samalla tavalla, koska vapaa-aikaansa ei tarvitse käyttää mihinkään mihin ei halua. Voi esim käydä jo viikkosiivooja eikä yhden tai kahden aikuisen taloudessa enää tule sotkuakaan samalla tavalla kuin lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Olisi suotavaa, että lapsia ja lapsenlapsia kohdeltaisiin keskenään samoin, eikä niin että lapet huomaavat olevansa ihan eri huomiotasolla keskenään.
Kyllähän se on ihan ymmärrettävää meilläkin ekat lapsenlapset syntyi mummu oli 60 v ja nyt kun vielä viimmesiä syntyy mummu on 80v ihan varmasti on läheisempi niiden ensimmäisten kanssa. Nyt tarvitsee jo itse paljon hoivaa ei ole enään hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi eläkeläisen pitää pririsoida lapsenlapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Niillä lapsenlapsilla kun on valitettava taipumus kasvaa ja vähitellen elää omaa elämäänsä, johon ei todellakaan isovanhemmat enää viikottain mahdu. Jos siis vaikka 20 vuotta elää niin, että kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin (eikä hanki omia harrastuksia) ja osallistuu lastenhoitoon (sen sijaan, että huomaisi hoitaa itseään vaikka lenkkeilemällä) ja pitää huolta, että lapsenlapset saavat kaiken sen, mihin näiden vanhemmilla ei ole varaa (ja samalla käyttää kaikki liikenevät rahansa), niin huomaa siinä noin 75v iässä, että lapsenlapset eivät enää tarvitse,mutta eipä ole omia ystäviä harrastuksia tai rahaakaan. Edessä on siis aika lailla yksinäiset vuodet, jolloin saa lapsenlapsille soittaessaan kuulla, että käytä whatsappia, ei ole aikaa jutella.
Ei edes isovanhempien pidä ripustautua lapsenlapsiinsa olettaen, että on heille tärkeä. Kannattaa pitää kiinni omasta elämästään, omasta hyvinvoinnistaan ja omasta jaksamisestaan, jotta voi antaa niille lapsenlapsille muutaman hyvän muiston vuodessa, ei suinkaan kokemusta siitä, että isovanhempi on ilmainen kotiapulainen
Olisi suotavaa, että lapsia ja lapsenlapsia kohdeltaisiin keskenään samoin, eikä niin että lapet huomaavat olevansa ihan eri huomiotasolla keskenään.
Mutta kai sä ymmärrät, että isovanhempien resurssit voivat olla erilaisia eri elämäntilanteissa? Ensimmäinen lapsenlapsi on voinut päästä ulkomaanmatkoille, huvipuistoihin jne isovanhempiensa kanssa, koska isovanhemmat ovat olleet töissä. Nuorimman lapsenlapsen kohdalla taas toinen isovanhemmista saattaa olla työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen työtön. Velkaako isovanhempien pitäisi ottaa, jotta saisivat näitä nuorimpiakin vietyä ulkomaille, huvipuistoihin jne? Siitä olen samaa mieltä, että lapsenlapsia pitää kohdella tasa-arvoisesti kulloisellakin hetkellä ja sen sallimilla resursseilla eli ei niin, että yhtä viedään ulkomaille ja huvipuistoihin, mutta muita ei viedä. Toki tähänkin vaikuttaa mm sellainen asia, asuuko nuoremmat lapsenlapset edes samassa maassa tai maanosassa kuin isovanhempansa. Ja sekin pitää ottaa huomioon, että raihnainen ja kivulias mummi voi ottaa yökylään yhden isomman (esim yli 12-vuotiaan) lapsenlapsen (josta olisi jopa apua mummille), mutta ei vauvaa eikä taaperoa.
Kirjoitat listan niistä lapsenlapsista. Jos joku saa syntymäpäivälahjan, kaikkien on saatava. Jokaiselle voi lähettää kortin.
Voi mennä vaikka kirjakauppaan ja ostaa kerralla pienen lahjan jokaiselle. Jos on tyttöjä/poikia tai samanikäisiä, voi olla monta kappaletta samaa kirjaa tai muuta esinettä, pienille esim. värikyniä ja nättejä vihkoja.
Lahjat voi paketoida valmiiksi ja laittaa nimet päälle, niin menevät sitten oikeille kohteille.
Samoin kortit voi ostaa vuodeksi kerrallaan, kirjoittaa ja postimerkittää valmiiksi ja tiputtaa postilaatikkoon kalenterin mukaan.
Tähän hommaan voit pyytää avuksi niitä isompia lapsenlapsia, joihin sinulla on läheisempi suhde.
Se pienikin muistamisen side on tärkeää niillekin lapsenlapsille, joihin et muutoin enää jaksa paneutua siten kuin paneuduit isompiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on ihan ymmärrettävää meilläkin ekat lapsenlapset syntyi mummu oli 60 v ja nyt kun vielä viimmesiä syntyy mummu on 80v ihan varmasti on läheisempi niiden ensimmäisten kanssa. Nyt tarvitsee jo itse paljon hoivaa ei ole enään hoitajaksi.
Jostain syystä ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on saanut ensimmäiset lapsenlapset 40 vuotiaana ja 50+ v. vie jo muut kiireet. Eikä ole tilanteesta ollenkaan pahoillaan.
Onko omilla lapsillasi olut sana kohtalo?