Lue keskustelun säännöt.
Kehitysviive ja isän outo käytös
30.09.2017 |
Pojallamme on siis kehitysviivettä laajemminkin. Olen tässä vain alkanut miettiä, olisiko sittenkin pojan vauva- ja taaperoaika vaikuttanut asiaan.
Ensinnäkin perhedynamiikkamme oli todella vääristynyt. Mies oli minua kohtaan väkivaltainen ja muutenkin aggressiivinen (jouduimme lastensuojelun kanssa tekemisiin em. syystä ja nuo asiat ovat heidän tiedossaan). Lapsi valitettavasti kuuli sitä huutoa ja saattoi nähdäkin väkivaltaa (tönimistä ja retuuttamista).
Lisäksi exäni kontrolloi pojan imettämistä ja ruokintaa estämällä imetyksen useita kertoja päivässä nappaamalla pojan sylistäni ja usein rinnalta ja viemällä hänet toiseen huoneeseen pulloruokittavaksi.
Poika ei myöskään useinkaan parin kk:n jälkeen saanut enää nukkua vieressäni tai lähelläni, vaan nukkui toisessa huoneessa mieheni vieressä parisängyn reunalla, josta putosi muutaman kerran, mutta en saanut edes koskea poikaan, että olisin siirtänyt häntä turvallisempaan paikkaan tai ex-mies olisi lyönyt mua. Exä oli jatkuvasti raivokkaana nyrkki valmiudessa lyömään. Mun piti hiipiä valppaana ja hitaasti kuin säikky koira, jos mies oli pahalla tuulella.
Mies määräsi lähes kaiken perheessämme, enkä saanut pyytää kavereitani tai sukulaisiani kylään, enkä saanut mennä lapsen kanssa ulos ilman miestä. Jne. Lopulta mun oli vain turvallisinta pyytää aivan kaikkeen lupa ja energia keskittyi siihen, miten välttäisin miehen hermostumisen.
Olisivatko nuo seikat voineet vaikuttaa? Mies eristi mut niin pahasti tuolloin, etten voinut oikein edes pyytää mistään apua. Sitä saimme vasta sitten (poliisilta ja lastensuojelusta) kun naapuri kerran soitti poliisit avunhuutojen vuoksi. Pian sen jälkeen erosimme ja elämä on alkanut muuttua huomattavasti normaalimmaksi. Mutta lapsella on kehitysongelmia. :'(
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Poikaa siis imetettiin vauvana kaiken kaikkiaan 7kk, mutta noin viikon ikäisestä pulloruokintaa oli noin 50%, mistä mies piti visusti huolen, joten imetystä ei mitenkään päässyt korjaamaan. Mies haukkui mua lehmäksi ja puhui inhoten rinnoistani jne. ja teki kaikkensa, että lopettaisin imetykden kokonaan.
Nuoremman lapsemme kohdalla sain imettää vauvaa ilman miehen painostamista, mutta kuopuksen tultua kotiin sairaalasta ja itkiessä nälkäänsä aloin imettää, niin ex-mieheni repi mut irti vauvasta ja sanoi, että "nyt loppui imetys" ja taisi lyödäkin mua.
Tosin sen jälkeen hän ei nuoremman kohdalla juurikaan enää estänyt imetystä sekä antoi kuopuksen olla sylissäni ja vieressäni. Kuopuksella ei ole kehitysviivettä. En tiedä, miten normaalia mainitsemani asiat ovat, mutta koen niistä valtavaa ahdistusta edelleen. Onneksi olen eronnut exästäni.
Onko tää poika nyt siis se nuorempi lapsi vai kuopus? En ymmärrä mitään tosta selityksestä, kuopusta et saanut imettää mutta hänellä ei ole kehitysviivettä? Nuoremmalla lapsella on kehitysviive (?) mutta sait imettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaa siis imetettiin vauvana kaiken kaikkiaan 7kk, mutta noin viikon ikäisestä pulloruokintaa oli noin 50%, mistä mies piti visusti huolen, joten imetystä ei mitenkään päässyt korjaamaan. Mies haukkui mua lehmäksi ja puhui inhoten rinnoistani jne. ja teki kaikkensa, että lopettaisin imetykden kokonaan.
Nuoremman lapsemme kohdalla sain imettää vauvaa ilman miehen painostamista, mutta kuopuksen tultua kotiin sairaalasta ja itkiessä nälkäänsä aloin imettää, niin ex-mieheni repi mut irti vauvasta ja sanoi, että "nyt loppui imetys" ja taisi lyödäkin mua.
Tosin sen jälkeen hän ei nuoremman kohdalla juurikaan enää estänyt imetystä sekä antoi kuopuksen olla sylissäni ja vieressäni. Kuopuksella ei ole kehitysviivettä. En tiedä, miten normaalia mainitsemani asiat ovat, mutta koen niistä valtavaa ahdistusta edelleen. Onneksi olen eronnut exästäni.
Onko tää poika nyt siis se nuorempi lapsi vai kuopus? En ymmärrä mitään tosta selityksestä, kuopusta et saanut imettää mutta hänellä ei ole kehitysviivettä? Nuoremmalla lapsella on kehitysviive (?) mutta sait imettää?
Poika on esikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Mallikansalaiset taas lisääntyneet. On se kumma, kun tuollainen roskasakki lisääntyy tässä maassa.
Tämä, valitettavasti.
Älä sure. Oot koittanu varmasti tehdä kaikkesi. Keskity nyt tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Poikaa siis imetettiin vauvana kaiken kaikkiaan 7kk, mutta noin viikon ikäisestä pulloruokintaa oli noin 50%, mistä mies piti visusti huolen, joten imetystä ei mitenkään päässyt korjaamaan. Mies haukkui mua lehmäksi ja puhui inhoten rinnoistani jne. ja teki kaikkensa, että lopettaisin imetykden kokonaan.
Nuoremman lapsemme kohdalla sain imettää vauvaa ilman miehen painostamista, mutta kuopuksen tultua kotiin sairaalasta ja itkiessä nälkäänsä aloin imettää, niin ex-mieheni repi mut irti vauvasta ja sanoi, että "nyt loppui imetys" ja taisi lyödäkin mua.
Tosin sen jälkeen hän ei nuoremman kohdalla juurikaan enää estänyt imetystä sekä antoi kuopuksen olla sylissäni ja vieressäni. Kuopuksella ei ole kehitysviivettä. En tiedä, miten normaalia mainitsemani asiat ovat, mutta koen niistä valtavaa ahdistusta edelleen. Onneksi olen eronnut exästäni.
Täh? Imetit nuorempaa kuopuksen jälkeen vai mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mallikansalaiset taas lisääntyneet. On se kumma, kun tuollainen roskasakki lisääntyy tässä maassa.
Mies vaikutti aluksi normaalilta seurusteluaikoina ja muuttui väkivaltaiseksi vasta sitten, kun olin raskaana. Hän on myöskin akateemisesti koulutettu. Pelottaa, että ne raskaudenaikaisetkin pahoinpitelyt ovat voineet vaikuttaa. Toisaalta kun tulin toisen kerran raskaaksi, niin hän löi mua nyrkillä ristiselkään.
Aiempi kihlattuni aiheutti mulle aikanaan väkivallalla keskenmenon, mutta hänestä tajusin sentään erota heti. Ei mulla ole koskaan ollut väkivallatonta ja rauhallista miestä; itse kyllä olen kiltti ja rauhallinen,akateemisesti koulutettu, asiallinen ja työssäkäyvä. Mutta ehkä sitten olemme molemmat roskasakkia. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaa siis imetettiin vauvana kaiken kaikkiaan 7kk, mutta noin viikon ikäisestä pulloruokintaa oli noin 50%, mistä mies piti visusti huolen, joten imetystä ei mitenkään päässyt korjaamaan. Mies haukkui mua lehmäksi ja puhui inhoten rinnoistani jne. ja teki kaikkensa, että lopettaisin imetykden kokonaan.
Nuoremman lapsemme kohdalla sain imettää vauvaa ilman miehen painostamista, mutta kuopuksen tultua kotiin sairaalasta ja itkiessä nälkäänsä aloin imettää, niin ex-mieheni repi mut irti vauvasta ja sanoi, että "nyt loppui imetys" ja taisi lyödäkin mua.
Tosin sen jälkeen hän ei nuoremman kohdalla juurikaan enää estänyt imetystä sekä antoi kuopuksen olla sylissäni ja vieressäni. Kuopuksella ei ole kehitysviivettä. En tiedä, miten normaalia mainitsemani asiat ovat, mutta koen niistä valtavaa ahdistusta edelleen. Onneksi olen eronnut exästäni.
Täh? Imetit nuorempaa kuopuksen jälkeen vai mitä ihmettä?
Kirjoitin sekavasti, pahoittelen. En koskaan imettänyt heitä samaan aikaan, vaan nuorempaa=kuopusta reilusti esikoisen jälkeen. Heillä on pieni ikäero sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mallikansalaiset taas lisääntyneet. On se kumma, kun tuollainen roskasakki lisääntyy tässä maassa.
Mies vaikutti aluksi normaalilta seurusteluaikoina ja muuttui väkivaltaiseksi vasta sitten, kun olin raskaana. Hän on myöskin akateemisesti koulutettu. Pelottaa, että ne raskaudenaikaisetkin pahoinpitelyt ovat voineet vaikuttaa. Toisaalta kun tulin toisen kerran raskaaksi, niin hän löi mua nyrkillä ristiselkään.
Aiempi kihlattuni aiheutti mulle aikanaan väkivallalla keskenmenon, mutta hänestä tajusin sentään erota heti. Ei mulla ole koskaan ollut väkivallatonta ja rauhallista miestä; itse kyllä olen kiltti ja rauhallinen,akateemisesti koulutettu, asiallinen ja työssäkäyvä. Mutta ehkä sitten olemme molemmat roskasakkia. :/
Mutta kolme lasta piti tuollekin miehelle sitten tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sure. Oot koittanu varmasti tehdä kaikkesi. Keskity nyt tulevaan.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mallikansalaiset taas lisääntyneet. On se kumma, kun tuollainen roskasakki lisääntyy tässä maassa.
Mies vaikutti aluksi normaalilta seurusteluaikoina ja muuttui väkivaltaiseksi vasta sitten, kun olin raskaana. Hän on myöskin akateemisesti koulutettu. Pelottaa, että ne raskaudenaikaisetkin pahoinpitelyt ovat voineet vaikuttaa. Toisaalta kun tulin toisen kerran raskaaksi, niin hän löi mua nyrkillä ristiselkään.
Aiempi kihlattuni aiheutti mulle aikanaan väkivallalla keskenmenon, mutta hänestä tajusin sentään erota heti. Ei mulla ole koskaan ollut väkivallatonta ja rauhallista miestä; itse kyllä olen kiltti ja rauhallinen,akateemisesti koulutettu, asiallinen ja työssäkäyvä. Mutta ehkä sitten olemme molemmat roskasakkia. :/
Mutta kolme lasta piti tuollekin miehelle sitten tehdä?
Kaksi. Mies käyttäytyi välillä mukavastikin ja itselläni ei ole lainkaan kokemusta mukavasta ihmisestä seurustelukumppanina. Luulin, että olin niin ala-arvoinen, että mun pitää sietää huonoa kohtelua. Oma äitini oli todella ankara ja kylmä minua kohtaan ja ehkä mullakin on jotain poikkeamaa itselläni. Olen siis opiskellut ja töissä hyvä työntekijä, mutta ihmissuhteissa ihan onneton ja helposti höynäytettävä.
Poikaa siis imetettiin vauvana kaiken kaikkiaan 7kk, mutta noin viikon ikäisestä pulloruokintaa oli noin 50%, mistä mies piti visusti huolen, joten imetystä ei mitenkään päässyt korjaamaan. Mies haukkui mua lehmäksi ja puhui inhoten rinnoistani jne. ja teki kaikkensa, että lopettaisin imetykden kokonaan.
Nuoremman lapsemme kohdalla sain imettää vauvaa ilman miehen painostamista, mutta kuopuksen tultua kotiin sairaalasta ja itkiessä nälkäänsä aloin imettää, niin ex-mieheni repi mut irti vauvasta ja sanoi, että "nyt loppui imetys" ja taisi lyödäkin mua.
Tosin sen jälkeen hän ei nuoremman kohdalla juurikaan enää estänyt imetystä sekä antoi kuopuksen olla sylissäni ja vieressäni. Kuopuksella ei ole kehitysviivettä. En tiedä, miten normaalia mainitsemani asiat ovat, mutta koen niistä valtavaa ahdistusta edelleen. Onneksi olen eronnut exästäni.