Sain diagnoosin psykiatrisesta sairaudesta, ja se tuhosi itsetuntoni ja elämäni kokonaan
muita tai mielipiteitä?
Kommentit (27)
No riippuu vähän minkälaisen diagnoosin. Mutta eikö ole hyvä, kun saat apua? Et kai nyt ihan toivoton tapaus ole?
Itse tein juuri autismin kirjoon liittyvän aloituksen. Tavallaan diagnoosi on helpotus, mutta samalla kauhea taakka, kun ei voi itse vaikuttaa omaan olotilaansa. "Selviytymiskeinoja" kyllä on, mutta monissa asioissa ja tilanteissa olisi mukava muutakin kuin selviytyä.
Sopeutuminen vie aikaa, mutta ihmiset varmasti yllättyisi jos tietäisi miten monella ihmisellä on erilaisia sairauksia ja diagnooseja. Toisilla ne on somaattisia ja toisilla mt-puolelta. Sitä ei ole mitään syytä hävetä, harva pystyy itse niihin vaikuttamaan ja toisinsanoen sellainen voi tulla kenelle tahansa.
Tsemppiä ja jaksamista syksyyn, toivottavasti saat apua ongelmaasi.
Diagnoosi on psykoottinen masennus, vaikkei minulla ole koskaan ollut yhtäkään harhaa.
Lisäksi oli järkyttäviä erimielisyyksiä lääkärin kanssa fyysisestä voinnistani. AP
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän minkälaisen diagnoosin. Mutta eikö ole hyvä, kun saat apua? Et kai nyt ihan toivoton tapaus ole?
Oli niin outoa, kun minulle annettiin niiiiin kovin intensiivistä psykiatrista apua, ja pyysin vain fyysisen puolen tutkimuksia...
Oletko puhunut läheisillesi? He saattavat olla helpottuneita, että käytöksellesi on löytynyt syy. Varsinkin jos et itse ole ollut tietoinen harhoista.
Joo olen, naamani halvaantui, minulla oli kuumetta, rintakipuja ja kasvot turvoksissa.
Kuulostaa siltä, että lääkäri piti tilaasi somatisaationa. Mahdollisesti sait siis diagnoosiksi psykoottisen masennuksen, koska lääkäri piti harhaisena käsitystäsi siitä, että olet fyysisesti sairas. Osalla potilaista on oikeasti ms-tauti tai väsymysoireyhtymä ja he siis ovat fyysisesti sairaita. Oikean diagnoosin saaminen nopeasti olisi näissä tapauksissa tärkeää. Osalla somatisaatio on oikea diagnoosi ja he tarvitsevat psyykkistä apua. Nämä ihmiset käyvät usein jatkuvasti tutkimuksissa eikä mitään syytä oireisiin löydy. He kuormittavat terveydenhuoltoa paljon, minkä vuoksi olisi tärkeää selvittää, miksi he kokevat mystisiä oireita, joita ei pitäisi olla. Jos syntymekanismi on psyykkinen niin miten sen voi pysäyttää, jotta potilas ei kokisi kipua turhan takia? Entä jos se ei ole psyykkinen? Miten auttaa ihmistä, jonka sairaus ei ole tieteelle tunnettu?
Diagnoosinhan pitäisi olla vain lääkärin työtä helpottamassa, ei sitä tarvitsisi potilaalle kertoa. Potilaalle merkitystä on vain niillä oireilla, jotka hän itse kokee vaikuttavan elämäänsä. Noihin oireisiin ja niiden kanssa elämiseen potilas hakee apua.
Ap, sinä et ole diagnoosi. Diagnoosi ei määrittele sinua. Jos mahdollista, yritä unohtaa se.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi on psykoottinen masennus, vaikkei minulla ole koskaan ollut yhtäkään harhaa.
Tuo psykoottinen masennus diagnoosi an törkeää kiusaamista, jos ei ole ollut siihen liittyviä oireita.
Minulle kävi niin myös. Halusivat minut osastolle, joten piti laittaa mahdollisimman rankka diagnoosi.
Olisivat kirjoittaneet sairaslomaa, se olisi ollut oikeampi ratkaisu. Nyt piti päästä kyykyttämään... jne.
Ymmärrän kyllä, että tuo on shokki jos menit fyysisten oireiden takia lääkärille. Varmaan kannattaisi pyytää toinenkin mielipide, lääkäritkin tekevät virheitä. Voimia!
Läheiseni sai myöskin psykiatrisen sairauden diagnoosin muutama vuosi sitten, hän kielsi koko asian ja etsi kaikkea tietoa siitä miten diagnoosi voisi mahdollisesti olla väärä. Hän myös onki tietoa hänelle määrättyjen lääkkeiden haitallisuudesta... eikä nyt siis hoida sairauttaan
Mullakin diagnooseja riittää. Ja todennäköisesti päin helvettiä diagnosoituja, koska en edes täytä kriteerejä. Tiedän itse mitkä kolme mielenterveysongelmaa minua vaivaa mutta antaa heidän kirjoitella sinne mitä haluavat. Olisihan se noloa lähteä täysin kumoamaan edellisten lekureiden mielipiteitä, siinähän astuisi kollegoiden varpaille...
Kaksi näistä kolmesta onkin diagnosoitu minulle yksityisellä. Yksi niistä on paniikkihäiriö mutta jostain syystä se halutaan aina diagnosoida julkisten paikkojen peloksi ilman paniikkihäiriötä, sosiaaliseksi fobiaksi ja eri ahdistuneisuushäiriöiden muodoiksi vaikka kerron sairastavani paniikkihäiriötä johon myös oireeni sopivat täysin.
Pidän tärkeänä sitä, että kaikista sairauksista kärsivät saavat diagnoosin, jotta oireita osataan hoitaa.
Toivottavasti vointisi paranee lääkityksen ja terapian avulla.
Onko sairauteen hoitokeinoja? Oletko sitoutunut hoitoon?