Lue keskustelun säännöt.
Laitan mieluummin roskiin kuin annan ilmaiseksi
Simppa
30.09.2017 |
Facebookin sivuilla moni tuntuu lahjoittavan hyviäkin tavaroita ilmaiseksi ja monesti ne samat ihmiset on aina kärkkymässä kaikkea. Mä laitan mieluummin roskiin kuin annan tuntemattomille ihmisille, jotka todennäköisesti vielä myi ne tavarat eteenpäin. Mä olen aina elänyt varojeni mukaan ja siksi mulla ei yksinkertaisesti riitä myötätuntoa niille ihmisille, jotka on hussannu kaikki rahansa ja sitten vinkuu Facebookissa, että olisko jollain lahjoittaa esim. Lapselle polkupyörää ym. Sairaudet on tietty asia erikseen, mutta jos on normaali terve ihminen ja ei oo rahaa ostaa lapselle vaatteita tai polkupyöriä niin voi kyllä katsoa peiliin. Tietenkään aina ei oo kyse siitä, ettei oo varaa. Oma ryhmänsä on ne, jotka ei malta käyttää omia rahoja ja siksi kärkkyvät kaikkea ilmaista. Miksi siis antaisin sellaisille tavaraa, joista olen itse maksanut.
Kommentit (40)
Jaha, nuoremman polven vakaumuksellinen roskiinheittäjä linjoilla. Toivottavasti ostat hyvin maltillisesti, jotta poisheitettävää kertyy vähän. Muistahan myös rikkoa tai leikata suikaleiksi poisheitettävät tavarat, "ettei kukaan pääse hyötymään". Tässä maassa, jossa kateus voittaa kiimankin, ei ole vielä oikein sisäistetty, että tänä päivänä saa olla kiitollinen, jos joku omia vanhoja rojuja huolii ja osaltaan säästää hieman ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sanoi myös turengin k-kauppias kun kirkon seurakunnasta pyydettiin lahjoitus ruokaa jaettavaksi vähävaraisille.
Mä antaisin mielelläni ilmaiseksi sellaista, jota en enää itse tarvitse roskiin laittamisen sijaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että noutaminen on sellaista niin vaikeaa veimaamista mitoista ja hyvistä kuvista huolimatta, että en enää jaksa sitä sirkusta.
Mä taas annan itsellen tarpeettoman, mutta kunnollisen tavaran mieluummin jollekulle käytettäväksi kuin laitan sen roskiin. Jos joku jaksaa lähteä jotain myymään, niin siitäpä vaan - minen viitsi enkä ehdi. Ison taloyhtiön vuosittainen roskalava on aivan erinomainen juttu: sinne kun laittaa jotain, niin hyvä tavara löytää taatusti ottajansa ennen kuin lavalle tulee noutaja.
Joo. Tunnen kyllä edustamasi ihmistyypin. Yleensä te pihtaatte myös hellyyttä, rakkautta ja huomiota. Kateus on niin voimakas että mieluummin olette vaikka itsekin ilman kunhan joku toinen ei vain saa. Sinäkin mieluummin täytät kaatopaikkaa kuin annat muille. Ymmärrätkö itse, että siinä ei ole järkevää logiikkaa vaan kyse on täysin irrationaalisesta tunteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan hyviä kamoja kavereille jos kelpaa. Vien myös Fidaan. Nyt ajattelin myydä myös kirpparilla jotain. Mulle on kertynyt vaatteita vuosien mittaan kun en ole heiitänyt pois muuta kuin rikkimenneitä. Vaatekaapit pursuavat, joten nyt on aika tehdä siivous.
En mä ainakaan lahjoita myötätunnosta köyhiä kohtaan vaan ympäristön vuoksi. Ei mitään järkeä heittää roskiin mitään mitä joku toinen haluaa vielä käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin antaa tavaroita sellaiselle joka itse tarvitsee niitä, mutta en halua nähdä tavaroiden menevän suoraan kirpputorille. Tietysti jos etukäteen sovitaan että saaja myy ne kirppiksellä, niin asia on ok. Annoin kerran neulomani villapuseron eräälle henkilölle, kun hän kehui miten hyvin neuleen värit sopivat hänelle, mutta pusero oli jo viikon kuluttua kirpputorilla. Ketutti.
Oma lapseni sai pyörän ja se on avannut hänelle maailman. Siis todellakin muuttanut lapsen ja meidän elämää parempaan oikein kunnolla. Tätä ei moni uskoisi, en itsekään voinut etukäteen ajatella kuinka paljon se vaikutti.
Yksi teko voi vaikuttaa paljon. Mutta tuskin kukaan haluaa ottaa mitään sellaiselta joka halveksii saajaa jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeassa. On niin paljon tekopyhää kaksinaismoraalia näissä kierrätysjutuissa. Oman hetkellisen ahneuspuuskan takia kuljetetaan lutikoita pitkäaikaisiksi riesoiksi.
Sama tyypit saattavat esittää kasvissyöjää kunnes kovassa humalassa menevät grillille syömään hampurilaisia.
Osansa on myös sisustus ym ihanteilla. Mikäs siinä jos tahtoo sisustaa.
Nyt aikuisena kun on kotona paljon tavaraa, muistan joskus, kun opiskeluaikana oli vain patja soluasunnon lattialla. Luxus tuli puhtaista petivaatteista. Tietysti sitä kauhisteltiin. Tärkeää on elää omannäköistä elämää.
Kirppareilla on liikaa noita, jotka yrittää hyötyä. Eli ei mene omaan käyttöön, vaan myydään saadut.
Ja kihistään omaa nokkeluutta.
Jos minulla on jotain hyvää ja rahanarvoista tavaraa, niin vaihtoehdot on
1) myydä lähialueen Facebook-kirpparilla
2) antaa jollekin sukulaiselle
3) viedä Fidaan tai muuhun kierrätykseen
Jos joudun luopumaan jostain hyvästä tavarasta ilmaiseksi, niin en todellakaan ala siinä tilanteessa nähdä vaivaa sen eteen, että etsin jonkun ventovieraan ihmisen joka sen haluaa, sovin tapaamisen ja odottelen kotona suvaitsikoko tyyppi tulla sen noutamaan kuten luvattu. Usein ne tavarat ovat nurkissa todella pitkään ennen kuin lopulta saa itsensä siihen mielentilaan, että tuon voisi laittaa jo kiertoon. Silloin siitä tavarasta haluaa eroon mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Jos joku suostuu jotain maksamaan, niin hyvä. Sukulaisille raaskii antaa ilmaiseksikin, ventovieraalle ei. Ennemmin sitten helpomman kautta kierrätykseen kuin ruveta säätämään vieraiden kanssa.
Pahimmillaan nuo ilmaisen tavaran hinkuajat haluavat ne tavarat kotiovelleen. Juu ei kiitos, ennemmin heitän vaikka roskikseen. Onneksi taloyhtiössä on kierrätyshuone, jonne saa vietyä pieniä tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annoin aikoinaan kahden lapseni pieneksi menneet vaatteet eteenpäin joko silloisen ystävän tai veljeni lapsille. En halunnut alkaa kaupitella kirpparilla. Antaminen loppui siihen, että mm veljeni alkoikin ja tilalla tietynlaisia vaatteita. Mä ostin jostain Stockalta tai muuten Stadiumista ym laatuvaatteita ja kenkiä. Tiettyn kierrätykseen omilla lapsilleni ensin, mutta he ne kasvupyrähdykset ... Laitoin sitten UFFAFFAAlle.
Nyt päätin, että heitän keräämäni SUPPILOVAHVEROT ennemmin roskiin kuin myyn ne hintaan 2 euroa kilo.
Tykkään siis sienestää ja pakastin onkin jo täynnä. Siksi kävin kysymässä marja- ja sienidiileriltä ostavatko ja mihin hintaan. 2 euroa ja myyvät sitten ulos 7 euroa litra, joka tarkoittaa noin 15 euroa kilo. Näin Espoossa. Pikkulaivan K-marketissa ulosmyyntihinta oli 22 e kilolta.
ENNEMMIN KERÄÄN SIENET JA HEITÄN ROSKIIN.
Vähävarainen = henkisistä ongelmistä kärsivä pennitön tyhjäntoimittaja, joka ei kestä arkea ja työntekoa. Tämä on valtavan hieno maa jonka tuhoaa vätykset, tubettajat ja alkoholistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan pidä ihmisistä, mutta ympäristön kuormitusta haluan vähentää. Siksi annan mieluummin ilmaiseksi.
Mä en anna siksi, että en kestä sitä sopimista ja keskustelua vieraiden ja hankalien ihmisten kanssa. Lisäksi en halua että tuttavat ja uteliaat sukulaiset näkevät kaikkea mitä minulla on saati että puskisivat sovittelemaan tai hakemaan tavaroita minulta.
Kyllä olen voimakkaasti epäsosiaalinen.
Yritän olla tuhlaamatta ja ostamatta kyllä ihan muutenkin.
Vien käyttökelpoiset itselle tarpeettomat tavarat esim. SPR:n Konttiin, FIDA:lle tai UFFille. Helppoa ja yksinkertaista, ja menevät suoraan tai myyntituloina hyvään tarkoitukseen. Roskiin heittäminen on ilkeää.
Minä laitan yleensä ensin Toriin, lastentarvikkeet taas kirpputorille. Jos eivät kierrä, paikallinen Roskalava-ryhmä toimii hyvin. Siellä on kuri, hupivarailijat ja venkulat lentävät pihalle. Mieluummin näen että minulle tarpeeton menee hyvään käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pidä ihmisistä, mutta ympäristön kuormitusta haluan vähentää. Siksi annan mieluummin ilmaiseksi.
Millä vitun logiikalla se vähentää kuormitusta, jos annat jotain pois ilmaiseksi? Ei ne tuotteen valmistajat sitä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vähävarainen = henkisistä ongelmistä kärsivä pennitön tyhjäntoimittaja, joka ei kestä arkea ja työntekoa. Tämä on valtavan hieno maa jonka tuhoaa vätykset, tubettajat ja alkoholistit.
Jonain päivänä saatat itse kuulua tuohon laatimasi kastiin.
Niin, jokainen antaa kykyjensä mukaan. Kaikilla ei ole kykyä myötätuntoon tai jakamiseen, vaan he ovat kuin Sormusten herran Klonkku, yksin tavaroitaan palvomassa. Ehkä heitäkin tässä maailmassa tarvitsee olla.