Oletko antanut itsesi rupsahtaa lasten myötä?

Hmm, sanotaan näin että en ole rupsahtanut sinänsä, paino on samassa kuin ennenkin jne..mutta arkisin kieltämättä harvemmin meikkaan tai pukeudun tyylikkäästi. Mukavuudenhalu on iskenyt, lapsen kanssa on paljon hauskempaa liikkua ja ulkoilla mukavissa vaatteissa kuin jossain muoti-farkuissa/korkokengissä...



Mutta kun lähden ulos niin kyllä sitten täältä kuoriutuu ihan toinen nainen!

Pukeudun trebdikkäästi ja meikkaan joka päivä. Hiukset aina vimpan päälle. EN HALUA muuttua sellaiseksi tyypilliseksi av-mammaksi joka ostaa vaatteita vain lapsilleen ja joka ei huolehdi yhtään omasta ulkonäöstään. Puistattaa sellaiset ..hyi

Päinvastoin. Lasten kanssa kotona minulla on paljon enemmän aikaa pitää itseni siedettävän näköisenä.

kauniisti päiväkotiin.

Kuopuksen ensimmäiset puoli vuotta menivät kyllä silmäpussit polvissa ja yöpuku päällä, kun en saanut öisin nukkua.

en meikkaa, tai pukeudu hienosti... ostan tällähetkellä vaatteita vain lapsilleni (itselleni vain tarpeelliset) koska muuhun ei kauheasti ole varaa... Rupsahtanut olen pahasti, ennen lasten saantia minua saattoi sanoa kauniiksi, ja sain paljon huomiota miehiltä, nykyään on vähän hiljaisempaa... onneksi oma mies tykkää :)



Mikä nyt on tärkeätä kenellekin....

Hiuksista ja kasvoista huolehdin, hygieniasta noin muutenkin.

Pukeudun rennon asiallisesti, päivitän vaatteita ja kenkiä. En hurjaa tahtia, mutta mielestäni sopivasti.

Painoa pitäisi pudottaa!

nyt tosiaan tekee enempi itsensä eteen, ettei " mammautuisi" :) Lapsia tosin vasta yksi, ja siihen jääkin.

ja koskaan en ole ollut huolehtimatta ulkonäöstäni, joten vastaus on sitten kai ei...

Nyt varsinkin kun ikää tullut jo 32-vuotta, pidän itsestäni enemmän huolta kuin nuorempana. Nuorempana rypytön naama on itsestään selvyys, ei vaan ole enään, nyt niitä rupee ilmestymään ja ihokin " venyy" .

Tosin mä tykkään hoitaa itseäni ja laittaa.

Lihavuus ongelmaa mulla ei ole ollut koskaan, kilot jääneet jo laitokselle.

Vaatteista tykkään ja pukeudun nuorekkaasti, mutta oman iän arvolle sopivasti. Eli ei esim. napapaitaa.

ja illalla myöhään tulee kotiin.

Kolme lasta olen tähän maailman saattanut. Olen hoikka, kaunis, pidän huoltani ulkonäöstäni. Ei se mun elämä siihen ole loppunut, kun lapsia on siunaantunut. Elämä jatkuu ja mä haluan voida hyvin ja näyttää hyvältä, ihan itseni vuoksi. On mukava aamulla katsoa peilistä, kun siellä näkyy hyvännäköinen tyyppi :)

En ennen lapsiakaan juuri meikannut ja olen varmaan muutenkin ollut aina enempi miesmainen kuin naismanen.

Johtuu ehkä iästäkin, että olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö.

lon vähemmän kuin ennen sitä (olin kyllä hoikka jo ennen lapsen saantia). Työskentelen alalla, jossa minun on oltava suht edustava päivittäin, mutta meikkasin kyllä äitiysvapaallakin. Joskus viikonloppuisin saatan olla päivän meikittä ihan vain antaakseni ihon hengittää, mutta muuten kyllä ehostaudun jonkun verran joka aamu. Vaatteissa katson aina mitä pistän päälle ja miltä se näyttää, oli sitten kyse muodollisemmasta työpukeutumisesta, vapaa-ajan farkkupukeutumisesta tai lököisästä kotiasusta. -En ymmärrä, miksi pitäisi vetää niskaansa jotain miehen vanhoja verkkareita ja soneran mainos t-paitaa, kun kotiasukin voi olla vaikkapa hyvin istuvat joggin-housut ja kivan näköinen toppi. Sutaisu ripsiväriä ja poskipunaa vie ehkä minuutin niinäkin päivinä kun ei jaksa meikata kunnolla ja hiukset nyt voi aina harjata ja kietaista vaikka löysälle nutturalle tai pitää huolen siitä, että leikkaus on niissä kunnossa.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten jollakulla ei ole OLLENKAAN aikaa tai halua panostaa ulkonäköönsä...

uuden hiustyylinkin menin ottamaan. :) Mulle ainakin tuli sellainen olo synnytyksen jälkeen, että nyt pitää taas näyttää hoikkaa (heh, ei se niin hoikka edes silloin ollut...) varttaan jne, kun oli kuukausia kulkenut mammavaatteissa. Heti vaan, kun normaalit vaatteet mahtui, aloin panostaa ulkonäköönkin. Mutta toisaalta mä en edes omista verkkareita, joten ei olisi ollut edes mahdollista vaipua collegekoomaan. :D Nyt pitäis varmaan hankkia nekin, kun ikä alkaa saamaan kiinni, eikä se paino pysykään itsekseen kurissa. Ja mä kun tykkään niin karkista ja sipseistä... :P

että ulkonäöllä on merkitystä. Vaikuttaa todella paljon itsetuntoon ja olemiseen. Ja ennenkaikkea muiden suhtautumiseen minuun. Pienellä vaivalla saan paremman arjen.

On toki elämässä paljon muuta tärkeämpää, erittäin paljon. Ja mieskin voi sanoa, ettei näöllä ole merkitystä. Mutta kuitenkin on! Sen huomaa, kun tekee sille ulkonäölle jotain kohentavaa. Sitäpaitsi ainakin mun mies on ylpeä, jos joku toinenkin mies huomaa minut.

Jos muuta luulet, niin " uskossa on hyvä olla" . Jumpalla, vaatteilla, meikeillä, kampauksella yms saa peiteltyä jotakin, mutta rups mikä rups.

i-ikä -jengiin ja oikeastaan ihan hyvä niin. Rennompaa kävellä ulkosalla, kun todella kukaan ei enää kiinnitä huomiota. Liituraitahousut ja beige poplari takaavat etten ole vähääkään kiinnostava!! =)

Tuletpa huomaamaan, että kun sen leikin jätät, olet paljon onnellisempi.