Estonian uppoaminen oli kauhea uutinen. Millaisia muistoja teillä on päivästä?

Miks mie en muista mitään?

Vierailija kirjoitti:

Miks mie en muista mitään?

Ei kun muistanpa kun jotahi selvinnyttä haastateltiin tv:ssä niin sillä oli ristikoru kaulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioista saa avoimesti keskustella. Ei tarvitse pysyä kanavalla, jos tekee pahaa.

Ei tee pahaa, näitä nyt sattuu säännöllisin väliajoin. Ärsyttävää on se, että tällainen iso onnettomuus käännetään väkisellä omaan elämään. Ketä kiinnostaa, mitä sinä mamma x teit tai ajattelit uppoamispäivänä? Ei ketään, paitsi sinua itseäsi.

Yleensäkin on kummallista ahdistua ja avautua tuikituntemattomien kohtalosta. Jos asia koskettaa, sytytä vaikka kynttilä ja ajattele asiaa itseksesi. Älä tule rääkymään nettiin, miten laivan uppoaminen traumatisoi SINUA.

Jaa että ei voi traumatisoida ellei ole asianomainen... hyvä tietää, monta asiaa mitä voinkin nyt lakata murehtimasta ja suremasta!

Avasin aamulla radion ja ensimmäinen, mitä kuulin, oli, että yli 800 ihmisen pelätään kuolleen laivan upottua. En edes heristänyt korviani, vaan ajattelin, että taas on jossain hinkuvintiassa kaatunut täpötäyteen ahdettu laiva. Kunnes kuulin sanan Itämerellä....

Aamulla töissä klo 8.00 jälkeen asiasta kerrottiin radiossa. Ruokatunnilla kävin siskon luona ja katsoin sitä pelastusoperaatio televisiosta.

Olin ollut samalla laivalla ehkä vuotta aikaisemmin kun se kulki Vaasa-Uumaja välillä. Buffetissa oli akvaarioita rivissä jakamassa tilaa osiin. Meni monta vuotta ennen kuin uskalsin mennä uudestaan laivalle ja kovat syysmyrskyt muistuttaa aina tapahtuneesta.

Miettikääs miten ne ihmiset lensivät päin seiniä ja murskautuivat lentävän rojun alle. Yli 800 tyyppiä. Ei olla semmoista kauhuelokuvaa nähty. Se eläimellinen huuto on varmasti ollut korvia vihlova.

Mitäköhän sinne aave maailmaan tänään kuuluu. Siellä on ihan omat risteilyt meneillään meren pohjassa.

Mitä sieltä mahtaisi löytyä, jos voisi sukeltaa hylkyyn. Olisiko paljon luurankoja jäljellä. Kyllähän titanicin hylystäkin vielä aika paljon tavaraa löytyy. Siellä on pakko olla paljon ehjääkin tavaraa. Muovi ja lasi ei katoa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sieltä mahtaisi löytyä, jos voisi sukeltaa hylkyyn. Olisiko paljon luurankoja jäljellä. Kyllähän titanicin hylystäkin vielä aika paljon tavaraa löytyy. Siellä on pakko olla paljon ehjääkin tavaraa. Muovi ja lasi ei katoa mihinkään.

Youtubessa on joitain sukellusvideoita hylystä, kyllä siellä kaikenlaista tavaraa pyörii ja saattoi ruumiskin vilahtaa yhdessä kohtaa.

Suomen, Ruotsin, Viron, Venäjän ja Brittien kansalaiset eivät saa hylyn ympäristössä sukeltaa eikä mielellään edes paikkaa lähestyä.

Luin yhdestä uutisesta että portaikkojen kaiteita repeytyi irti ihmisten painosta, ei pysty kuvittelemaan sitä kaaosta. 30 asteen kallistuma kuulostaa melko pieneltä mutta kun vähän mallintaa niin onhan se järkyttävän suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aamulla lähdössä kouluun. Reaktioni: Aha, vai semmosta.

Sama. Siinä vaiheessa kyllä tajusin "jotain", kun telkkarissa myöhemmin näytettiin helikopterissa kuvattua uutisjuttua paikan päältä, jossa toimittaja kameran edessä purskahti itkuun ja sanoi "mä en pysty tähän". Oliko ohjaaja tai kameramies, joka pari kertaa sanoi "otetaan alusta". Se toimittajanainen yritti aloittaa uudestaan "alapuolellamme meressä on valtava määrä ruumiita..." ja itku. Se kosketti. Muuten täsmälleen sama "aha".

Joyenkin siis koko homma henkilöityi mun päässä siihen toimittajaan, ajattelin vaan sitä, että juttukeiasta tuli rankempi kuin oli odottanut ja meni palasiksi suorassa uutislähetyksessä. Kuvaaja käänsi kameran sinne ruumismereen. Muistan ne kymmenet alastomat ruumiit siellä vedessä. That's all.

Suomenko televisiossa siis tällainen?

Olimme olleet poikaystävän kanssa kylässä hänen ystävällään. Aamulla tv:ssä oli juuri ruotsinkieliset uutiset asiasta ja todella pitkät ja minua ärsytti, kun en meinannut saada selvää, mitä oli todella tapahtunut. uutisointi oli kaoottisista ja epäselvää mutta selveni tietysti päivän mittaan. Olihan se paukku! Olin lapesta asti kulkenut laivoilla perheen kanssa ja ehkä tuollakin laivalla, ja en olisi ikinä uskonut, etä Suomenlahdella voisi sattua noin iso laivaonettomuus!

Menin työhön ja siellä oli työkaverit vakavana kuuntelemassa radiota. Luulin että joku työpaikaltani tai ainakin kotikaupungistani oli hukkunut, kun porukka oli niin vakavana.

Töissä Mariellalla tuolloin. Sinä yönä ei nukuttu, eikä nukuttu parina seuraavanakaan.

Itse myräkkä oli tuulennopeudeltaan tavanomainen syysmyrskyksi (20m/s) mutta siihen sen sääolosuhteen tavanomaisuudet jäivätkin. Lounaistuuli + aallonkorkeus vaikeuttivat asiaa huomattavan paljon.

Muistaakseni klo 02 aikaan alkoi meidän laivalla tapahtumaan, kun oltiin saavuttu Utön kohdille. Aamuyöllä nostettiin laivaan onnettomuuden uhreja. Montaa ei saatu merestä ylös ja osa näistä pelastetuistakin menehtyi.

Tuossa onnettomuudessa menehtyi Estonialla olleita tuttuja, silloisen työkaverin perhettä ja opiskelukavereita.

Pikkusiskoni täytti sinä aamua 7 v. ja sai muistaakseni lahjaksi Kuutin, harmaan hyljepehmolelun, josta tuli hänelle hyvin rakas.

Itse olin melkein 10 v. Mieleeni on jäänyt sen aamun Huomenta Suomi -lähetys ja Lauri Karhuvaaran totiset kasvot. Muistan myös "Estonia Estonia, mayday mayday" -nauhan, joka soi TV-lähetyksissä jatkuvasti. Isäni toisti vakavana virolaisen miehistön jäsenen lauseen: "Todella pahalta näyttää nyt tässä."

Estonia oli ensimmäinen vakava uutinen, jonka lapsuudestani muistan.

Ihan vakavasti kannattaa ottaa nämä turvallisuus asiat, kun kulkee laivoilla.

Kannattaa opetella hätäpoistumisreitit siten, että osaa kulkea myös pimeässä ja tietenkin lauttojen+veneiden sijainnit kannattaa selvittää. Samoin pelastusliivi kaapit.

Oma otsalamppu mulla on aina mukana.

Ei vie montaa minuuttia risteilystä, jos vähän vaivautuu tutkimaan hätäpoistumisreittejä ja käytäntöjä tositilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vakavasti kannattaa ottaa nämä turvallisuus asiat, kun kulkee laivoilla.

Kannattaa opetella hätäpoistumisreitit siten, että osaa kulkea myös pimeässä ja tietenkin lauttojen+veneiden sijainnit kannattaa selvittää. Samoin pelastusliivi kaapit.

Oma otsalamppu mulla on aina mukana.

Ei vie montaa minuuttia risteilystä, jos vähän vaivautuu tutkimaan hätäpoistumisreittejä ja käytäntöjä tositilanteissa.

Mä aina kanssa varmistan laivoilla ja hotelleissa hätäpoistumistiet ym, vaikka mies vähän naureskelee

Eikös ole ollut puhetta ja hieman varoittavaa keskustelua tulevista suuronnettomuuksista koskien Itämeren liikennettä, joka on aika vilkasta. Siellä on kuitenkin ihmiset kuskaamassa meitä ja virheitä sattuu. Myös kaukomaiden rahtiliikenne on sitä heidän omaa liikenne kulttuuria. Että aika vilkasta on kuulemma

Kävelin Turussa yo-kylästä yliopistolle ja ihmettelin helikoptereiden määrää. Nettiä tai televisiota, muistaakseni radiotakaan en omistanut, joten taisin vasta lööpeissä kuulla mitä oli tapahtunut.

Viikko sen jälkeen menimme risteilylle ja reissu oli todella ahdistava. Sen jälkeen en olekaan mennyt kuin Tallinnan lauttaan.

Olin isännöitsijäntoimistossa kirjanpitäjänä ja muistan kyllä, oli harvinaisen kylmä ja yöllä oli ollut kova tuuli, harmaa päivä. Käytin koiran ensin ulkona ja sitten tulin vaihtamaan konttorivaatteet. Katsoin  aamuteeveetä kuten normistikin, pukiessani. Uutisointi oli alussa todella sekavaa.

Töissä teevee oli auki koko päivän, ja muistaakseni kun selvisi, että suomalaisia hukkui myös, meidän huoltomiehet lähti laittamaan suruliputuksia, mutta se taisi olla seuraavana päivänä. Muuten oli normi konttoripäivä, kävin ruokiksella pissattamassa koiran ja otin sen loppupäiväksi töihin mukaan, kun piti käydä hakemassa rokotus päivän päätteeksi. Mutta ei meillä oikein työt sujuneet, kun katsottiin uutisia.

Äiti oli enemmän järkyttynyt, koska oli ollut laivalla useita kertoja silloin kun se oli vielä Viking Sally ja tykkäsi laivasta. Äidillä oli ja on sukulaisia Tukholmassa (tätejä ja serkkuja) ja kävi siellä aika säännöllisesti mummin kanssa. Muistan itsekin olleeni samalla laivalla matkassa pikkusiskoni kanssa kerran. Kulki muistaakseni Turusta Tukholmaan.

Aina Estonia tulee mieleen, kun olen laivalla, käyn aika harvoin risteilyllä. Viimeksi kun oli myrsky ja olin vielä lasten kanssa reissussa, en nukkunut ollenkaan, valvoin ja luin. Laiva tuli neljä tuntia myöhässä perille.

Synnyin sinä päivänä.

Itse uppoamispäivästä en muista mitään mutta meidän liikunnanopettaja kehitti 'Estonian uppoaminen' nimisen, polttopallotyylisen pelin, jota me sitten pelattiin liikantunneilla. Hauska peli oli, nykyään se opettaja olisi saanut varmaan kenkää.