Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Töissä menee matkoineen 9h/pv, treenaamisen tunnista kahteen, ja koneen ääressä vähintään 4 tuntia. Ei siis ole aikaa millekään parisuhteille kaikkine tarpeettominen kotitöineen ja ylimääräisine säätöineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

On sairauksia jotka lihottavat siitä huolimatta mitä syö, joten kyllä voi joissain tilanteissa verrata. Ei kaikki lihominen johdu hyvästä ruokahalusta.

Ei, sellaisia sairauksia ei ole, jotka lihottavat siitä huolimatta mitä syö, koska se on mahdotonta. Sellaisia sairauksia voi olla, mitkä kerryttää kehoon nestettä.

Kyllä on, on sairauksia jotka muttavat aineenvaihdunnan niin hitaaksi, että lihoo hyvin kohtuullisella ruokamäärällä.

Vierailija kirjoitti:

Töissä menee matkoineen 9h/pv, treenaamisen tunnista kahteen, ja koneen ääressä vähintään 4 tuntia. Ei siis ole aikaa millekään parisuhteille kaikkine tarpeettominen kotitöineen ja ylimääräisine säätöineen.

Ymmärräthän, että et ole parisuhdemateriaaliakaan. Ei se oikein toimi, jos mies on koneella kaiken vapaa-ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Se on sitten hyvä idea pysyä sinkkuna ja n#ssia vaikka sitä siivousrobottia. Kenenkään ahkeran naisen riippakiveksi ei kannata tuolla asenteella ryhtyä.

Ei ole hyviä miehiä tuolla ikähaarukalla (tahtomattaan) sinkkuina, vähän huonommatkin ovat käyneet kaupaksi jos tulotaso ylittää keskitason.

Vierailija kirjoitti:

Siirtyisin rannan toiselle puolen, jopa miehille löytyy niitä hoikkia, kauniita ja lapsettomia naisia. Date24.ee

Tuolla voi hakea maksuttomasti persoonallisuustestin avulla itselleen sopivia mätsejä ja tavata Skypessä.

En ymmärrä miksi mainostat tuota sivustoa kun sen on täysin pystyyn kuollut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Se on sitten hyvä idea pysyä sinkkuna ja n#ssia vaikka sitä siivousrobottia. Kenenkään ahkeran naisen riippakiveksi ei kannata tuolla asenteella ryhtyä.

Minähän pidän asuntoni siistinä tuolla työmäärällä. En ymmärrä miksei sama riittäisi kahden ihmisen taloudessa, ei kai se sotkun määrä exponentiaalisesti kasva kun asukkaita on yhden sijaan kaksi.

Mitä aloittaja itse tarjoaa suhteeseen?  Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Kuinka monen miehen kanssa olet maannut? Vuosiansiosi? Paljonko painat?

Et sattumoisin ole yksi niistä naisista jotka ovat paneskelleet ympäri kyliä nuorena ja etsinyt aina parempaa miestä, mutta et asettunut ajoissa aloillesi ja nyt saamasi huomion määrä on romahtanut, ja biologisen kellosi tikatessa yrität vielä saada hukkaamasi tilaisuuden takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä menee matkoineen 9h/pv, treenaamisen tunnista kahteen, ja koneen ääressä vähintään 4 tuntia. Ei siis ole aikaa millekään parisuhteille kaikkine tarpeettominen kotitöineen ja ylimääräisine säätöineen.

Ymmärräthän, että et ole parisuhdemateriaaliakaan. Ei se oikein toimi, jos mies on koneella kaiken vapaa-ajan.

Katsoohan moni televisiotakin ja räplää puhelintaan yhteensä ainakin tuon 4h päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Se on sitten hyvä idea pysyä sinkkuna ja n#ssia vaikka sitä siivousrobottia. Kenenkään ahkeran naisen riippakiveksi ei kannata tuolla asenteella ryhtyä.

Minähän pidän asuntoni siistinä tuolla työmäärällä. En ymmärrä miksei sama riittäisi kahden ihmisen taloudessa, ei kai se sotkun määrä exponentiaalisesti kasva kun asukkaita on yhden sijaan kaksi.

Et ymmärrä et. Mutta pidä toi joustamattomuus ja jääräpäisyys, niin yksin olet jatkossakin. Mutta älä luule olevasi hyvä mies parisuhdemielessä.

Tunnen muutamia n. 40- vuotiaita sinkkumiehiä. Kaikki ovat oikeastaan mukavia, jotkut jopa tosi hyviä miehiä, kaikki työelämässä. Jokaisella on kuitenkin joku syy yksin elämiselle. Yhden olen kerran kuullut sanovan yhden lauseen, yhdellä on paha psori sekä orastava päihdeongelma, yksi koki nuorena yhden pettymyksen eikä ole päässyt siitä yli. Suosikkini heistä tekee matkatyötä ja odottaa yhä, että kohtaa naisen jonka kanssa heti tietää kaiken sujuvan upeasti. Hänellä miinuksena pieni varustus, muuten ottaisin itse.

Vierailija kirjoitti:

On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.

MASSUA. ÄLÄ enää sano MASSU!

En ainakaan tunne. Kaikki "hyvät" tuonikäiset miehet ovat suhteissa, loput ovat alkoholisteja, luottotiedottomia, väkivaltaisia, pitkäaikaissairaita, kehitysvammaisia, ahdistelevia tai aivan luokattoman rumia. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia n. 40- vuotiaita sinkkumiehiä. Kaikki ovat oikeastaan mukavia, jotkut jopa tosi hyviä miehiä, kaikki työelämässä. Jokaisella on kuitenkin joku syy yksin elämiselle. Yhden olen kerran kuullut sanovan yhden lauseen, yhdellä on paha psori sekä orastava päihdeongelma, yksi koki nuorena yhden pettymyksen eikä ole päässyt siitä yli. Suosikkini heistä tekee matkatyötä ja odottaa yhä, että kohtaa naisen jonka kanssa heti tietää kaiken sujuvan upeasti. Hänellä miinuksena pieni varustus, muuten ottaisin itse.

Minullekin tuli psoriasis pari vuotta sitten ja siihen loppui minun naistenhaku. Kehoni on täynnä laikkuja ja on niin vastenmielisen näköinen, että kuka tällaista haluaisi... Itsetuntoni oli ennen hyvä, mutta tämän helvetin sairauden myötä se on mennyt täysin nollaan. Lääkevoiteet on kalliita ja tehoaa heikosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Kaverimiehen ex oli viimeisen päälle laiska emakko, joka teetätti kotityöt miehellään. Mies teki kiltisti pitkän aikaa, kunnes väsy ja lähti. Ex kohteli häntä todella huonosti, kuin olisi kotiorja ollut. Että on niitä sellaisia naisiakin näköjään olemassa.

Ja vika arvatenkin oli edelleen miehessä, joka ei viitsinyt tehdä kotitöitä tai jotain muuta. Ehkä jopa narsisti.

Kun katsoo miten rumasti naiset puhuvat tässä(kin) keskustelussa miehistä ja miten pienistä asioista miehissä valittavat, niin näkee miten huonokäytöksisiä, lellittyjä ja helpolla elämässä ja parisuhteissa (päässyt valkkaamaan ehkä nuorena ne miehet joissa ei näe yhtään mitään vikaa) päässeistä naisista on kyse. Tai sitten vain katkerista. Ei mikään ihme, jos sinkkumiehiä näin paljon täällä on. Ei kai kukaan tuollaisia valittaja-naisia halua, joille ei kelpaa yhtään mikään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Se on sitten hyvä idea pysyä sinkkuna ja n#ssia vaikka sitä siivousrobottia. Kenenkään ahkeran naisen riippakiveksi ei kannata tuolla asenteella ryhtyä.

Minähän pidän asuntoni siistinä tuolla työmäärällä. En ymmärrä miksei sama riittäisi kahden ihmisen taloudessa, ei kai se sotkun määrä exponentiaalisesti kasva kun asukkaita on yhden sijaan kaksi.

Et ymmärrä et. Mutta pidä toi joustamattomuus ja jääräpäisyys, niin yksin olet jatkossakin. Mutta älä luule olevasi hyvä mies parisuhdemielessä.

Joo onhan tämä tietoinen valinta huonojen kokemuksien perusteella, mutta ihmettelen silti miten sinkkuna täysin triviaalit käden heilautuksella hoidetut asiat vie parisuhteessa moninkertaisen ajan ja on muutenkin vaikeita. Ehkä naiset vaan sotkee enemmän ja hamstraa turhaa romua, mitä levitellä joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia n. 40- vuotiaita sinkkumiehiä. Kaikki ovat oikeastaan mukavia, jotkut jopa tosi hyviä miehiä, kaikki työelämässä. Jokaisella on kuitenkin joku syy yksin elämiselle. Yhden olen kerran kuullut sanovan yhden lauseen, yhdellä on paha psori sekä orastava päihdeongelma, yksi koki nuorena yhden pettymyksen eikä ole päässyt siitä yli. Suosikkini heistä tekee matkatyötä ja odottaa yhä, että kohtaa naisen jonka kanssa heti tietää kaiken sujuvan upeasti. Hänellä miinuksena pieni varustus, muuten ottaisin itse.

Minullekin tuli psoriasis pari vuotta sitten ja siihen loppui minun naistenhaku. Kehoni on täynnä laikkuja ja on niin vastenmielisen näköinen, että kuka tällaista haluaisi... Itsetuntoni oli ennen hyvä, mutta tämän helvetin sairauden myötä se on mennyt täysin nollaan. Lääkevoiteet on kalliita ja tehoaa heikosti.

Ovatko naiset siis niin pinnallisia, ettei kelpaa mukava mutta huonoihoinen mies joka ei voi tilanteelleen mitään? Kukapa olisi voinut kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia n. 40- vuotiaita sinkkumiehiä. Kaikki ovat oikeastaan mukavia, jotkut jopa tosi hyviä miehiä, kaikki työelämässä. Jokaisella on kuitenkin joku syy yksin elämiselle. Yhden olen kerran kuullut sanovan yhden lauseen, yhdellä on paha psori sekä orastava päihdeongelma, yksi koki nuorena yhden pettymyksen eikä ole päässyt siitä yli. Suosikkini heistä tekee matkatyötä ja odottaa yhä, että kohtaa naisen jonka kanssa heti tietää kaiken sujuvan upeasti. Hänellä miinuksena pieni varustus, muuten ottaisin itse.

Minullekin tuli psoriasis pari vuotta sitten ja siihen loppui minun naistenhaku. Kehoni on täynnä laikkuja ja on niin vastenmielisen näköinen, että kuka tällaista haluaisi... Itsetuntoni oli ennen hyvä, mutta tämän helvetin sairauden myötä se on mennyt täysin nollaan. Lääkevoiteet on kalliita ja tehoaa heikosti.

Tutulla kuulemma auttaa joku solariumlamppu ja kesällä ongelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Se on sitten hyvä idea pysyä sinkkuna ja n#ssia vaikka sitä siivousrobottia. Kenenkään ahkeran naisen riippakiveksi ei kannata tuolla asenteella ryhtyä.

Minähän pidän asuntoni siistinä tuolla työmäärällä. En ymmärrä miksei sama riittäisi kahden ihmisen taloudessa, ei kai se sotkun määrä exponentiaalisesti kasva kun asukkaita on yhden sijaan kaksi.

Et ymmärrä et. Mutta pidä toi joustamattomuus ja jääräpäisyys, niin yksin olet jatkossakin. Mutta älä luule olevasi hyvä mies parisuhdemielessä.

Joo onhan tämä tietoinen valinta huonojen kokemuksien perusteella, mutta ihmettelen silti miten sinkkuna täysin triviaalit käden heilautuksella hoidetut asiat vie parisuhteessa moninkertaisen ajan ja on muutenkin vaikeita. Ehkä naiset vaan sotkee enemmän ja hamstraa turhaa romua, mitä levitellä joka paikkaan.

Naisista lähtee ainakin ihan helvetisti pitkää karvaa, sitä on joka paikassa.