Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usyein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Niinhän te ainakin luulette, että naisenne ovat olleet "siveellisiä".

Onneksi moni säästää itseään vielä avioliitoon

Jos eri uskonlahkojen jäsenistä puhutaan, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

On sairauksia jotka lihottavat siitä huolimatta mitä syö, joten kyllä voi joissain tilanteissa verrata. Ei kaikki lihominen johdu hyvästä ruokahalusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Suurinosa naisista ketä olen tavannut niin heillä on ollut joku mielialalääkitys ja kertovat mulle ''rankasta'' menneisyydestään. Sitten on näitä naisia mitkä ei tiedä mitä haluavat. Itse ottavat kuitenkin yhteyttä, minä kun en jahtaa naisia. Niin alas en mene. Monelle naiselle tuntuu että pitäisi olla terapeuttina. Yeah not gonna happen.

Itselläkin samoja kokemuksia ja mikäli nyt vielä seuraava nainen osuu kohdalle jonka kanssa on vaarana mennä juttu syvemmäksi, aion kysyä että onko lääkityksiä ja masennusta, mikäli on niin ohisekrorille vaan.

IMO parempi tiedostettu ja hoidossa oleva ongelma, kuin sellainen jolle ei olla tehty mitään. Miesten joukosta muuten löytyy enemmän sellaisia tapauksia, jotka tarvitsisivat hoitoa/terapiaa, mutta eivät sitä edes hakeudu etsimään. (Tsekkaa jos et usko, naiset käyttävät ahkerammin mielenterveyspalveluja.)

Lääkityksen kanssakin nämä masentuneet naiset on suorastaan ahdistavia, kun ajoittain vaipuvat synkkyyksiinsä ja puhuvat kuin vieraat ihmiset. Ei enää, ei ihme että mieskin alkaa sellaisen kanssa masentumaan.

Ex-naisystäväni äänikin muuttui semmoiseksi monotoniseksi ja poissaolevaksi. Lääkäriin ei suostunut menemään, vaikka sai pelottavia psykoottisia kohtauksia jolloin jankkasi ihan ihme asioita ympäri yön. Haki sen masennusdiagnoosin vasta kun oli erottu. Parempi tietysti silloin kuin ei koskaan, mutta se suhde oli jo loppunut.

Ja juu, tunnen useitakin jo yli 40v miehiä, joilla ei ole koskaan ollut pidempää seurustelusuhdetta tai minkäänlaista suhdetta. Yksin olen minäkin ollut nelisen vuotta, enkä koskaan edes kihloissa. Paperilla keskiarvoa parempi tapaus, mutta joku on aina klikannut. En halua suhdetta tarpeeksi paljon, kun yksin on helpompaa. Siksi en enää etsi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

Kyllä ne siinä mielessä ovat, että vaikuttavat ihmisen haluttavuuteen. Ikävä juttu tietenkin, että vain toiseen noista voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhden saman jonnen teksteiltä nämä kehut, kaikki pinnallisia, yhdessäkään ei sanaakaan luonteesta, mikä kuitenkin suhteessa on se tärkein asia. Kaikki kuulostavat teoreettisilta, sellaisen jutuilta jolla ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta.

Oikeasti mies on syystä yksin. Rahka-petriä ei pidä valita, miestä jolla on niin heikko libido että jos nainen lihoo kilon, niin jo roikkuu. Mitä kun vanhenee, kuten me kaikki vanhenemme? Syyttääkö taas naista omasta impotenssista?

Tai noi "siveyden" vaatijat. Mä olen elänyt siveellisesti, mutta ei ikinä kelpaisi mies, joka sellaista vaatii.

Jaha, liikaa kun kehutaan miehiä niin eihän se käy päinsä t:katkera akka.

Neitsytjonne, nuo "kehut" ei ole mitään sellaista, mitä nainen tahtoisi suhteestaan löytää. Sitä ei aspergeri tietysti tajua, eikä koskaan seurustelematon.

Hyvät miehet on varattuja, eikä vapailla markkinoilla kauan pysy. Mulla on hyvä mies, eikä mitään syytä inhota miehiä. Palztajonneja en miehiksi laske, saati hyviksi miehiksi. Katkera on palztajonne itse, yrittää projisoida omia tunteitaan.

Miksette usko siihen markkinateoriaanne? Että tasan saa sen, minkä ansaitsee. Jos saa vain alkoholisoituneen yh:n, se on sinun tasosi. Rahka-petrin tapauksessa se alkoholisoitunut yh:kin on vähän liian hyvä, kun sillä yh:llakin voi olla kiva luonne, mitä palztajonnella ei koskaan.

Tuntemani vanhatpojat, jotka ulospäin näyttävät hyviltä ja menestyneiltä, ovat pintaa raaputtamalla paljastuneet lievästi pervoiksi mammanpojiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

Kyllä ne siinä mielessä ovat, että vaikuttavat ihmisen haluttavuuteen. Ikävä juttu tietenkin, että vain toiseen noista voi itse vaikuttaa.

Kyllä nykyään tehdään hiustensiirtoja. Luonnollista se ei ole, mutta ei ole luonnollista olla missinmitoissakaan koko elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhden saman jonnen teksteiltä nämä kehut, kaikki pinnallisia, yhdessäkään ei sanaakaan luonteesta, mikä kuitenkin suhteessa on se tärkein asia. Kaikki kuulostavat teoreettisilta, sellaisen jutuilta jolla ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta.

Oikeasti mies on syystä yksin. Rahka-petriä ei pidä valita, miestä jolla on niin heikko libido että jos nainen lihoo kilon, niin jo roikkuu. Mitä kun vanhenee, kuten me kaikki vanhenemme? Syyttääkö taas naista omasta impotenssista?

Tai noi "siveyden" vaatijat. Mä olen elänyt siveellisesti, mutta ei ikinä kelpaisi mies, joka sellaista vaatii.

Jaha, liikaa kun kehutaan miehiä niin eihän se käy päinsä t:katkera akka.

Neitsytjonne, nuo "kehut" ei ole mitään sellaista, mitä nainen tahtoisi suhteestaan löytää. Sitä ei aspergeri tietysti tajua, eikä koskaan seurustelematon.

Hyvät miehet on varattuja, eikä vapailla markkinoilla kauan pysy. Mulla on hyvä mies, eikä mitään syytä inhota miehiä. Palztajonneja en miehiksi laske, saati hyviksi miehiksi. Katkera on palztajonne itse, yrittää projisoida omia tunteitaan.

Miksette usko siihen markkinateoriaanne? Että tasan saa sen, minkä ansaitsee. Jos saa vain alkoholisoituneen yh:n, se on sinun tasosi. Rahka-petrin tapauksessa se alkoholisoitunut yh:kin on vähän liian hyvä, kun sillä yh:llakin voi olla kiva luonne, mitä palztajonnella ei koskaan.

"Tunnen montakin, mutta lähin on veljeni. Pitkä, tumma, ja ihan komea, kiltti ja herkkä, fiksu, ajatteleva, huumorintajuinen. On sillä tietty omat omituisuutensa, mutta ei mitään friikkiä. On vaan ujo ja tottunut olemaan yksin, työelämässä kuitenkin pärjää ja on ulospäinsuuntautunut, tykkää reissata (asuu ulkomailla). Mutta ei vaan löydy ketään."

Tuossahan on nyt yksi, onko tuokin jonnen kirjoittama mielestäsi? Minusta tuntuu, että näet mitä haluat nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

Kyllä ne siinä mielessä ovat, että vaikuttavat ihmisen haluttavuuteen. Ikävä juttu tietenkin, että vain toiseen noista voi itse vaikuttaa.

Molempiin voi vaikuttaa, kumpaankaan ei aina 100%.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

kaikkia kannata edes kertoa, 

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani vanhatpojat, jotka ulospäin näyttävät hyviltä ja menestyneiltä, ovat pintaa raaputtamalla paljastuneet lievästi pervoiksi mammanpojiksi.

Jep, ja ne viat on isoja. Yksi tuttu jota kaveri deittasi mm oli kleptomaani: varasti hotelleista pyyhkeet ja ravintoloista ruokailuvälineet. Vaikka ulkoisesti oli ok, rahaa oli tarpeeksi jne. Mutta ei voinut itselleen mitään.

Tavallinen on se omassa paskassa makaileva, joka ei ollenkaan tajua miksi lapsiperheessä ei riitä tunti kotitöitä viikossa, kun kerran opiskelijaboksissa riitti. Eli mammanpoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhden saman jonnen teksteiltä nämä kehut, kaikki pinnallisia, yhdessäkään ei sanaakaan luonteesta, mikä kuitenkin suhteessa on se tärkein asia. Kaikki kuulostavat teoreettisilta, sellaisen jutuilta jolla ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta.

Oikeasti mies on syystä yksin. Rahka-petriä ei pidä valita, miestä jolla on niin heikko libido että jos nainen lihoo kilon, niin jo roikkuu. Mitä kun vanhenee, kuten me kaikki vanhenemme? Syyttääkö taas naista omasta impotenssista?

Tai noi "siveyden" vaatijat. Mä olen elänyt siveellisesti, mutta ei ikinä kelpaisi mies, joka sellaista vaatii.

Jaha, liikaa kun kehutaan miehiä niin eihän se käy päinsä t:katkera akka.

Neitsytjonne, nuo "kehut" ei ole mitään sellaista, mitä nainen tahtoisi suhteestaan löytää. Sitä ei aspergeri tietysti tajua, eikä koskaan seurustelematon.

Hyvät miehet on varattuja, eikä vapailla markkinoilla kauan pysy. Mulla on hyvä mies, eikä mitään syytä inhota miehiä. Palztajonneja en miehiksi laske, saati hyviksi miehiksi. Katkera on palztajonne itse, yrittää projisoida omia tunteitaan.

Miksette usko siihen markkinateoriaanne? Että tasan saa sen, minkä ansaitsee. Jos saa vain alkoholisoituneen yh:n, se on sinun tasosi. Rahka-petrin tapauksessa se alkoholisoitunut yh:kin on vähän liian hyvä, kun sillä yh:llakin voi olla kiva luonne, mitä palztajonnella ei koskaan.

"Tunnen montakin, mutta lähin on veljeni. Pitkä, tumma, ja ihan komea, kiltti ja herkkä, fiksu, ajatteleva, huumorintajuinen. On sillä tietty omat omituisuutensa, mutta ei mitään friikkiä. On vaan ujo ja tottunut olemaan yksin, työelämässä kuitenkin pärjää ja on ulospäinsuuntautunut, tykkää reissata (asuu ulkomailla). Mutta ei vaan löydy ketään."

Tuossahan on nyt yksi, onko tuokin jonnen kirjoittama mielestäsi? Minusta tuntuu, että näet mitä haluat nähdä.

fiksuja ja kouluttautuneita naisia on paljon, ihan samoilla ominaisuuksilla mitä kerrot veljestäsi. Ettei oo siitä kiinni. 

Siirtyisin rannan toiselle puolen, jopa miehille löytyy niitä hoikkia, kauniita ja lapsettomia naisia. Date24.ee

Tuolla voi hakea maksuttomasti persoonallisuustestin avulla itselleen sopivia mätsejä ja tavata Skypessä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Kaverimiehen ex oli viimeisen päälle laiska emakko, joka teetätti kotityöt miehellään. Mies teki kiltisti pitkän aikaa, kunnes väsy ja lähti. Ex kohteli häntä todella huonosti, kuin olisi kotiorja ollut. Että on niitä sellaisia naisiakin näköjään olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Sinkkuna riittää kun tiskaa ja pesee pyykkiä kerran viikossa, robotti imuroi lattiat. Siinä menee raja.

Täällä on yksi kiltti mies 38v! Osaa kotihimmat ja käyntöissä lapsia 1. Tuntuu että ei kilteille ole kysyntää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhteen.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

On sairauksia jotka lihottavat siitä huolimatta mitä syö, joten kyllä voi joissain tilanteissa verrata. Ei kaikki lihominen johdu hyvästä ruokahalusta.

Ei, sellaisia sairauksia ei ole, jotka lihottavat siitä huolimatta mitä syö, koska se on mahdotonta. Sellaisia sairauksia voi olla, mitkä kerryttää kehoon nestettä.

No ei helkkarissa k-miehelle ole kysyntää, se nyt vielä puuttuisi.  Vauvalla ruikutus ja yritys löytää naista on suuri turn-off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri totesi suoraan, että hyviä naisia on niin vähän, ettei enää jaksa tuhlata aikaa heidän etsimiseen. Hulluja olisi kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tasapainoisia ja mukavia naisia yksinkertaisesti on liian vähän. Ja ne kaikki on jo varattu.

Minulla on kaksi kynnyskriteeriä naisille, joista en yrityksistä huolimatta oikein pysty joustamaan: normaalipaino ja ei alakouluikäisiä pieniä lapsia. Täytän luonnollisesti nämä kriteerit itsekin (lapsia ei ollenkaan).

Olen 39-vuotias ja ikävä kyllä pelkästään normaalipainon toivominen karsii jo yli puolet kaikista suomalaisista naisista ikäryhmässäni pois. Tähän kun vielä vielä lisää toiveen lapsettomuudesta tai jo vanhemmista lapsista, niin jäljelle jää enää muutama kymmenen prosenttia naisista. Ja näistä jäljelle jäävistä sinkkuja on reilusti alle puolet.

Näin kolme hyvin pieneltä kuulostavaa kriteeriä eli normaalissa painossa pysyminen, sinkkuus ja se ettei ole eronnut pian lasten saannin jälkeen, pudottavat varmasti lähemmäs 90% ikäisistäni naisista pois.

Jäljelle jääävästä joukosta pitäisi sitten löytää joku jonka kanssa arvot ja huumorintaju kohtaavat, ja jonka kanssa syntyy fyysinen kipinä. Ja joku joka myös kokee löytäneensä samoja asioita minusta.

Eli suoraan sanoen aika kovin vaikealta tuntuu ihan todennäköisyyksien valossa...

Mä olen normaalipainoinen, 39v nainen, en halua enempää lapsia ja omani on täysi-ikäinen. En silti huolisi sinua, koska en voi luvata etten koskaan ikinä liho kiloakaan normaalipainon yli, joten jäisit välistä. Onneksi markkinoilla on pilvin pimein mieheiä jotka ymmärtävät että elämä voi tuoda kaikenlaista tullessaan, ja esim. se tuuheatukkainen mies voi nelikymppisenä kaljuuntua pahasti, joten ei auta laittaa tuollaisia kriteerejä mikäli haluaa loppuelämänsä parisuhte6en.

Naisen lihominen ja miehen hiustenlähtö ei ole verrattavissa olevia asioita..

Kyllä ne siinä mielessä ovat, että vaikuttavat ihmisen haluttavuuteen. Ikävä juttu tietenkin, että vain toiseen noista voi itse vaikuttaa.

Kyllä nykyään tehdään hiustensiirtoja. Luonnollista se ei ole, mutta ei ole luonnollista olla missinmitoissakaan koko elämää.

Kyllä se normaalipainossa pysyminen läpi elämän on edelleen ihan täysin luonnollista. En ymmärrä miksi otit jonkun "missinmitan" tähän edes mukaan, kun ei kukaan ole sellaisesta edes vihjannut.