Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

On paljon ok miehiä jotka ei edes yritä vaikka unelmien nainen olis naaman edessä, sellaisia tunnen paljon.

Onhan niitä, miehet usein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Aamen, tuohon loppuun

mies53v

Vierailija kirjoitti:

On paljon ok miehiä jotka ei edes yritä vaikka unelmien nainen olis naaman edessä, sellaisia tunnen paljon.

Ehkä ovat huomanneet, että se unelmien nainen on unelmaa vain pienen hetken, kunnes todellinen karva paljastuu. Naisesta kuoriutuu usein hetkessä tyytymätön valittaja, ei sellaista jaksa kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usyein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Niinhän te ainakin luulette, että naisenne ovat olleet "siveellisiä".

Vierailija kirjoitti:

Tapailin pari vuotta sitten ennen nykyisen mieheni tapaamista aivan superihanaa 30v miestä. Oli hyvännäköinen, mukava, hauska, hyvä kokki ja harrasti kaikkea mielenkiintoista ja reissasi paljon. Vakityö media-alalla ja hieno omistusasunto. Luultavasti olisimme päätyneet yhteen, ellen olisi tavannut nykyistä miestäni ja rakastunut hulluna häneen (nyt olemme jo menossa naimisiin). Kun lopetin sitten tämän kyseisen miehen tapailun, harmitti jollain tasolla, koska hän oli vaan oikeasti tosi siisti tyyppi ja aika lailla "täydellinen" poikaystävä kenelle vain. Yritin tosissani miettiä, voisinko esitellä hänet jollekin sinkkuystävälleni, muttei silloin ollut oikein sopivia kaveripiirissä. Viimeksi kun katsoin Facebookista niin oli edelleen sinkku. Vaikkei ollut minulle oikea, niin olisi kyllä ihana mies jollekin!

No jopas on kummallista, ettei tämä mies kelvannut silti sinulle ralastumiseen asti eikä sattumoisin ketään kaveriakaan ole jolle kehtaisi parittaa. Taitaapa olla vaan sellanen ihan mahtavan kiva soijanaama joka ei kuitenkaan niin sytytä sillä tavalla.

Mulla on tuttavapiirissä kaksikin tämmöistä aarretta joista joku nainen saisi ihanan puolison! Toki ihminen joka on kaverina ihana voi olla parisuhteessa jotain ihan muuta, mutta näistä molemmista tiedän että ovat uskollisia, rehellisiä, kohtelevat naisia ja muita kanssaihmisiä kauniisti ja ovat lapsirakkaita mikä ilmeisesti on monelle naiselle huomioitava arvo (vaikkei itselleni). Toinen on joutunut edellisessä suhteessaan petetyksi eikä ole sen koommin uskaltautunut suhteeseen, toinen on niin ujo naisten kanssa että ei tahdo pariutuminen onnistua. Hirveä sääli että noin hyvät ja vielä komeatkin miehet sinkkuina, eritoten kun tiedän että ainakin tämä ujo todella tahtoisi suhteen ja perheen.

Hyvät miehet viedään markkinoilta Pian.

Tunnen! Mutta en tiedä onko heillä kans sisimmässään jotain outoja ”naisessa tärkeintä on siveys”-keloja, ei oo tullut puheeksi kun ollaan ihan kavereita vain. Vaikee kyllä kuvitella että niin kuistilla olisivat.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät miehet viedään markkinoilta Pian.

Jaa Nykäsen vai kenen Pian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-40 -vuotiaat sinkkumiehet saattavat olla hyvin vaativia elämänkumppanin suhteen, vaikka ulospäin esittävät muuta. Vaatimukset ovat mahdottomia täyttää. He ehkä ovat sinkkuja, koska eivät halua laittaa itseään oikeasti likoon, vaan kuikuilevat naistilannettaan loputtomiin turvaetäisyydeltä. Syitä voi olla monia eikä niistä huudella. He jäävät sinkuiksi.

Itselläni homma kaatui naisen jatkuviin vaatimuksiin ja valituksiin, heti alusta saakka olisi pitänyt hyppiä ja pomppia naisen pillin mukaan. Nainen olisi kelvannut tuota jatkuvaa tyytymättömyyttään minuun lukuunottamatta oikein mainiosti. Vaan kukapa haluaa olla ihmisen kanssa, jonka seurassa tulee riittämätön ja kelvoton olo. Mieluummin vaikka loppuelämä sinkkuna.

Ei nyt sinänsä kuulu minulle, mutta mitä tämä "hyppiminen ja pomppiminen" tarkoittaa? Olen itse ollut monessa pidemmässä ja lyhyemmässä suhteessa miesihmisten kanssa ja huomannut että miehillä on tarve selittää kaikki pyytämiset, toistamiset ja vaatimiset nalkutuksena ja simputtamisena, vaikka kyse olisi esimerkiksi niistä kotitöistä jotka on jonkun tehtävä kuitenkin, ellei halua asua sikolätissä. Ja tämä "nalkuttamisesta" valittaminen tuntuu olevan kuin jotain verenperintöä, aivan niinkuin tietyistä, vaikkapa kodin siisteyteen liittyvistä asioista ei saisi huomauttaa ollenkaan ilman että se olisi nalkutusta. Vaikka loppupeleissä kysymys on yhteiseen sopimukseen perustuvista asioista, parisuhde ja varsinkin avioliitto on ikäänkuin bisnesdiili, jossa molemmat "työntekijät" pitää samaa "yritystä" pystyssä. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta joskus joku ukkeli on keksinyt että parhaiten 50% vastuusta välttää syyttämällä naista nalkuttamisesta, ja heittäytymällä uhriksi. Sanonpa vaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta minkä käyttävät vastuunpakoiluun ja toisen syyllistämiseen oman kotinsa ja parisuhteensa ylläpitoon, ja kuuntelisivat ja yrittäisivät ymmärtää toista ihmistä, ei avioeroprosentti olisi niin korkea niinkuin se nyt on, eikä sinkkutaloudet olisi nousussa. Pätee miehiin ja naisiin.

Naisilla on yleensä kummallinen kuvitelma siitä, että he määrittävät mitä, milloin ja paljonko kotona pitää tehdä.

Jos mies ei jaa samaa näkemystä, alkaa kamala jäkätys, mielenosoitus ja uhriutuminen.

Naisten pitäisi ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa.

Miehen pitää siinä vaiheessa ottaa käsi housuista, nousta sohvalta ja sopia asioista. Esim. jos sinä teet tiskit tänään, minä hoidan huomenna. Kukaan ei halua asua läävässä laiskan sian kanssa. Joka vielä kaikenlisäksi uhriutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usyein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Niinhän te ainakin luulette, että naisenne ovat olleet "siveellisiä".

Kyllä tuollainen neitsyyden vaaliminen on jotain ihan käsittämätöntä nyt 2020-luvulla. Naisilla on samat oikeudet kokeilla ja erehtyä kuin miehilläkin, ja on olemassa naisia jotka aidosti tykkäävät seksistä ja miehistä. Eikä se tarkoita sitä että nainen on l##ka, vaan sitä että nainenki on elänyt. Johon hänellä on sama oikeus kuin miehelläkin. Vaaliikohan monikin nainen miehen siveyttä. Naurettava ajatus.

Miksi Ihmeessä Siitä Kertoisin Sinulle Minä Pidän.Itselläni Sen Tiedon!

1 työkaveri on. Mutta hän on sinkku, koska puolisonsa löysi uuden miehen ja halusi erota n. 1,5 v sitten. Työkaverini on nuollut haavojaan ja nyt käynyt ekoilla treffeillä eron jälkeen... Tuskinpa hän enää kauan vapaana keikkuu, koska on oikeesti mukava, fiksu ja asiallinen mies.

Muut sinkut jotka tunnen/tiedän työkavereissani/tutuissani/sukulaisissani, vaikuttavat olevan sinkkuja ihan ”syystä” eli ovat niin omituisia, etteivät pysty tai edes halua pariutua.

Kuulostaa yhden saman jonnen teksteiltä nämä kehut, kaikki pinnallisia, yhdessäkään ei sanaakaan luonteesta, mikä kuitenkin suhteessa on se tärkein asia. Kaikki kuulostavat teoreettisilta, sellaisen jutuilta jolla ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta.

Oikeasti mies on syystä yksin. Rahka-petriä ei pidä valita, miestä jolla on niin heikko libido että jos nainen lihoo kilon, niin jo roikkuu. Mitä kun vanhenee, kuten me kaikki vanhenemme? Syyttääkö taas naista omasta impotenssista?

Tai noi "siveyden" vaatijat. Mä olen elänyt siveellisesti, mutta ei ikinä kelpaisi mies, joka sellaista vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.

Kuulostaa Juhana Vartiaiselta ja jos itse haeskelee itseään kymmenen vuotta nuorempia niin eihän tuo yhtälö toimi.

Niinpä. Miten miehet eivät jotenkin tunnu käsittävän, että se on iso vika jos mies on 10 vuotta vanhempi? Siinä pitää olla aika paljon millä korvata. Ei riitä kyllä alkuunkaan että on "mukava". Tosin omalla kohdallani mikään ei riittäisi. 10 vuotta vanhempi on liian vanha.

Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat”

35-vuotiaana naisena en kyllä ikinä kelpuuttaisi 50-kymppistä boomeria. Ihan sama minkä näköinen tai millainen status olisi, kun ei nuo muutenkaan kiinnosta. Mielummin olen yksin koko elämäni, kuin katselen kotonani jotain eläkeikää lähestyvää asenteellista boomeria. Niin paljon boomereiden mielipiteitä kuunnellut, että hyi olkoon!

Boomerit on jo vähän vanhempia, idiootti!

Äläppä hauku siinä! Perehtyisit hieman asioihin ennenkun äksyilet, boomerit= babyboomeerit ovat sodanjälkeinen sukupolvi johon katsotaan kuuluvan vielä 1964 syntyneet sukupolvet. Jotka ovat siis nyt 57-vuotiaita. Eli viisikymppisiä. Ja olen ed. kirjoittajan kanssa samaa mieltä, 45 on ehdoton raja johon 34-vuotiaana koskisin, ja heistäkin suurin osa on jo maailmankatsomukseltaan niin eri aikakaudelta että yhteisymmärrystä on vaikea saavuttaa.

No aika leveällä pensselillä maalaa jos saa jonkun kriteerin mukaan juuri ja juuri sopimaan jonkun viisikymppisten ikäluokan "boomereihin" ja sitten julkistaa että jokainen viisikymppinen on sitten sen mukaan boomeri. Ehkä kannattaisi muistaa että tänä vuonna 50-vuotta täyttävien ikäluokka 1971 on yksi kaikkien aikojen pienimmistä ikäluokista. Suurin osa viisikymppisitä ei siis ole millään lailla boomereita vaan hyvin pieniä ikäluokkia.

Viisikymppisiäkin on boomereissa, se lienee oli pointti. Ja vanhoja ukkoja ne ovat joka tapauksessa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 49-vuotias ei ole viisikymppinen, joten puhuttiin jälleen eri asiasta.

Tunnen montakin, mutta lähin on veljeni. Pitkä, tumma, ja ihan komea, kiltti ja herkkä, fiksu, ajatteleva, huumorintajuinen. On sillä tietty omat omituisuutensa, mutta ei mitään friikkiä. On vaan ujo ja tottunut olemaan yksin, työelämässä kuitenkin pärjää ja on ulospäinsuuntautunut, tykkää reissata (asuu ulkomailla). Mutta ei vaan löydy ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä, miehet usyein aloitekyvyttömiä, pelimiehiä tai mt-ongelmia. Naiset taas lähinnä sarjapariutujia. Onneksi tyttöystäväni on ollut siveellinen. Se on naisessa todella keskeinen arvo.

Niinhän te ainakin luulette, että naisenne ovat olleet "siveellisiä".

Onneksi moni säästää itseään vielä avioliitoon

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhden saman jonnen teksteiltä nämä kehut, kaikki pinnallisia, yhdessäkään ei sanaakaan luonteesta, mikä kuitenkin suhteessa on se tärkein asia. Kaikki kuulostavat teoreettisilta, sellaisen jutuilta jolla ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta.

Oikeasti mies on syystä yksin. Rahka-petriä ei pidä valita, miestä jolla on niin heikko libido että jos nainen lihoo kilon, niin jo roikkuu. Mitä kun vanhenee, kuten me kaikki vanhenemme? Syyttääkö taas naista omasta impotenssista?

Tai noi "siveyden" vaatijat. Mä olen elänyt siveellisesti, mutta ei ikinä kelpaisi mies, joka sellaista vaatii.

Jaha, liikaa kun kehutaan miehiä niin eihän se käy päinsä t:katkera akka.