Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuisena löytää ystävää?
27.09.2017 |
Minulla ei ole koskaan ollut parasta ystävää. Kouluaikoina en varsinaisesti ollut yksinäinen, kuuluin porukkaan, mutta en koskaan ollut se "ykkösvaihtoehto" kenellekään jota pyydetään johonkin mukaan. Yhteys noihin vanhoihin kavereihin on vuosien saatossa katkennut.
Työpaikalla tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta kenenkään kanssa en ole tutustunut niin että tapaisimme vapaa-ajalla tai olisimme muuta kuin vain työkaverit.
Harrastusten parissa tai lasten kautta en ole tutustunut kehenkään perus kuulumisten vaihtoa syvemmin.
Harmittaa ihan tosi paljon kun ei ole yhtään ystävää tai edes kunnon kaveria. Tai mieheni kyllä on myös ystäväni, mutta kaipaisin nimenomaan naispuolista ystävää.
Olen toki introvertti ja hieman varmaan "hitaastilämpiävä" tutustumistilanteissa. Kuitenkin uskon että minulla olisi paljon annettavaa ystävyydelle jos siihen joskus tulisi tilaisuus. Olisi niin ihana löytää joku, jonka kanssa kulkisi samalla aaltopituudella.
Onko aikuisena mahdollista löytää ystävää? Mistä olette ystävän löytäneet?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti ainakin jos olet jollakin tavalla "tärkeä". Puhdas ystävyys on aikuisilla harvinaisempaa, jonkinlaisen molemminpuoleisen hyödyn tarjoaminen helpottaa kummasti kavereiden löytymistä.
Täällä myös yksi, jolla samoja kokemuksia. Olen usein yksin, eikä ole kavereita, tuttuja sitäkin enemmän. Olisi ihana kun löytyisi ystävä, jonka kanssa viettää aikaa.
Yhden ihanan löysin jossain vaiheessa, mutta se ystävyys meni siinä kun aina ilman lapsia olisi pitänyt lähteä baariin ja ne eivät ole minun juttuni. Ehdotin kahville menoa, mutta se ei häntä kiinnostanut.
Facebookissa on noita kaveriryhmiä, kaupunkikohtaisesti :)
Minulla on kaksi sydänystävää. Toinen heistä on mieheni sisko, jonka kanssa olemme vuosien myötä tulleet tosi läheisiksi, toinen työkaveri edellisestä työpaikastani. Lisäksi on lukuisia sellaisia ystäviä, jotka koen kyllä ystäviksi (ei vain tuttaviksi) mutta en niin läheiseksi kuin nuo kaksi, jotka tietävät kaiken minusta ja elämästäni ja joille voisin soittaa vaikka keskellä yötä, jos tarvitsisin apua. Kaikki ovat tulleet työn tai vapaa-ajan toimintojen kautta eli etsimättä varsinaisesti uusia ystäviä. Introvertti olen itsekin ja siksi teettää työtä pitää ystävyyssuhteita yllä, kun välillä tuntuu työläältä lähteä vielä töiden jälkeen kahville tai syömään tai elokuviin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tasan kaksi ystävää/kaveria ja molempiin olen tutustunut aikuisena. Toinen on veljeni tyttöystävä eli tutustuin veljeni kautta ja toinen on entinen työkaverini eli töissä tutustuttiin. Ala ja yläasteella mulla oli kavereita koulussa mutta amiksessa en niitä enää osannut hankkia/muhun ei kukaan halunnut tutustua.
Minä tunnen olevani poikkeava siinä, etten käy baareissa eikä minua kiinnosta sen tyyppinen yhdessälo. Kaipaisin ystävää sieni- ja marjametsään, teatteriin, pienille matkoille Omassa ikäluokassani n.35v nämä koetaan oudoiksi jutuiksi. Kuitenkaan en ole mikää ns. hörhö (tämä ihan positiivisessa valossa sanottuna) joten en oikein sellaisiin piireihin kuulu. Vähän tavallaan "väliinputoaja".
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Usein tätä helpottaa esimerkiksi asioiden harrastaminen. Monesti naisilla aikuisiällä vaikea löytää kavereita, kun ei ole kenenkään kanssa mitään yhteistä. Jos harrastukset ovat "hauskanpito, tv, palstailu" niin hankala siltä pohjalta on kavereita löytää. Esim urheiluharrastus, lautapeliporukkaan liittyminen tms sosiaalinen setti toimii 5/5 t. Mä
Kuulostaa tutulta kokemuksesi kouluajoista ja muutenkin. Itselläni tällä hetkellä kaksi sellaista ystävää joihin koen voivani turvautua tilanteessa kuin tilanteessa. Introverttina en kaipaa ystävyydeltä päivittäistä/viikottaista/edes kuukausittaista yhteydenpitoa ja näiden kahden kanssa on sellainen olo että voidaan nähdä tai soitella harvemminkin ilman että siitä tulee ongelma ja silti juttu jatkuu tavallaan siitä mihin jäi. Toinen ystävä on serkkuni eli hänet olen tuntenut koko ikäni. Oltu vuosien saatossa välillä tiiviimmin yhteydessä ja välillä harvemmin. Toinen ystävä on aikuisiällä löydetty, oltiin jossain vaiheessa samassa työpaikassa. Itsellä ei ole lapsuus- tai kouluajan kavereista ketään muita oikeastaan kuin tuo serkku jonka kanssa edelleen tekemisissä. Kaikki muut vähän paremmat kaverit on aikuisiällä elämään tulleita. Koen ahdistavana kaveruuden todella ekstroverttien ihmisten kanssa eli että pitäisi koko ajan olla jollain tavalla yhteydessä. Pari tällaista tuttavuutta tullut myös elämään aikuisena lasten kautta ja itse pitänyt ottaa etäisyyttä kun ei jaksa sitä "pakkoa" nähdä monta kertaa viikossa ja tehdä kaikki mahdollinen yhdessä. Itse viihdyn myös yksinään hyvin, mutta onnellinen että on nuo pari hyvää luottoystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen olevani poikkeava siinä, etten käy baareissa eikä minua kiinnosta sen tyyppinen yhdessälo. Kaipaisin ystävää sieni- ja marjametsään, teatteriin, pienille matkoille Omassa ikäluokassani n.35v nämä koetaan oudoiksi jutuiksi. Kuitenkaan en ole mikää ns. hörhö (tämä ihan positiivisessa valossa sanottuna) joten en oikein sellaisiin piireihin kuulu. Vähän tavallaan "väliinputoaja".
AP
Sun kannattaa liittyä Marttoihin! :)
On siellä nuoriakin ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti täälläkin!! Mulla on lapsuudesta yksi sydänystävä , nyt aikuisena olen 15vvtyössäolon jälkeen saanut työpaikalta yhden ystävän😊Ollaan siis tunnettu tuo 15v ja nyt ystävystytty! Lapsen harrastuksen kautta myös yksi tärkeä ystävä, hänenkin kanssa 3v käytiin harrastusta seuraamassa ennenkun lähennyttiin ! Eli ei niin nopea toimintaa!!
Minäkin olen introvertti. Kuitenkin itkin viime yönä mtt-hoitajan sanoja. Hän ihmetteli, että eikö sinulla ole yhtään läheistä ystävää miehen lisäksi ja onko sinulla koskaan ollut. Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi. Luulisi tuossa ammatissa olevan ymmärtävän ihmiselämän moninaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Jossain toisessa ystävyyttä käsittelevässä ketjussa joku kirjoitti :" ystävyys syntyy yhteisistä kokemuksista" ja mielestäni tämä oli erittäin hyvin sanottu. Harvoin ystävyys syntyy hetkessä vaan tuttavuus muuttuu ensin kaveruudeksi ja kaveruus ajan myötä ystävyydeksi, jos on yhteisiä kokemuksia. Olen aikuisiällä löytänyt yhden erittäin hyvän ystävän Kaksplussan keskustelupalstalta. Tämä ystävyys on kestänyt jo 10 vuotta. Toisen tapasin muutama vuosi sitten vapaaehtoistyön puitteissa.
Minusta aikuisena ystävystyminen on jopa helpompaa kuin nuorena, koska aikuisilla on muutakin elämää kuin vain olla ystävien kanssa. Molemmat siis ymmärtävät, että työ, perhe ja harrastukset vievät aikaa. Ei tarvitse tavata joka viikko, mutta viikottain pidetään kuitenkin jollain tavalla yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on aina myös vihollinen.
Tietävätkö ystäväsi, että ajattelet noin?
Mäkin haluaisin tietää mistä niitä ystäviä löytää!
Kun on introvertti ja lämpiää hitaasti (kuten ap:kin) niin ei ketään kiinnosta. Monet ihmiset sanovat että olen aivan ihana tyyppi- mutta KUKAAN ei silti halua olla kaverini! Asiaa ei toki auta että olen vuosi sitten muuttanut kokonaan uudelle paikkakunnalle.
Mua ei koskaan pyydetä mihinkään. Kun olen aloitteellinen ja pyydän yleisesti ketä tahansa tutuista esim leffaan tai kahville niin joko kukaan ei vastaa tai niillä jotka vaivautuvat vastaamaan on jokin syy miksi ei. Kun ilmoittaudun yhteiseen menoon, se peruuntuu aina hiljaisuudessa.
Väkisinkin miettii että mikä minussa on vialla :(
* kirjoitti:
Mäkin haluaisin tietää mistä niitä ystäviä löytää!
Kun on introvertti ja lämpiää hitaasti (kuten ap:kin) niin ei ketään kiinnosta. Monet ihmiset sanovat että olen aivan ihana tyyppi- mutta KUKAAN ei silti halua olla kaverini! Asiaa ei toki auta että olen vuosi sitten muuttanut kokonaan uudelle paikkakunnalle.
Mua ei koskaan pyydetä mihinkään. Kun olen aloitteellinen ja pyydän yleisesti ketä tahansa tutuista esim leffaan tai kahville niin joko kukaan ei vastaa tai niillä jotka vaivautuvat vastaamaan on jokin syy miksi ei. Kun ilmoittaudun yhteiseen menoon, se peruuntuu aina hiljaisuudessa.
Väkisinkin miettii että mikä minussa on vialla :(
Ei sussa välttämättä ole mitään vialla. Vika voi olla siinä, että ehdotat leffaan tai kahville menoa sellaisille ihmisille, jotka eivät koe tarpeelliseksi saada lisää ystäviä. Joko heillä on jo riittävästi ystäviä tai heillä ei ole kiinnostusta solmia uusia ystävyyssuhteita. On paljon suomalaisia, jotka eivät edes halua ystäviä. Viihtyvät parhaiten yksin tai vain oman perheensä kanssa. Ei heistä saa ystäviä, koska he eivät halua ystäviä. Joillain taas on niin paljon ystäviä, kavereita ja muita ihmissuhteita, että kokevat jo nyt huonoa omaatuntoa siitä, etteivät hektisessä arjessaan ehdi pitää näihin yhteyttä niin paljon kuin haluaisivat. Eivät he halua lisätä huonon omantuntonsa määrää ottamalla vielä lisää ystäviä ja kavereita. Jotkut taas ovat ihan tyytyväisiä siihen määrään ystäviä, joita heillä jo on. Joten sun pitäisi tutustua ihmisiin, joilla on aikaa ja halua uusille ystävyyssuhteille. Ja tämä onnistuu vain tutustumalla mahdollisimman moniin ihmisiin.
Ap:n teksti on kuin omalta näppikseltä. Mulla on elämässä ollut vain kourallinen ihmisiä joiden kanssa olisi voinut vaikka ex tempore mennä kahville, marjastamaan tai lenkille tms. ja ehkä 2 ihmistä joille on sitten voinut uskoutua puolin ja toisin syavällisemmistäkim asioista.
Nyt lähin ihminen jota voin kutsua kaveriksi, asuu n. 100km päässä eikä hänkään kuulu niihin ihmisiin joiden kanssa säännöllisesti edes vaihdettais kuulumisia (jos ei 2-3 krt vuodessa lasketa säännölliseksi) saatikka sitten että nähtäis ikinä. Seuraavaksi lähin onkin sitten yli 500km päässä. Arvata saattaa että mun sosiaalinen elämä on ihan nollassa.
Onneksi mulla on koira. Ihmiset välillä pysäyttää lenkillä ja tahtoo rapsuttaa koiraa ja jutella siitä kun se on söpö ja ihmisrakas :) nää on mun ainoita sosiaalisia kontakteja.
Käyn yliopistossakin mutta suurin osa vuosikurssilaisista on 10 vuotta mua nuorempia ja mun on vaikea tutustua siellä ihmisiin kun en käy opiskelijariennoissa jne. Toki ryhmätyöskentelyn ym. merkeissä juttelen ihmisten kanssa ja joskus muutenkin tulee vaihdettua pari sanaa small talk-tyyppisesti, mutta siihen se sitten jääkin...
Introverttinä on joskus masentava olla. Olen ulkoisesti introvertti, mutta sisälläni on palo olla sosiaalinen ja toive siitä että olisi edes joku.
Itsekin haluaisin. Onko olemassa mitään sovellusta ystävien hakuun? Todennäköisyys löytää esim harrastuksesta henkilö kenen kanssa "kemiat kohtaa" ystävätasolla on minulle aika pieni.