Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

17-vuotias lukiolainen ja mahdoton angsti

Luuseriäiti
27.09.2017 |

Siis apua, meidän 17-vuotias fiksu ja pärjäävä tyttö tuntuu tulleen henkiseen murrosikään oikein kunnolla; kotona kaikki on huonosti (olemme normaali ydinperhe), häntä ei tueta lainkaan, haluaisi asua yksin jne. Tytöllä on oma huone plus perusperheen "palvelut". Olen hieman huolestunut monta kertaa viikossa tulevista törmäyksistä tytön kanssa, huudosta ja haukkumisesta. Toivon, että kysymyksessä olisi jotain kipuilua omasta itsenäisyydestä ja äidistä irrottautumista. Viha tuntuu nimittäin kohdistuvan juuri minuun ja tyttö on aina ollut läheinen kanssani.

Muilla kokemusta tällaisesta? Vinkkejä (raskaaseen) arkeen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitse sotasi ja anna tilaa.

Vierailija
2/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, en tiedä kumpi on parempi.

Se huutava vai sitten se, joka on täysin hiljaa. Molemmat kokenut :/

Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama tilanne 17v lukiolaistytön kanssa. Joskaan ei kotoa halua muuttaa.

Vierailija
4/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selvitä tytölle että annat tilaa, mutta vastuut lisääntyy. Vaatimus että on mukana kotitöissä. Oppii sitä kautta itsenäisyyttäkin, kun kaikkeen ei tarvitse pyytää äidin apua. Musta ainakin on ollut mukavaa oppia pyörittämään kotitaloutta ja auttamaan hommissa kotona. Hyväksy kuitenkin että tyttö tulee tekemään virheitä. Kaikessa ei heti voi olla täydellinen.

T. 19-v itsenäisyyteen pyrkivä elämäntaitojen opettelija

Vierailija
5/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen ikäsenä vaan yksinkertasesti ärsyttää kaikki aikuiset, jotka luulee tietävänsä sun elämästä jotain "paremmin". Todellisuudessa tietääkin paremmin, mutta ei sitä teinille kerrota. Hän on oikeassa ja sinä väärässä ja anna hänen nyt vähän aikaa niin kuvitella. Tajuaa kyllä aikanaan kuka oli oikeassa.

Tuntee olevansa niin aikuinen ja silti ei ole, on niin kamalan epävarmaa kaikki ja hirvee kiire elää kun kuvittelee että se loppuu kolmekymppiseen mennessä.

Sano hänelle, että kohdellaanko toisiamme kuin aikuiset? Aikuisten vastuut ja vapaudet? Kokeilkaa edes jos suostuu juttelemaan? Se voi merkitä paljon hänelle, että tunnustat hänen olevan jo "aikuinen" (heittomerkeissä koska itse oikeasti tiedät mitä aikuisuus tarkoittaa)

Vierailija
6/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämänkokemusta tulee ikääntyessä. toi kuuluu nuoruuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monesti juuri tuossa iässä se viha kohdistuu siihen lähimpään vanhimpaan, koska itsenäistyessä juuri siitä lähimmäisestä tarvitsee sitä eroa tehdä. Koita olla kärsivällinen, älä anna riitojen mennä niin pitkälle, että sanoisit jotain mitä todella et tarkoita. Läheiset välit todennäköisesti palautuvat muutamassa vuodessa, pahin murros ei tavallisesti kestä kovin kauaa. Koita tehdä mukaviakin juttuja teinin kanssa, vaikka tuntuisi siltä, ettei teini niitä välttämättä ansaitsisikaan.