Ei tuttia vauvalle

Kun sain aikanaan lapseni oli suorastaan saa*anasta antaa lapselle tutti.

Niinpä olin itse tuttina

Mun eka lapsi ei huolinut tuttia ollenkaan, ei vaan hoksannut että mitä sillä olisi pitänyt tehdä. No, menihän se ilmankin. Toinen sitten taas huoli ja montaa juttua se on helpottanut. Tai lähinnä nukahtamista. Ekan kanssa ne nukahtaminen on vaatinut ihan aina semmosen jäätävän nukutusshown ja tokan kanssa olin aivan häästynyt kun sille lykkäsi tutin suuhun niin siihen se vaan sammui. Täältä peukku unitutille.

Esikoisella ei ollut koskaan tuttia, toisella oli koska muuten olisi ollut jatkuvasti kiinni rinnassa. Kumpikaan ei juonut tuttipullosta.

Miksi antaakaan jos tuntuu, ettei sille olisi tarvetta.

Mun vauvalle tutti taas oli pelastus, kun vihdoin 3kk iässä oppi syömään sitä - ennen sitä olin itse tuttina, ja oravanpyörä oli loputon, kun vauva lutkutti rintaa -> maitoa tuli -> mahavaivoja ja pulauttelua (kun maha oli jo täynnä, mutta imemisen tarve ei täyttynyt) -> haki lohtua rinnasta -> sama jatkui.

Vauva saattoi olla rinnalla jopa vartin välein, ja välissä siis aina pulautteli.

Tuttia alkoi syömään siis muutaman kuukauden iässä. Ja kaksivuotiaana (yllättävän) helposti luopui myös tutista, en kadu että lykkäsin tuttia suuhun :D Toisaalta tuskin olisin, jos en olisi kokenut sitä tarpeelliseksi.

Ei kaikki vauvat tarvitse tai kaipaa tuttia. Omalla vauvalla oli imemisen tarve niin suuri että tutti otettiin käyttöön. Ihmettelen kyllä minäkin noita "tuttisotureita" jotka ovat kiihkolla puolesta tai vastaan. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, vauvat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vauvat tarvitse tai kaipaa tuttia. Omalla vauvalla oli imemisen tarve niin suuri että tutti otettiin käyttöön. Ihmettelen kyllä minäkin noita "tuttisotureita" jotka ovat kiihkolla puolesta tai vastaan. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, vauvat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä.

Näitä yhden kannan ihmisiä löytyy oli sitten kyse imettämisestä, tuteista tai kestovaipoista. Ei ymmärretä että joku toinen saattaa tehdä asiat erilailla ja silti siitäkin lapsesta kasvaa terve ihminen. Meillä ensimmäisen kanssa tutti oli pelastus, koska imemisen tarve oli todella kova. Ja tutista luovuttiin 1,5-vuotiaana todella helposti. Onhan myös sanottu, että näillä lapsilla joilla on kova imemisen tarve niin parempi antaa se tutti kuin että lapsi oppii imemään omaa peukaloa. Tutin voi heittää pois, peukalon ei. Toinen ei puolestaan koskaan oppinut tutille, eikä hänellä ollut suurtakaan imemisen tarvetta.

Ei ollut tuttia kummallakaan mun lapsista. Ei sitä nyt mun mielestä niin hirveästi ihmetelty.

Söi tuttia lähinnä ulkoillessa ekat puoli vuotta, sitten stoppasi yllättäen. Tykkäsi näpräillä sitä kyllä muuten. Eipä kukaan ole mitään sanonut.

Kumpikaan ei syönyt koskaan tuttia. Hyvin meni ja on mennyt vauva-ajan jälkeenkin.

Tässäkin tapauksessa ehkä pari ihmistä on ihmetellyt asiaa ap:lle. Suurinta osaa tuskin kiinnostaa jonkun tuntemattoman tutinkäytöt.

Meillä neljä ollut ilman tuttia. En ole osannut ruveta opettamaan.