Miksi töissä ei ymmärretä, että koulu on aina etusijalla minulle?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi olla töissä ravintolassa tai kahvilassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh jos olet noin nirso ja laiska niin älä ihmettele jos valitetaan ja jos työvuoroja aletaan jossain vaiheessa tarjoomaan heikommin kun kyllästyvät temppuiluusi ja löytyy halukkaampi joka tekee eikä valkkaile.

Herää kysymys miten ikinä tulet menestymään omassa työssäsi, jos olet niin laiska että et kykene aamuherätyksiin iltavuoron jälkeen. Ei hyvää pöivää jos tosta kitisee, että ihan peräti klo 6 herätys ja suihkussakin on illalal käytävä kun ysiltä pääsee töistä... 

Uskomatonta miten ulalla jotkut voi olla elämästä. 

Painvastoin.tulee vastuuntuntoinen erikoislaakari esim.kirurgi joka ei tee vasyneena hoitovirheita.noin toimii kirurgi leikkaushoitaja bussikuski jne.nukkuu riittavasti jotta tyo sujuu.

Niinpä.

Ihan jokainen vastuuntuntoinen ihminen pitää huolta ennen kaikkea omasta jaksamisestaan ja työkyvystään. Ihmettelen todella, miten esimerkiksi siellä ravintola-alalla ollaan usein täysin piittaamattomia tämän asian suhteen.

Ihmettelen sitä, miksi ihmiset ottaa työn aina niin henkilökohtaisesti stressiksi. Työhän on vain työtä. Varsinkin ravintoloissa ja muissa sellaisissa paikoissa, missä se työ on tasaista ja paikallaan junnaavaa, samanlaista aina.

Tutulta kuulostaa. Minulle koulu on aina etusijalla ja en missään nimessä tee sellaista työtä, tai mitään muutakaan, mikä olisi koulusta pois millään tapaa, sehän se minun ensisijainen hommani on ja huonosti suoriutuminen olisi vain ampumista omaan jalkaan. 

Fiilaan ap:ta. Aloitin yliopiston pääsykokeisiin valmistautumisen kokopäivätyön ohella. Pyysin esimieheltä useaan otteeseen lyhennettyä työpäivää opintojen takia, niin ei suostunut mitenkään. Työpaikalla ei joustettu eikä kannustettu itsensä kehittämiseen. Esimiehen näkökulmasta ihanteellisinta on, että työntekijä pysyy ruodussaan. Mutta minulla on kunnianhimoa ja haluan kehittää itseäni. En halua ikuisesti olla "vain duunari". Siispä katsoin parhaakseni vaihtaa työpaikkaa ja nyt uusi työnantaja joustaa, jotta voin myös opiskella.

Ai että, kun itseäkin alkaa harmittaa monien tähän kommentoineiden puolesta, miten ymmärtämättömiä ja kohtuuttomia työnantajia monilla on.

Ne on kateellisia, kun itse ovat keski-ikäisiä kansakoulutaustaisia tai amiksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi irvailevat kun et ole käytettävissä silloin kun heillä olis tarvis. Luulis korkeakouluopiskelijan tajuavan jotain syy-seuraussuhteista. Firman tehtävä on lainkin mukaan voiton tuottaminen omistajille, ei työllistäminen. Sinä olet vain väline tavoitteen saavuttamiseen.

Onko se syy irvailuun?

Enhän minä sille mitään voi, jos aikataulut ei sovi.

Tosi fiksulta saa ihmisen kuulostamaan, jos loukkaantuu siitä, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ heidän firmassaan.

Ta ei  tarjoa töitä  huvin vuoksi  tai hyvyyttään vaan siksi että hänellä on tarve työvoimalle. Häntä ei kiinnosta  työntekijän muu elämä vaan ainoastaan se onko  työntekijä käytettävissä   sinä ajankohtana jolloin ta työntekijää tarvitsee. Tosi  tyhmältä kuulostaa jos tätä asiaa ei tajua.

Tsemppiä!

Älä anna moisten pilata päivääsi. Tuollaisia ikäviä ihmisiä vaivaa niin paljon omat ongelmansa ja ovat niin yksinkertaisia, etteivät osaa käsitellä asioita muuten kuin kiukuttelemalla muille.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan prioriteetti on työ, ei henkilökunnan yksityiselämää. Siksi he eivät ymmärrä/välitä sinun opiskelusta.

Meillä oli myös sellainen tuntityöntekijä, jolle koulu oli ykkösprioriteetti. Ymmärrän sen, mutta on hankala muille kun joku ei tule ollenkaan töihin kahteen-kolmeen viikkoon.