Äiti kuule!
" " Oi äiti, voitko hetkisen
sä viettää kanssain leikkien?"
Näin pyytää lapsi äidiltään,
on katse kirkas silmissään.
" Voi kulta, varmaan tiedät sen,
mun täytyy mennä, ehdi en!"
Pois kääntyy lapsi murheissaan,
vain pieni nalle seuranaan.
Niin yksin lapsi huoneessaan,
vain nalle on häll' seuranaan:
" Mua kuule nalle-ystäväin,
sä oothan aina lähelläin.
Mä toivon, että äiti vois,
mut äiti on niin paljon pois.
Mun äiti kaikkein tärkein on,
oon ilman häntä onneton."
Mut kerran lapsi sairastuu,
ja vieras hoitaa - kukas muu.
Ei ehdi äiti kiireiltään,
ei lasta pientä hellimään.
Kun sitten koittaa päivä uus,
on ympärillä hiljaisuus.
Nyt nalle yksin olla saa,
on lapsi mennyt rajan taa.
Nyt vasta äiti huomaa sen,
pois päänsä kääntää itkien.
Nyt saada ei voi takaisin,
pois on - pois kaikkein kallehin."
Kommentit (13)
kylläpä oli koskettava runo:´(
Nyt varsinkin töissä käydessä tuntuu, että on aina liian vähän aikaa lapselle... Taidan minäkin tästedes antaa lapselleni jakamattoman huomioni aina kun mahdollista.
Kiitos -NASU-, annoit varmaan kaikille ajattelemisen aihetta!
Oli tosi koskettava. Liian usein tulee sanottua lapsille :" joo, kohta, odota vähän!" , kun mukamas jotkut tiskit karkaa sillä aikaa pöydältä, jos menee katsomaan/kuulemaan mitä asiaa/näytettävää lapsella on!
Tähän asiaan olen itse yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta parannettavaa vielä on, niinkuin monessa muussakin asiassa ;)
T. " Kiireinen kotiäiti" kera neljän lapsen ;)
Sä olet loistava äiti ja mitä nyt olen sun kirjoituksita aistinut, niin olet turhankin kunnollinen. Anna itsellesi armoa, luota siihen, että lapsesi ovat onnellisia, vaikka et aina ole aktiivisesti heidän leikeissään mukana. Anna itsellesi lupa levätä.
t. mujerita, jonka lapsi leikkii yksikseen olkkarissa.
Ai ryvenkö itsesäälissä? En ole sitä itse niin ajatellut. Jos tarkoitit tuolla " aiemmilla kirjoituksillani" sitä kun kirjoitin masennuksestani, olet ymmärtänyt minut aivan väärin... Sääli!
Enkä todellakaan ole turhan kunnollinen äiti, höpö höpö. Samalla tavalla voisi kai luonnehtia jokaista äitiä?!
Luotan kyllä siihen, että lapseni ovat onnellisia huolimatta siitä, etten ole koko ajan mukana heidän leikeissään. Enkä todellakaan ole paljon mukana heidän leikeissään! Voisi sanoa, että enemmänkin voisi olla. Ihan rehellisesti sanottuna. Liian paljon sitä tekee kaikenlaisia kotitöitä, ja liian yleinen vastaus lapselle on, että " Odota hetki!" tai " En juuri nyt ehdi!" Karkaako todella ne märät pyykit koneesta tai tuplaantuuko pölykoirat lattialla sinä hetkenä, jonka voisi esim. mennä katsomaan mitä lapsi haluaa äidilleen juuri nyt näyttää? Tai kun rakentaa lapsiensa kanssa yhden legorakennelman?!
Sitä juuri tässä tarkoitinkin laittamalla tuon runon, että jokainen meistä voisi pienessä mielessään miettiä miten paljon lapsiensa kanssa aikaa viettää, ja miten aikansa käyttää.
Ei ollut tarkoitus närkästyttää ja tuottaa pahaa mieltä.
varmistaa, ettet liikaa stressaa itseäsi ja syyllistä, etenkin, kun olet hiukan masentunut.
Tsemiä!
Anteeksi, ymmärsin sinut väärin. Yritän olla ottamatta stressiä tästä perheen pyörittämisestä, mutta joskus masentaa. Kiitos, kun jaksat kannustaa!
Nasu
jonka laulaa Tarja Ylitalo. On erittäin melankolinen sävelmältäänkin. Ja koskettaa todella. Varmaan löytyy netistäkin ko. laulu, on kyllä vanha kuin taivas joskus 80 luvulla äänittetty.
Tarja Ylitalo lauloi tuota joskus 80-luvun alkupuolella ja muistan elävästi kuinka laulu sai minut, muutaman vuoden ikäisen, surulliseksi.
Nyt kun itse olen äiti ja luin tuon niin koen että tuo on aika paatosta, ahdistavaa paatosta. Ja meitä äitejä entisestään ja lisää syyllistävää sellaista.
Vaikka onhan noissa sanoissa vinha peräkin ja saattaa ehkä jonkun kovin kiireisen vanhemman herätelläkin, mene ja tiedä.
Ehkä huumorintajuni on omituinen, mutta tuo menee kyllä niin överiksi, että lähinnä tosiaan huvittaa enemmän kuin liikuttaa. Ehkä jossain toisessa mielentilassa voisi vaikka itkettääkin.
Voin melkein kuvitella, miten tätä on joku sanoittaja kieli poskessa nikkaroinut, niin ettei siitä tulisi aivan liian ällöttävä. Hesarissa oli muuten taannoin juttu Elämän valttikortit -biisistä, joka kuulemma oli aikoinaan tehty lähinnä vitsinä, mutta upposikin Suomen perusmasentuneeseen kansaan niin kuin häkä.
ihanasta runosta. Ja jos se jotain nauratti, niin onko pakko tulla tänne tylyttään? Musta on tosi lapsellista touhua tommonen toisen kauniille asioille nauraminen. Hävetkää ihmiset, ei kaikkee tartte aina ääneen sanoa, eikä kirjoittaa. Ja sinä joka kirjoitit et tuskin se lapsi siihen kuoli et äiti ei ollut läsnä, niin lue tarkemmin toi runo! Vai puuttuuko lukutaito?!?
Siis runosta, joka tänne oli pantu ihan yleisesti kaikkien nähtäville - ja luulin, että myös kommentoitavaksi. Sille runolle minä naurahdin, en ihmisille, joita se mahdollisesti koskettaa. Yhden ihmisen " kaunis asia" voi toiselle olla aivan muuta, näin se nyt vaan on. Eihän mikään taide puhuttele kaikkia ihmisiä samalla lailla. Vai täälläkö ainoa ns. hyväksytty reagointitapa mihin tahansa on olla samaa mieltä?
Ihanasti laitettu ajatuksia sanoiksi! Ja tuli jotenkin ahdistava ja
murheellinen mieli kun luin tämän runon :( Mutta opin siitä jotain... Lapset eivät ole ikuisia, eivät ikiomia, vaan ne on annettu lahjaksi,
hoidettavaksi, leikitettäväksi, rakastettavaksi... Tästä lähtien yritän
hoitaa tehtäväni tähänastista paremmin!