Miten välttyä kuntouttavalta työtoiminnalta ?

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä kysyi niin en muista, mistä sain aikoinaan sen ikikarenssin. Olin silloin nuori ja tyhmä, enkä tiennyt mistään mitään, eikä kukaan kertonut mitään. En myöskään halua muistella tuota juttua, koska se oli aivan kamalaa ja aiheutti minulle paljon tuskaa ja koen sen  tuhonneen aika pitkälti elämäni. Sitten toiselle kysyjälle. Olen siis ollut yli 5 vuotta tekemättä mitään, mutta en minä ole tätä koko aikaa vain "kotona makoillut" niin kuin jotkut sen ymmärtävät. Käyn useita kertoja viikossa mm. kirjastossa ja Prismassa ostamassa ruokaa. Kuten sanottua en ole masentunut ja se pelkkä "makaaminen kotona" ahdistaa vain lisää. En ole erakoitunut kotiini. Ja siis työttömyyskorvausta olen saanut vasta tämän vuoden maaliskuulta, sitä ennen pelkkää toimeentulotukea. ap.

Ei millään pahalla, mutta jos pidät kirjastossa ja ruokakaupassa käymistä "tekemisenä", jolla normaali työ- tai opiskeluikäinen ihminen täyttää viikkonsa, kuntouttava työtoiminta kuulostaa sinulle ihan oikealta osoitteelta. 

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja ymmärrän ammattitaitoisten, työkokemusta omaavien ja toimintakykyisten ihmisten tuskan ja häpeänkin, jos heidät ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttava työtoiminta on aivan väärä paikka ihmisille, joilla on halua, osaamista ja kykyjä työllistyä vapaille työmarkkinoille.

Sen sijaan aloittaja vaikuttaa kertomansa perusteella työ- ja opiskeluelämästä syrjäytyneeltä moniongelmaiselta ihmiseltä, joka on viimeiset VIISI vuotta elänyt pelkällä toimeentulotuella. Aloittajalle kuntouttava työtoiminta on ihan hyvä paikka hankkia ymmärrystä vaikka siitä, että Prisma- ja kirjastovisiitit ovat tosi kaukana työelämästä saati sitten omaehtoisesta työllistymisestä.

Työttömänä on kasapäin pitkän työuran tehneitä ammatti-ihmisiäkin - sinä tarvitset takuuvarmasti tukea työllistyäksesi, aloittaja. 

Jos oler niin sairas ettet kykene tekemään työtä, sinun paikkasi on sairaslomalla, ei kuntouttavassa työtoiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla imartelevaa olla hyysättävänä. "Voi, miten sä jaksat, ei kai nyt ole liian rankkaa" siihen voi sitten sopertaa: "ei, tai ehkä vähän"

Muuten hyvä mut ne vetäis siitä sen johtopäätöksen ettei ole työkykyinen ja entistä enemmän ohjattais näihin keskysteluihin ja paikkoihin missä kartoitetaan ongelmia. "Parhaassa" tapauksessa entistä enemmän kuntouttavaa työtoimintaa tai ilmoitus työkkäriin ja kelalle ettei ole työkykyinen-> katkaistaan työmarkkinatuki.

Esität niin tyhmää ettet osaa nimeäsi kirjoittaa, haet sairaslomaa vaikka päivittäin(tietävät, että jos työttömät oikeasti hakisivat aina sairaslomaa kun ovat sairaita, niin koko julkinen terveydenhuolto romahtaisi), alat ryyppäämään/narkkaamaan, et yksinkertaisesti vastaa mitään mihinkään yhteydenottoihin. Jossain vaiheessa voi tulla karenssia, mutta prosessi on todella pitkä. Jos näin käy, niin sitten toimeentulotuelle. Olen itse 34 vuotias ja yli vuosikymmenen ollut työttömänä(virallisesti) ja täysin työkykyinen. Noilla mainitsemillani keinoilla olen saanut olla rauhassa yli 10 vuotta. Yhden pilipalikurssin tosin kävin mielenkiinnosta. Senkin olisi välttänyt helposti halutessaan. Jätinkin kesken sanomalla, ettei pää kestä pyöriä täällä puliukkojen seurassa. Olet vaan niin yhteistyöhaluton ja hankala, että kukaan ei halua sinua niskoillesi. Ihan käytännön kikkoja onkin sitten miljoona. Lähtee ihan siitä, että menet työkkäriin esim. perjantaina puoli tuntia ennen sulkemista. Eivät todellakaan rupea tyrkyttämään joutopuuhiaan, kun on kiire viikonlopun viettoon. Taidetta tämä on! T: Elämäntapatyötön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä kysyi niin en muista, mistä sain aikoinaan sen ikikarenssin. Olin silloin nuori ja tyhmä, enkä tiennyt mistään mitään, eikä kukaan kertonut mitään. En myöskään halua muistella tuota juttua, koska se oli aivan kamalaa ja aiheutti minulle paljon tuskaa ja koen sen  tuhonneen aika pitkälti elämäni. Sitten toiselle kysyjälle. Olen siis ollut yli 5 vuotta tekemättä mitään, mutta en minä ole tätä koko aikaa vain "kotona makoillut" niin kuin jotkut sen ymmärtävät. Käyn useita kertoja viikossa mm. kirjastossa ja Prismassa ostamassa ruokaa. Kuten sanottua en ole masentunut ja se pelkkä "makaaminen kotona" ahdistaa vain lisää. En ole erakoitunut kotiini. Ja siis työttömyyskorvausta olen saanut vasta tämän vuoden maaliskuulta, sitä ennen pelkkää toimeentulotukea. ap.

Ei millään pahalla, mutta jos pidät kirjastossa ja ruokakaupassa käymistä "tekemisenä", jolla normaali työ- tai opiskeluikäinen ihminen täyttää viikkonsa, kuntouttava työtoiminta kuulostaa sinulle ihan oikealta osoitteelta. 

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja ymmärrän ammattitaitoisten, työkokemusta omaavien ja toimintakykyisten ihmisten tuskan ja häpeänkin, jos heidät ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttava työtoiminta on aivan väärä paikka ihmisille, joilla on halua, osaamista ja kykyjä työllistyä vapaille työmarkkinoille.

Sen sijaan aloittaja vaikuttaa kertomansa perusteella työ- ja opiskeluelämästä syrjäytyneeltä moniongelmaiselta ihmiseltä, joka on viimeiset VIISI vuotta elänyt pelkällä toimeentulotuella. Aloittajalle kuntouttava työtoiminta on ihan hyvä paikka hankkia ymmärrystä vaikka siitä, että Prisma- ja kirjastovisiitit ovat tosi kaukana työelämästä saati sitten omaehtoisesta työllistymisestä.

Työttömänä on kasapäin pitkän työuran tehneitä ammatti-ihmisiäkin - sinä tarvitset takuuvarmasti tukea työllistyäksesi, aloittaja. 

Herttinen aika jos 5 vuotta on oltu pelkästään tt tuella. Ap ei ole vieläkään vastannut miten oli niitä opintoja tuon viiden vuoden aikana kun periaatteessa ei pitäisi olla mahdollista opiskella kauan pelkästään tt tuella. Mutta joo, jos lapsiakaan ei ole niin mikä sitä ap:tä sitten väsyttää?

Se on pakko sanoa että ilman sosiaalialan koulutustakin huomasin että siellä kuntouttavassa työtoiminnassa oli ihmisiä jotka sitä todella tarvitsee, ainakin päästäkseen alkuun, mutta jotenkin oli uskomatonta että viikko toisensa jälkeen käytiin keskusteluja jossa kerroin kerta toisensa jälkeen samat asiat ja että työkokemusta on roppakaupalla jne ja silti ei tämä mun työntekijä millään tajunnut että mä en ole se moniongelmainen ja kaikenlaista apua tarvitseva tyyppi, vaan mun suurin ongelma on työttömyys ja työn löytäminen.

Vähän puuttui siltä työntekijältä taitoa lukea ihmistä ja erottaa keksityt jutut todellisista kokemuksista. Jopa sen jälkeen kun toin työtodistukset jotta uskoisi minua, eikä kohtelisi kun tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä kysyi niin en muista, mistä sain aikoinaan sen ikikarenssin. Olin silloin nuori ja tyhmä, enkä tiennyt mistään mitään, eikä kukaan kertonut mitään. En myöskään halua muistella tuota juttua, koska se oli aivan kamalaa ja aiheutti minulle paljon tuskaa ja koen sen  tuhonneen aika pitkälti elämäni. Sitten toiselle kysyjälle. Olen siis ollut yli 5 vuotta tekemättä mitään, mutta en minä ole tätä koko aikaa vain "kotona makoillut" niin kuin jotkut sen ymmärtävät. Käyn useita kertoja viikossa mm. kirjastossa ja Prismassa ostamassa ruokaa. Kuten sanottua en ole masentunut ja se pelkkä "makaaminen kotona" ahdistaa vain lisää. En ole erakoitunut kotiini. Ja siis työttömyyskorvausta olen saanut vasta tämän vuoden maaliskuulta, sitä ennen pelkkää toimeentulotukea. ap.

Ei millään pahalla, mutta jos pidät kirjastossa ja ruokakaupassa käymistä "tekemisenä", jolla normaali työ- tai opiskeluikäinen ihminen täyttää viikkonsa, kuntouttava työtoiminta kuulostaa sinulle ihan oikealta osoitteelta. 

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja ymmärrän ammattitaitoisten, työkokemusta omaavien ja toimintakykyisten ihmisten tuskan ja häpeänkin, jos heidät ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttava työtoiminta on aivan väärä paikka ihmisille, joilla on halua, osaamista ja kykyjä työllistyä vapaille työmarkkinoille.

Sen sijaan aloittaja vaikuttaa kertomansa perusteella työ- ja opiskeluelämästä syrjäytyneeltä moniongelmaiselta ihmiseltä, joka on viimeiset VIISI vuotta elänyt pelkällä toimeentulotuella. Aloittajalle kuntouttava työtoiminta on ihan hyvä paikka hankkia ymmärrystä vaikka siitä, että Prisma- ja kirjastovisiitit ovat tosi kaukana työelämästä saati sitten omaehtoisesta työllistymisestä.

Työttömänä on kasapäin pitkän työuran tehneitä ammatti-ihmisiäkin - sinä tarvitset takuuvarmasti tukea työllistyäksesi, aloittaja. 

Herttinen aika jos 5 vuotta on oltu pelkästään tt tuella. Ap ei ole vieläkään vastannut miten oli niitä opintoja tuon viiden vuoden aikana kun periaatteessa ei pitäisi olla mahdollista opiskella kauan pelkästään tt tuella. Mutta joo, jos lapsiakaan ei ole niin mikä sitä ap:tä sitten väsyttää?

No mikä ihme tuo nyt on. Tiedän tapauksia jotka ovat olleet käytännössä 90 luvulta toimeentulotuella. Tuskin ovat opiskelleet päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapatyötön hän onkin ja nyt pahoillaan kun hänen hyvin omaksumaansa elämäntyyliin on joku puuttumassa. Kun hänen pitäisi vain saada toiset viisi vuotta käydä Prismassa omaan tahtiin.

Ehkä, ehkä ei. En mä tiedä onko tästä ketjusta edes selvinnyt ap:n tulevaisuuden suunnitelmat mutta ehkä sä tiedät ne paremmin kun ap itse.

Eihän hänellä ole suunnitelmia. Paitsi miten välttää kuntouttava. Häntä ahdistaa että pitäisi mennä jonnekin, vaikka hän ihan selvästi tarvitsee apua kun ei omin voimin ole tuosta kirjastoon-kauppaan kuviosta päässyt eteenpäin. Hyvä ettei ole linnoittautunut kotiin, mutta kyllä työttömyyskorvausta nostavalta vähän enemmän saa vaatia.

Eikös kaikki ihmiset joudu ainakin kaupassa käymään? Ei sitä tekemiseksi oikein voi laskea. Pakolliseksi kuvioksi ehkä.

Muuten pitäisin tätä provona, mutta kun tiedän että on olemassa ihmisiä jotka tuntee puuhanneensa koko päivän jotain kun käyvät kaupassa. Edellisenä päivänä jo kertovat että huomenna meen sit kauppaan ja seuraavana että huh huh kun on ollut kiirettä kun kävin kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Se on pakko sanoa että ilman sosiaalialan koulutustakin huomasin että siellä kuntouttavassa työtoiminnassa oli ihmisiä jotka sitä todella tarvitsee, ainakin päästäkseen alkuun, mutta jotenkin oli uskomatonta että viikko toisensa jälkeen käytiin keskusteluja jossa kerroin kerta toisensa jälkeen samat asiat ja että työkokemusta on roppakaupalla jne ja silti ei tämä mun työntekijä millään tajunnut että mä en ole se moniongelmainen ja kaikenlaista apua tarvitseva tyyppi, vaan mun suurin ongelma on työttömyys ja työn löytäminen.

Vähän puuttui siltä työntekijältä taitoa lukea ihmistä ja erottaa keksityt jutut todellisista kokemuksista. Jopa sen jälkeen kun toin työtodistukset jotta uskoisi minua, eikä kohtelisi kun tyhmää.

Eiköhän niiden työntekijöiden silmä ole "hieman" harjautuneemmat kuin sinun. Lopeta itsepetos ja katso peiliin. Ei noihin paikkoihin oikeasti päädy ilman syytä. On siellä siltojenkin alla entisistä pankinjohtajista lähtien. Jos olet joskus ollut jotain, niin ei se tarkoita sitä, että tulisit aina olemaan.

Se on totta että kuntouttava työtoiminta voi olla raskaampi kokemus kuin normi palkkatyö. Kohdellaan huonommin kuin muita "oikeita"työkavereita. Mitään yksilöllistä suunnitelmaa ei toteuteta vaan sarjatuotantona suolletaan porukkaa sisälle ja ulos. Pakolliset paperit täytetään mutta vain siksi että on pakko.

Toivottavasti näin ei ole kaikissa kaupungeissa, luulen kyllä että useassa on.

Normi palkkatyö on sen jälkeen helpotus kun saa tavallisen työntekijän oikeudet ja suojan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on pakko sanoa että ilman sosiaalialan koulutustakin huomasin että siellä kuntouttavassa työtoiminnassa oli ihmisiä jotka sitä todella tarvitsee, ainakin päästäkseen alkuun, mutta jotenkin oli uskomatonta että viikko toisensa jälkeen käytiin keskusteluja jossa kerroin kerta toisensa jälkeen samat asiat ja että työkokemusta on roppakaupalla jne ja silti ei tämä mun työntekijä millään tajunnut että mä en ole se moniongelmainen ja kaikenlaista apua tarvitseva tyyppi, vaan mun suurin ongelma on työttömyys ja työn löytäminen.

Vähän puuttui siltä työntekijältä taitoa lukea ihmistä ja erottaa keksityt jutut todellisista kokemuksista. Jopa sen jälkeen kun toin työtodistukset jotta uskoisi minua, eikä kohtelisi kun tyhmää.

Eiköhän niiden työntekijöiden silmä ole "hieman" harjautuneemmat kuin sinun. Lopeta itsepetos ja katso peiliin. Ei noihin paikkoihin oikeasti päädy ilman syytä. On siellä siltojenkin alla entisistä pankinjohtajista lähtien. Jos olet joskus ollut jotain, niin ei se tarkoita sitä, että tulisit aina olemaan.

No kerroppa nyt mitä itsepetosta tai peiliin katsomista tässä on kun (samalla siellä työtoiminnassa ollessani) itse hain töitä ja työllistyin ensin määräaikaiseksi ja sen jälkeen vaihdoin parempipalkkaiseen työhön, niin että mulle tarjottiin sitä työtä? Ja siihen kyllä vaikutti se aiempi työkokemus ja toki se uusi, silloin saatu määräaikainen työ?

Mitä itsepetosta on käydä töissä ja vielä suhteellisen hyvällä palkalla alaan nähden? Tekeekö se työtoiminnassa karenssin uhalla käynti minusta kyvyttömän olemaan muuta kun työtön?

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että kuntouttava työtoiminta voi olla raskaampi kokemus kuin normi palkkatyö. Kohdellaan huonommin kuin muita "oikeita"työkavereita. Mitään yksilöllistä suunnitelmaa ei toteuteta vaan sarjatuotantona suolletaan porukkaa sisälle ja ulos. Pakolliset paperit täytetään mutta vain siksi että on pakko.

Toivottavasti näin ei ole kaikissa kaupungeissa, luulen kyllä että useassa on.

Normi palkkatyö on sen jälkeen helpotus kun saa tavallisen työntekijän oikeudet ja suojan.

Juuri niin. Siitä yksilöllisestä suunnitelmasta puhutaan mutta samalla kaavalla se kaikilla menee.

Ja todellakaan ei tarvitse mitään erityistä syytä tai ongelmia joutuakseen tuohon kuntouttavaan työtoimintaan. Niin kun joku epäili että joku syy täytyy olla, no ihan pelkkä työttömyys riittää syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on pakko sanoa että ilman sosiaalialan koulutustakin huomasin että siellä kuntouttavassa työtoiminnassa oli ihmisiä jotka sitä todella tarvitsee, ainakin päästäkseen alkuun, mutta jotenkin oli uskomatonta että viikko toisensa jälkeen käytiin keskusteluja jossa kerroin kerta toisensa jälkeen samat asiat ja että työkokemusta on roppakaupalla jne ja silti ei tämä mun työntekijä millään tajunnut että mä en ole se moniongelmainen ja kaikenlaista apua tarvitseva tyyppi, vaan mun suurin ongelma on työttömyys ja työn löytäminen.

Vähän puuttui siltä työntekijältä taitoa lukea ihmistä ja erottaa keksityt jutut todellisista kokemuksista. Jopa sen jälkeen kun toin työtodistukset jotta uskoisi minua, eikä kohtelisi kun tyhmää.

Eiköhän niiden työntekijöiden silmä ole "hieman" harjautuneemmat kuin sinun. Lopeta itsepetos ja katso peiliin. Ei noihin paikkoihin oikeasti päädy ilman syytä. On siellä siltojenkin alla entisistä pankinjohtajista lähtien. Jos olet joskus ollut jotain, niin ei se tarkoita sitä, että tulisit aina olemaan.

No kerroppa nyt mitä itsepetosta tai peiliin katsomista tässä on kun (samalla siellä työtoiminnassa ollessani) itse hain töitä ja työllistyin ensin määräaikaiseksi ja sen jälkeen vaihdoin parempipalkkaiseen työhön, niin että mulle tarjottiin sitä työtä? Ja siihen kyllä vaikutti se aiempi työkokemus ja toki se uusi, silloin saatu määräaikainen työ?

Mitä itsepetosta on käydä töissä ja vielä suhteellisen hyvällä palkalla alaan nähden? Tekeekö se työtoiminnassa karenssin uhalla käynti minusta kyvyttömän olemaan muuta kun työtön?

Se työtoiminnan työntekijä oli ihan järkyttynyt kun olin hakenut itse töitä ja mulla oli työsopimus allekirjoitettuna. Että kun eihän me olla edes cv:n tekoa saatu sun kans aloitettua vielä.

Siihen en osannut muuta sanoa, kun että minähän olen koko ajan yrittänyt työllistyä, kuten olen kertonut.

Siinä vaiheessa kun on joutunut/päässyt typin piiriin voi olla jo vaikea välttyä tuolta kuntouttavalta. Olet ollut työtön ja passiivinen niin pitkään että ei ole kovin realistista odottaa että onnistuisit työllistymään. Ap kertoi että on maaliskuusta asti ollut taas oikeutettu työmarkkinatukeen eli tässä on kuitenkin mennyt puoli vuotta ennen kuin häntä nyt sinne kammottuun kuntouttavaan ollaan tyrkyttämässä, puoli vuotta aikaa aktivoida itsensä omilla ehdoillaan. Työmarkkinatuki ei ole vastikkeeton tuki kuten toimeentulotuki vaan sen saamiseen liittyy velvotteita ja ehtoja. 

Ap:n elämälle on toki suuri tragedia se jos hän taas saa pitkän karenssin ja putoaa toimeentulotuelle, elämä jatkuu prismareissujen ja kirjastossa käynnin rytmittämänä eikä kukaan vaadi enempää, ketään ei kiinnosta miksei pysty enempään. 

En ole lukenut tätä keskustelua eilisen illan kello 20.00 jälkeen. Opiskelin siis ammatillisen tutkinnon ihan oikeassa koulussa opintotuella ja olin opiskelija. Tuolloin työttömyyteni päättyi opintojen alkamiseen. Valmistumisen jälkeen olin yhden kesän työttömänä ja aloitin sitten korkeakouluopinnot amk:ssa opiskelijana opintotuella. Nämä opinnot siis jäivät kesken itsestäni riippumattomista syistä. Olen nyt työttömänä kolmatta kertaa ja jouduin ilmoittautumaan työttömäksi pian sen jälkeen kun olin eronnut koulusta. Kaikki tämä on tapahtunut siis sen jälkeen kun sain sen karenssin, jonka kumoutumiseen eivät nuo oikeat opinnotkaan riittäneet. Kuten sanoin aikaisemmin voisin paljon mielummin suorittaa kesken jääneet opinnot loppuun kuin joutua orjatöihin, mutta koska opintojeni kesken jääminen johtui minusta riippumattomista syistä, en oikein pysty siihen ilman jonkun puuttumista asioihin. En myöskään pidä itseäni minään elämäntapatyöttömänä, sillä asun ilmaiseksi sukulaiseni luona ja teen kaikki kotityöt sekä hoidan sukulaiseni luona. Tähän kuluu paljon aikaa. ap.

Vierailija kirjoitti:

Et voi saada työttömyyskorvausta jos et kykene kuntouttavaan työhön. Sinut katsotaan työkyvyttömäksi. Hae sairaslomaa.

Eikös se laki lähde siitä, että kuntouttavan työtoiminnan edellytyksenä pitää työttömällä olla jokin sellainen ongelma, joka kuntouttavalla työtoiminnalla poistetaan? Voihan tuon nähdä niin, että jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, muiden kanssa oleminen voi parantaa ihmisen.

Olen nyt miettinyt tätä paljon ja päättänyt olevani valmis uuteen karenssiin kunhan pääsen TYPistä ja vältyn orjatöiltä. Minun on tehtävä näin jo oman mielenterveytenikin kannalta. En kestäisi noihin joutumista. Minulle on tulossa vielä ainakin yksi työttömyyskorvaus ja seuraavastakin jaksosta on mennyt jo muutama päivä ilman mitään karenssia. Tämä tuntuu sentään juhlalta. Onneksi sentään TYPPiinkään eivät vielä uutta aikaa antaneet. Ilmoittavat siitä sitten. Kuinkakohan kauan minun pitää sitten olla "ei mikään", jotta voin taas ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon ilman pelkoa TYPiin joutumisesta ? Ymmärrän kyllä, että toimiessani niin kun suunnittelen, en välttämättä saa työttömyyskorvausta enää koskaan. Nyt kun vielä saan työttömyyskorvausta, nautin siitä, sillä tajuan kyllä, että tätä ei selvästikään kauaa enää kestä. ap.

Tämä tarina ei kyllä herätä myötätuntoa. Ap ei halua tehdä tilanteellen mitään. Ei lääkäriä, miksiköhän ei? Olisiko mahdollista, että ongelma on työhaluttomuus eikä mikään fyysinen tai psyykkinen este? Viiden vuoden aikana ei ole haettu opiskelemaan, ei töihin. Ap:n suurin huoli näyttää olevan, että tuen määrä laskee.

Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina ei kyllä herätä myötätuntoa. Ap ei halua tehdä tilanteellen mitään. Ei lääkäriä, miksiköhän ei? Olisiko mahdollista, että ongelma on työhaluttomuus eikä mikään fyysinen tai psyykkinen este? Viiden vuoden aikana ei ole haettu opiskelemaan, ei töihin. Ap:n suurin huoli näyttää olevan, että tuen määrä laskee.

Ei jatkoon.

Olen hakenut useita kertoja opiskelemaan korkeakouluun tämän 5 vuoden aikana eri koulutuksiin, mutta en ole päässyt. Yritän vältellä lääkäriä, koska minulla on suuri perinnöllinen riski sairastua muutamaan vakavaan juttuun. Olen tietoinen asiasta, mutta en halua mitään daignoosia näistä tai nähin hoitoa, vaikka tiedän kyllä, että ovatkin hyvinkin kohtalokkaita. En siis halua tietää, jos vaikka jo nyt sairastaisin näitä. Se diagnoosi, jota minulla epäillään ei ole mikään näistä. Tosin uskon, että yhdellä sukulaisella on myös tämä daignoosi, jota minulla epäillään.Lisäksi muistan hyvin joutuneeni lapsena lääkäriin ilkeisiin tutkimuksiin, eikä minulle kerrottu mitään syytä tähän. Tästä jäi traumat. Onnistuin välttelemään lääkäriä sellaiset 20 vuotta ja jos se olisi minusta itsestäni kiinni en menisi enää koskaan lääkäriin, mutta ilmeisesti joudun ainakin tuon diagnoosin selvittämisen myötä. ap.

Toki alussa olin huolissani työttömyyskorvauksen menetyksestä kun sen vihdoin sain. Nyt kuitenkin mitä enemmän asiaa mietin tässä kuntotuttavassa työtoiminnassa mättää enemmän se, että monessa mielessä en tule sitä kestämään. Kuten olen jo sanonut olen ollut hyvin iloinen edes työttömyyskorvauksen suuruisesta tulotasosta, mutta en kuitenkaan ole valmis tekemään mitä vain rahan eteen varsinkaan jos tiedän sen aivan varmasti romahduttavan itseni lopullisesti. Myönnän, että minulla on ongelmia, mutta kuntouttava työtoiminta ei niitä poista tai paranna, vaan pahentaa. ap.