Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten välttyä kuntouttavalta työtoiminnalta ?
25.09.2017 |
Olen yrittänyt vedota vaikeaan elämäntilanteeseeni, ahdistukseen ja siihen, että juuri tällä hetkellä en pysty mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi saatan ilmeisesti joutua lisätutkimuksiin kun epäillään diagnoosia. Kaikki nuo ovat siis totta. Elämäntilanteeni siis vain vaikeutuisi ja ahdistus vain kasvaisi tuollaisen myötä. Luulin, että tuon diagnoosin selvittely olisi tarvittava toimenpide. Parin päivän päästä tulee työttömyyskorvaus ja ajattelin säästää siitä niin paljon kuin pystyn tulevan varalle. Onko siis mitään keinoa välttää kuntouttavaa työtoiminta ? Jos hankin lääkärin lausunnon, niin riittääkö esim. se ? Kuinka kauan joutuu olemaan sitten karenssin myötä ilman rahaa ja milloin pääsee sitten taas ylipäätään takaisin työttömäksi ? Nyt tilanne on sellainen, että saatan joutua ottamaan karenssin kun tuollaiseen toimintaan en yksinkertaisesti pysty menemään.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kuntouttavassa on niin vaikeaa. Muutama kuu käydä jossain jos 5 vuptta on jo maattu kotona.
Se aika on poissa oikeasti hyödyllisestä toiminnasta, itsensä kehittämisestä, pääsykokeisiin lukemisesta, työnhausta ja kaikesta mikä oikeasti veisi asioita eteen päin.
Plus ihmisen itsetunnolle ei tee hyvää ne simputusjutut ja eikä niitä cv:hen voi laittaa.
Mitä ihmettä. Kukka-assetelmiako olet maalannut ja turhaan lukenut pääsykokeisiin viisi vuotta? Usko jo, älli ei riitä sisäänpääsyyn, jos et vieläkään ole päässyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt kirjastossa ja ruokakaupassa. Mä kyllä lasken tuon siihen mitääntekemättömyysosastoon. Et siis ole vuosiin laittanut tikkua ristiin työllistyäksesi, etkä ole edes masentunut. En ymmärrä yhtään miten suhun pitäisi suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kuntouttavassa on niin vaikeaa. Muutama kuu käydä jossain jos 5 vuptta on jo maattu kotona.
Se aika on poissa oikeasti hyödyllisestä toiminnasta, itsensä kehittämisestä, pääsykokeisiin lukemisesta, työnhausta ja kaikesta mikä oikeasti veisi asioita eteen päin.
Plus ihmisen itsetunnolle ei tee hyvää ne simputusjutut ja eikä niitä cv:hen voi laittaa.
Mitä ihmettä. Kukka-assetelmiako olet maalannut ja turhaan lukenut pääsykokeisiin viisi vuotta? Usko jo, älli ei riitä sisäänpääsyyn, jos et vieläkään ole päässyt läpi.
En ole tuo 5 vuotta tyyppi.
Olen ihan eri tyyppi. Olen opiskellut jo useamman ammatinkin ja tehnyt aika helvetisti ihan oikeita töitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V&tuttaa elättää tollaisia lusmuja.
T: teidän lorvimisenne maksava työssäkävijäNo yksi hyvä puoli tässä työttömyydessä on. Se on juuri teidän kaltaisten töissään pärjäämättömien pellejen ulinan kuuntelu.
HAH HAH HAH HAH HAAA!
HAJOA!
Hajoa luuseri sinne työkuormasi alle, kun et osaa sitä hommaasi ja kukaan ei edes arvosta sinua.
Minä kyllä arvostan häntä koska hän käy töissä. Sinä välttelet töitä ja vetoat masennukseen. Kyllä täällä muutkin masentuneet ihmiset raataa paskaduunissa!
En välttele töitä. Enkä ole masentunut.
Ööö et siis muista mistä sait ikuisuuskarenssin? Etkö puhunut myös jostain opiskelusta tuon karenssin aikana? Opiskelitko ja sait toimeentulotukea tuona aikana? Jotain mätää tuossa jutussasi. Onko nyt vain tarkoitus peloitella työttömiä tyyliin jos ei töitä ala löytyä noin joutuu typpiin tai ikuisuuskarensseihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin, että ahdistuin sen verran paljon siitä kuntouttavasta työpelleilytoiminnasta tai sen uhkasta, siis aktivoinnista, että ennemmin jäin työmarkkinoiden ulkopuolelle eli siis lopetin sen ringissä pyörimisen. Olin kai jonkun 6 vuotta sivussa, jonka jälkeen oli kyllä siihen hetkeen vaikea saada ne tietyt tuntimäärät/viikko täyteen, että pääsi takaisin rinkiin ja eikun peruspäivärahalle taas, koska töitä ei ole.
Mutta ahdistuin todella paljon. Olin tehnyt ihan oikeita töitä 20 vuotta ja lamat yms paukahti päälle ja sitten olisi pitänyt lähteä harjoittamaan jonkinlaista työtoimintaa sen sijaan että olisi päässyt töihin.
Työkkäri kustansi paria vuotta aiemmin 9 kuukauden mittaisen kurssin, johon sisältyi myös työharjoittelu. Vähän se nauratti, kun ensin teet töitä 20 vuotta, jonka jälkeen menet kurssitettavaksi ja sitten harjoittelemaan työn tekoa ilmaiseksi. Muistaakseni "työpaikka" maksoi mulle sentään lounaan, mutta matkat piti maksaa itse yms.
En tiedä tosiaan miten tuosta kuntouttavasta saisi irrotettua itsensä muuten kuin lääkärin kautta. Nyt olen tehnyt kamalia töitä aina muutaman keikan kerrallaan. En näy kuntoutettavissa enkä aktivoitavien sankoissa joukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä kysyi niin en muista, mistä sain aikoinaan sen ikikarenssin. Olin silloin nuori ja tyhmä, enkä tiennyt mistään mitään, eikä kukaan kertonut mitään. En myöskään halua muistella tuota juttua, koska se oli aivan kamalaa ja aiheutti minulle paljon tuskaa ja koen sen tuhonneen aika pitkälti elämäni. Sitten toiselle kysyjälle. Olen siis ollut yli 5 vuotta tekemättä mitään, mutta en minä ole tätä koko aikaa vain "kotona makoillut" niin kuin jotkut sen ymmärtävät. Käyn useita kertoja viikossa mm. kirjastossa ja Prismassa ostamassa ruokaa. Kuten sanottua en ole masentunut ja se pelkkä "makaaminen kotona" ahdistaa vain lisää. En ole erakoitunut kotiini. Ja siis työttömyyskorvausta olen saanut vasta tämän vuoden maaliskuulta, sitä ennen pelkkää toimeentulotukea. ap.
Mikset ole kehittäny osaamistasi vaikka opiskelemalla? Mikset ole hakenut töihin? Kyllä toi on on selkeetä työn välttelyä. Työhaluton sä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo kuntouttava työtoiminta meinas nakertaa mun mielenterveyden ihan palasiks. Työttömänäkin oli ihan ok, mut tuol kuntouttavassa tunsi olevansa joku ulkopuolinen ö-luokan kansalainen jolla ei ole mitään arvoa.
Jos en olis onnistunut työllistymään, jolloin mulla oli siis hyvä syy lopettaa tuo kuntouttava, olis siellä mut henkisesti lytätty ihan täysin jos oisin sen ajan joutunut olemaan mitä ois pitäny olla.
Oli henkisesti rankka kokemus tuo kuntouttava, en oo ikinä ollut niin ahdistunut, ne onnistui joka päivä lyttäämään maahan, vaik en yleensä ihan pienistä välitä. Vähättelyä ja puhuttiin kun tyhmälle. Osaatko tulla oikeaan aikaan, sano jos on rankkaa tulla kahtena päivänä viikossa, miten matkat työtoimintaan ja takaisin sujuu, onko tehtävät liian vaikeita, onko vaikeaa herätä aamuisin, onko kuormittavaa tulla tänne "töihin", onko työtoiminta tunteja liikaa, jaksatko 2x4 tuntia vai tarviiko miettiä lyhyempää päivää jne jne. Kuormittavia oli nuo niitten kommentit, itse tehtävät oli helppoja ja 2 kertaa viikossa 4 tuntia.
Jännä kun pääsin töihin niin 40 tuntia viikossa on helpompaa kun tuo 8 tuntia vähättelyä ja ihmisarvon lyttäämistä.Minä en tule henkisesti kestämään tuollaista. Olen tähän ikään kerennyt tekemään paljon raskaita töitä. Olen tehnyt hyvin pitkiä työpäiviä monia päiviä putkeen. Moni ei oikeasti pystyisi sellaisiin urakoihin.
Itse työ ei väsytä minua. Minä osaan herätä ajoissa joka aamu ja pystyn itse pyyhkimään pyllyni yms.
En tule mitenkään kestämään henkisesti tuollaista nöyryyttämistä. Saatan jopa tehdä itselleni jotain peruuttamatonta.
Juu ei munkaan työ oo todellakaan mitään kevyttä toimistohommaa, ei ole nyt eikä ole ollut milloinkaan, tein joskus jopa 2 työtä samaan aikaan, toinen ei tietenkään ollut kun osa-aikatyö mut silti. Ja senkin takia pitkiä pätkiä on töissä tullu oltua, melko vähillä vapaapäivillä ja silti henkisesti rankinta ikinä oli tuo 2x4tuntia viikossa työtoiminta.
Oli hurjaa kun siellä suhtauduttiin vähätellen ja niinkun vajaaälyiseen, kuten tuossa edellisessä lainauksessa/kommentissa kerroin ja sit kun työllistyin, niin oli ihan uskomattoman hienoa kun mua kohdeltiin taas kun normaalia ihmistä.
Miten tällaisestakin voi viisi sivua jauhaa?
Jos ap ei ole kykenevä menemään kuntouttavaan työtoimintaan, hän menee lääkäriin ja hakee sairauslomaa. Jos ei ole työkykyinen, on oikeutettu sairauslomaan, kuten vaikka sellainen, jolla on mahatauti, välilevypullistuma tai jalka poikki.
Jos ei ole oikeutettu sairauslomaan, sitten ottaa vastaan karenssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole missään vaiheessa puhuttu, että en olis oikeutettu työttömyyspäivärahaan (ansiosidonnaiseen in my case), kun nyt oon just ryhyny hakemaan apua masennukseen ja ahdistukseen. Lääkäri suositteli vahvasti lääkitystä, diagnoosin sain, terapiaprosessi lähtenyt aluilleen (Kelan hyväksymä psykoterapeutti pitää ite ettiä, joulukuussa saa lääkärin lausunnon Kelan tukea varten). Mut missään vaiheessa ei oo kukaan valittanu että pitäis jäädä sairauspäivärahalle.
No lääkärisi katsoo sinun olevan työkykyinen. Suurin osa mielenterveysdiagnoosin saaneista on ihan normaalisti töissä ja työkykyisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen kärsinyt ahdistuksesta, paniikkihäiriöistä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Kuvittelin että mulla menee hyvin kun saan vaan olla kotona, mutta todellisuudessa nuo oireet vaan pahenevat mitä pidempään on kotona.Muutaman vuoden kotonaolon jälkeen mut "pakotettiin" kuntouttavaan. Ekaa päivää jännitin ihan hulluna ja olin lähellä pyörtyäkin, ahdistus oli suuri.
Mutta sitten huomasin että ei tää nyt niin kamalaa ole ja pikkuhiljaa katosivat kaikki oireet.
Nyt minulla on vakituinen palkkatyö ja voisi sanoa että elämä hymyilee taas.
Täsmälleen sama kokemus täällä :) Palkkatyön saatuani muistin kukkasilla ja suklaalla silloista kunnan työntekijää joka minut "pakotti" kuntouttavaan työtoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyt kirjastossa ja ruokakaupassa. Mä kyllä lasken tuon siihen mitääntekemättömyysosastoon. Et siis ole vuosiin laittanut tikkua ristiin työllistyäksesi, etkä ole edes masentunut. En ymmärrä yhtään miten suhun pitäisi suhtautua.
Jos vaikka ap on elämäntapatyötön tai määräaikaisesti työtön? Mä tiedän joitain tapauksia jossa ei ole oltu ehkä niin aktiivisia työn hakemisen suhteen mutta nämä ovat olleet pienten lasten äitejä jotka eivät ehkä innosta puhku tienaamaan sen muutaman satasen enemmän kun työssäkäynti on helvetin raskasta pienten lasten kanssa. Mutta ap olikin kai sinkku? Ja eihän tietenkään se tavallaan sallittua olekaan olla menemättä töihin (nostaa työttömyyskorvausta) vaan sen takia että ei jaksa. Tosin jaksamattomuutta ymmärrän enemmän pienten lasten vanhemmilta kun muilta. Monet kyllä menevätkin töihin heti kun lapset kasvavat.
Elämäntapatyötön hän onkin ja nyt pahoillaan kun hänen hyvin omaksumaansa elämäntyyliin on joku puuttumassa. Kun hänen pitäisi vain saada toiset viisi vuotta käydä Prismassa omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapatyötön hän onkin ja nyt pahoillaan kun hänen hyvin omaksumaansa elämäntyyliin on joku puuttumassa. Kun hänen pitäisi vain saada toiset viisi vuotta käydä Prismassa omaan tahtiin.
Ehkä, ehkä ei. En mä tiedä onko tästä ketjusta edes selvinnyt ap:n tulevaisuuden suunnitelmat mutta ehkä sä tiedät ne paremmin kun ap itse.
Vierailija kirjoitti:
Voi noita jotka pelottelevat kuinka nöyryyttävää on kuntouttava toiminta ja ihan masentavaa ja nyyh koko elämä pilalla. Mä ottaisin sen vain lusimisena. Ajan hukkaustahan se on jos ei sellaiselle ole tarvetta eli joskus voi olla paljon hyödyllisempää esim. opiskella jotain tai jatkaa töiden etsimistä. Ei se että ei löydä töitä ole mt ongelmien merkki. Jos työkkäri näkee sen niin ni minkäs sille voi. Tuo yksi kun kertoi kuinka joutui hyysättäväksi ja aina kyseltiin jaksatko jne. niin mikä siinä on niin kauheeta. Kyllä varmaan heillekin tulee aika selväksi kuka oikeasti käy täysillä ja kuka ei. Jos joku luulee jotain niin luulkoon mitä vaan. Siellähän voi sitten ottaa iisisti kun ollaan kuntouttavassa toiminnassa ja ollaan niin huolissaan eikä ne päivätkään varmaan ihan täysiä ole?
Ei se näin kirjoitettuna ehkä kuulosta pahalta, mut mä kerroin kerta toisensa jälkeen että haluan vaan työllistyä eikä minulla ole mitään kartoitettavia ongelmia, mä vaan nyt satun olemaan työtön, mutta kun ne ei edes puhunut normaalilla äänellä työtoiminnassa oleville, vaan vähän samaan tyyliin kun lapselle, "no niin, kiva kun pääsit paikalle, oliko ongelmia aamulla herätä. Kuinkas on mennyt, onko ollut rankkaa nyt kun on kahtena päivänä pitänyt tulla tänne sovittuun kellonaikaan. Olet kuitenkin hienosti ollut paikalla oikeaan aikaan. Oikein hienoa miten olet ottanut vastuuta pitää kiinni siitä mitä on sovittu, onko ollut vaikeaa nyt tulla tänne klo 10, oletko hyvin jaksanut herätä jne jne" ja taustalla kokemusta työelämästä melkein 20v. Kyllä tuollainen jankutus viikosta toiseen alkaa lannistaa. Eikä auttanut vaikka kertoi työkokemuksestaan ym, ne otti sen niin että "oi, oot oikein aktiivisesti tutustunut työelämään, onkos nämä harjoittelupaikat olleet mukavia". Ei kun mä olin palkkatyössä. "Niin mutta ymmärrätkö että vaikka täälläkin saat 9€/pvä, niin tämä ei varsinaisesti ihan palkkatyö ole vaikka tästä maksetaankin, onkos ne työt ollut sellaisia" ei, kun oikeaa työtä "okei, sulla siis on joku kokemus työelämästäkin, mutta me puhuttiin viimeksi niistä sun kouluista, mikäs niissä oli että ne jäi kesken" siis mitä kesken, minähän olen monesti kertonut että suoritin tutkinnon x vuonna xx ja kävin koulun x valmistuin xx. "Juu juu, mutta miksi ne jäi kesken" no ei kai ne jääny kesken kun valmistuin "ai sä olet oikeasti käynyt ne loppuun, voi miten sinä olet ollut ahkera ja sinnikäs kun oot saanut ne loppuun asti käytyä" jne jne ja tätä viikosta toiseen. Aluksi se on outoa mut sit alkaa todella tuntua lannistavalta.
Ja mä siis hain ja sain töitä joten pystyin lopettamaan tuon työtoiminnan, että sen puolesta pitäisin itseäni kyllä ihan normaalina ihmisenä, enkä ongelmatapauksena joka ei ymmärrä omia ongelmiaan.
Joskus voi olla imartelevaa olla hyysättävänä. "Voi, miten sä jaksat, ei kai nyt ole liian rankkaa" siihen voi sitten sopertaa: "ei, tai ehkä vähän"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapatyötön hän onkin ja nyt pahoillaan kun hänen hyvin omaksumaansa elämäntyyliin on joku puuttumassa. Kun hänen pitäisi vain saada toiset viisi vuotta käydä Prismassa omaan tahtiin.
Ehkä, ehkä ei. En mä tiedä onko tästä ketjusta edes selvinnyt ap:n tulevaisuuden suunnitelmat mutta ehkä sä tiedät ne paremmin kun ap itse.
Eihän hänellä ole suunnitelmia. Paitsi miten välttää kuntouttava. Häntä ahdistaa että pitäisi mennä jonnekin, vaikka hän ihan selvästi tarvitsee apua kun ei omin voimin ole tuosta kirjastoon-kauppaan kuviosta päässyt eteenpäin. Hyvä ettei ole linnoittautunut kotiin, mutta kyllä työttömyyskorvausta nostavalta vähän enemmän saa vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen kärsinyt ahdistuksesta, paniikkihäiriöistä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Kuvittelin että mulla menee hyvin kun saan vaan olla kotona, mutta todellisuudessa nuo oireet vaan pahenevat mitä pidempään on kotona.Muutaman vuoden kotonaolon jälkeen mut "pakotettiin" kuntouttavaan. Ekaa päivää jännitin ihan hulluna ja olin lähellä pyörtyäkin, ahdistus oli suuri.
Mutta sitten huomasin että ei tää nyt niin kamalaa ole ja pikkuhiljaa katosivat kaikki oireet.
Nyt minulla on vakituinen palkkatyö ja voisi sanoa että elämä hymyilee taas.
Täsmälleen sama kokemus täällä :) Palkkatyön saatuani muistin kukkasilla ja suklaalla silloista kunnan työntekijää joka minut "pakotti" kuntouttavaan työtoimintaan.
Mä taas haluaisin anteeksipyynnön noilta työtoiminnan tyypeiltä kun epäilivät kaikkea kertomaani ja kohtelivat kun tyhmää.
Alue: Aihe vapaa
Joku täällä kysyi niin en muista, mistä sain aikoinaan sen ikikarenssin. Olin silloin nuori ja tyhmä, enkä tiennyt mistään mitään, eikä kukaan kertonut mitään. En myöskään halua muistella tuota juttua, koska se oli aivan kamalaa ja aiheutti minulle paljon tuskaa ja koen sen tuhonneen aika pitkälti elämäni. Sitten toiselle kysyjälle. Olen siis ollut yli 5 vuotta tekemättä mitään, mutta en minä ole tätä koko aikaa vain "kotona makoillut" niin kuin jotkut sen ymmärtävät. Käyn useita kertoja viikossa mm. kirjastossa ja Prismassa ostamassa ruokaa. Kuten sanottua en ole masentunut ja se pelkkä "makaaminen kotona" ahdistaa vain lisää. En ole erakoitunut kotiini. Ja siis työttömyyskorvausta olen saanut vasta tämän vuoden maaliskuulta, sitä ennen pelkkää toimeentulotukea. ap.