Lue keskustelun säännöt.
Nyt kaikki koirista tietävät, vinkkejä kehiin!
25.09.2017 |
Ensimmäisenä pakko toivoa, vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on, että ette lukisi tätä viestiä asenteella, että vika on vain hihnan toisessa päässä - ihmisessä. Eikä haittaisi, jos "antakaa koiranne osaavalle" ja "taas osaamattomat hankkineet koiran" kommentit jäisivät pois. Trollit erikseen. Koira ei ole ensimmäinen, joten ihan keltanokkia ei olla.
Mutta itse asiaan:
Meillä on 8 kuukauden ikäinen koira, joka tuli meille seitsemän viikon ikäisenä. Koira on sekarotuinen, mutta se on suurimmaksi osaksi alaskanmalamuuttia. Myös kultsia löytyy.
Koiralla on nyt ilmeisesti menossa teini-ikä, siis todella paha uhma, ja kaiken mitä se oppi jo hyvin varhain, on parin kuukauden aikana jäänyt kokonaan pois. Pahimmat ongelmat ovat koiran kanssa leikkiminen ja lenkille vieminen. Koira ei osaa enää muka käyttäytyä, vaan heti päästessään tarhasta (pääsee lenkille ja irti juoksemaan 3-6 kertaa päivässä, riippuen onko arki vai viikonloppu) alkaa hyppimään päälle ja puree. Ei auta heittää palloa tai muuta lelua huomion kääntämiseksi ja opastukseksi siitä, mitä leikitään ja mitä ei. Ei auta, vaikka 15 minuuttia kääntäisit vain selkäsi ja olet antamatta huomiota - testattu on! Jaksaa kyllä hyppiä ja purra. Ei auta komentaminen, saa siitä ja oikeastaan KAIKESTA vain lisää vettä myllyyn. Koskaan ei ole meillä ollut näin itsepäistä ja kuritonta koiraa, vaikka lepsuiltu ei kyllä ole. Lenkille kun mennään, sujuu aluksi hyvin. Jossain vaiheessa koira vain päättää, että tämä on tylsää ja alkaa hyppiä kuin mikäkin peto päälle, repii hihasta ja hanskoista jos sellaiset on, myös lahkeista. Tilanne kärjistyi eilen, kun oltiin kotimatkalla lenkiltä, ja koira aloitti tuon riehumisen, niin minä selätin koiran ja istuin sen päällä kunnes lakkasi lopulta taistelemasta vastaan. Siis väsyi. No, siitä kun nousin niin aloitti uudelleen. Koira vain kiihtyy sekunnissa sataan ylivirittyneeseen tilaan, eikä osaa rauhoittua. Vaikka istumis käskyn osaa, ei istu kun alkaa riehumaan. Tottelee sitten kyllä esim kun ruokaa annetaan, että vasta sitten syö kun luvan saa.
Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset koulutuskeinot mitä vain löytyy netistä, ja minulla on koirankouluttaja ystävä, joka joutui itsekin lopulta myöntämään, että ei ole koskaan tavannut vastaavaa koiraa, että hänenkin on myönnettävä, että tällä kertaa vika ei ole meissä koiran omistajissa.
Aletaan olla tosi väsyneitä koiran käytökseen, aktiviteettien tarjoamisesta on tullut päivien inhokki homma, ja vedetään miehen kanssa tyyliin pitkää tikkua siitä, kumpi joutuu nyt menemään koiran kanssa touhuamaan. Kyse ei ole liikunnan puutteesta, eikä siitä, ettei olisi kuria pidetty. Koira on aina ollut sellainen, että innostuu vain lisää kaikista kurinpitomenetelmistä. Entäs sitten palkitseminen? Hyvän käytöksen palkitseminen kehuilla ja rapsutuksilla: hypin päälles! Palkitseminen namipaloilla: anna p*rkele lisää sitä herkkua!! Ja hyppii päälle.
Kuonokoppa on ainoa, mikä hillitsee koiran käytöstä, ja olikin käytössä pari viikkoa AINA, kun olimme lenkillä, mutta kun aloin kokeilemaan ilman, niin sama perseily jatkuu. Onko tässä nyt enää muuta keinoa, kuin käyttää kuonokoppaa, koska mikään muu ei tunnu auttavan..
Mitään tokoa ei paikkakunnallamme ole.
Toivoisin nyt vinkkejä ja kokemuksia, onko teillä ollut koiraa, jonka kanssa ei todellakaan toimineet mitkään koulutusoppaiden niksit ja keinot, vaan jokin muu kenties? Mikä?
Asiallinen keskustelu olisi nyt valttia, ja asiattomuuksiin ja vääriin olettamuksiin en aijo vastailla.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Osaatteko kieltää jämäkästi? Jotkut eivät osaa ottaa auktoriteettia.
Osataan. Miestä koira tottelee hieman paremmin, luultavasti tämän isomman koon ja matalamman äänen vuoksi. Minäkään en hyssyttele ja ole silleen "noh noh, ei saa, eijei, eiih tuhma koira", vaan ihan jämäkästi ja selkeästi EI tulee kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän seropinarttumme teki samaa jossain vaiheessa, mutta on vähitellen päässyt tavasta eroon. Ikävä kyllä meilläkään ei oikein toiminut mikään keino kunnolla paitsi ilmeisesti nyt sitten aika. Parhaiten koiran sai rauhoittumaan ottamalla reisien väliin ja pakottamalla rauhalliseksi kunnes saatoimme jatkaa matkaa. Jos riehuminen alkoi uudestaan, neiti joutui jälleen reisien väliin rauhoittumaan. Komentaminen ei auttanut meilläkään, koira otti kierroksia ja pisti vain lisää höyryä peliin, samoin kuin silloin, jos yritti olla huomioimatta.
Ehkä voisit kokeilla myös vesipulloa, jossa on hiukan etikkaa seassa. Me käytimme sitä, kun koira ei antanut lattiamopin olla rauhassa ja siihen se ainakin toimi. Ehkä sillä saa koiran jättämään omistajankin rauhaan.
Kyllä se tasottuu, kun vähän vanhenee. Meillä oli samanmoinen hurjimus, mutta kyllä siitä kiltti ja tottelevainen tuli.
Malamuutti tarvitsee aktivointia. Ei pelkästään lenkkeily, vain aivojumppaa. Voitte vaikkapa harjoitella noseworkia kotona.
Hei, kiitos kommenteista.
Tuo reisien väliin ottaminen, eli periaatteessa kiinni pitäminen ei todellakaan tämän meidän duracellin kanssa toimi. Villiintyy siitäkin vain entisestään.
Kai se on tuo aika, mikä auttaa, ja kunnes aika tekee tehtävänsä, täytyy vaikka sitä kuonokoppaa käyttää, jotta koira ei pysty meitä vahingoittamaan eikä itseään (lenkillä riehuminen ei ole hyvä ajatus, jos sattuukin auto tulemaan). Iso pentu kuitenkin kyseessä, painaa tällä hetkellä noin 33 kiloa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.
Meillä on ollut samaa meninkiä. Kun koira täytti vuoden niin siitä alkoi helpottamaan. Nyt koita 1v3kk niin erittäin harvoin enää tulee mitään puremiskohtauksia.
Tuohon vuoden ikään asti oli kyllä aivan helvettiä elämä koiran kanssa ja tuli jopa vaaratilanteita liikenteessä kun alkoi niin riehua, esim. kesken tien ylityksen. Oletteko koittaneet kuonopantaa?
Meillä toiminut tosi hyvin ,ei vedä ja koko asenne on erilainen koiralla kun laittaa kuonopannan. Nykyään kävelee nätisti vierellä ilman ongelmia.
Meidän koira kanssa kiihtyi vaan lisää kaikestä komentamisesta eli selvästi vaan haki ja hakee vieläkin huomiota.
Sisällä on toimittu niin että jos käyttäyttyy huonosti niin laitetaan itsekseen alakertaan takkahuoneeseen. Nykyään riittää kun sanoo että meetkö alakertaan jos meinaa alkaa purra tai muuta. Lenkillä voi koittaa sitä että jos koira alkaa riehua niin köyttää sen vaikka puuhun kiinni ja menee itse kauemmas ja ei ole huomaavinaan koiraa ennen kun on nätisti. Selättäminen ei auttanut meillä mitään.
Paras keino on ensin pari kertaa komentaa EI tai LOPETA ja jos ei tottele niin heti seuraa rangaistus, vaikka yksinään jättäminen ilman huomiota. Ei kannata väitellä itsepäisen koiran kanssa. Mutta kuitenkin ensin pitää antaa aina mahdollisuus totella.
Meillä esim. alkoi hakkua ja murista ja näytteli hampaitaan kun yritti komentaa. Vastalauseita ei kannata kuunnella.
Lievemmissä tilanteissa tai kun tilanne on vasta alkamassa niin kannattaa yrittää koiran huomio siirtää muuhun asiaan, esim. käsky VIERELLE ja heti palkka kun tottelee. Koira voi unohtaa puremisen.
Viimeisenä keinona on ollut se että jos koira alkaa hulluna purra ja riuhtoa hihnaa ja hihaa niin koira on saanut hihnasta kuonolleen. Ei liian kovaa mutta ei koira niin tyhmä ole tekisi aina samaa asiaa jos siitä seuraa jotain ikävää. En kannusta koiran kuritukseen mutta jos koira vaarantaa oman sekä omistajansa hengen liikenteessä käytöksellään niin koiran pitää jostain tajuta että omistaja on tosissaan eikä ole leikkiä.
Olen myös välillä läpsäyttänyt persuksille kädellä tehostaen jotain käskyä, jos koira vaan pyörii ympärillä ja touhuaa eikä kuuntele mitään. Ei niin että koiraa sattuisi mutta että saan koiran huomion kun on aivan kierroksilla. Joskus käskyä on hyvä vahvistaa vaikka koskettamalla koiraa kädellä tai polvella kylkeen.
Aika tekee myös yleensä tehtävänsä ja koira aikuistuu ja alkaa totella paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta kirjoitti:
Meillä on ollut samaa meninkiä. Kun koira täytti vuoden niin siitä alkoi helpottamaan. Nyt koita 1v3kk niin erittäin harvoin enää tulee mitään puremiskohtauksia.
Tuohon vuoden ikään asti oli kyllä aivan helvettiä elämä koiran kanssa ja tuli jopa vaaratilanteita liikenteessä kun alkoi niin riehua, esim. kesken tien ylityksen. Oletteko koittaneet kuonopantaa?
Meillä toiminut tosi hyvin ,ei vedä ja koko asenne on erilainen koiralla kun laittaa kuonopannan. Nykyään kävelee nätisti vierellä ilman ongelmia.
Meidän koira kanssa kiihtyi vaan lisää kaikestä komentamisesta eli selvästi vaan haki ja hakee vieläkin huomiota.Sisällä on toimittu niin että jos käyttäyttyy huonosti niin laitetaan itsekseen alakertaan takkahuoneeseen. Nykyään riittää kun sanoo että meetkö alakertaan jos meinaa alkaa purra tai muuta. Lenkillä voi koittaa sitä että jos koira alkaa riehua niin köyttää sen vaikka puuhun kiinni ja menee itse kauemmas ja ei ole huomaavinaan koiraa ennen kun on nätisti. Selättäminen ei auttanut meillä mitään.
Paras keino on ensin pari kertaa komentaa EI tai LOPETA ja jos ei tottele niin heti seuraa rangaistus, vaikka yksinään jättäminen ilman huomiota. Ei kannata väitellä itsepäisen koiran kanssa. Mutta kuitenkin ensin pitää antaa aina mahdollisuus totella.
Meillä esim. alkoi hakkua ja murista ja näytteli hampaitaan kun yritti komentaa. Vastalauseita ei kannata kuunnella.
Lievemmissä tilanteissa tai kun tilanne on vasta alkamassa niin kannattaa yrittää koiran huomio siirtää muuhun asiaan, esim. käsky VIERELLE ja heti palkka kun tottelee. Koira voi unohtaa puremisen.Viimeisenä keinona on ollut se että jos koira alkaa hulluna purra ja riuhtoa hihnaa ja hihaa niin koira on saanut hihnasta kuonolleen. Ei liian kovaa mutta ei koira niin tyhmä ole tekisi aina samaa asiaa jos siitä seuraa jotain ikävää. En kannusta koiran kuritukseen mutta jos koira vaarantaa oman sekä omistajansa hengen liikenteessä käytöksellään niin koiran pitää jostain tajuta että omistaja on tosissaan eikä ole leikkiä.
Olen myös välillä läpsäyttänyt persuksille kädellä tehostaen jotain käskyä, jos koira vaan pyörii ympärillä ja touhuaa eikä kuuntele mitään. Ei niin että koiraa sattuisi mutta että saan koiran huomion kun on aivan kierroksilla. Joskus käskyä on hyvä vahvistaa vaikka koskettamalla koiraa kädellä tai polvella kylkeen.
Aika tekee myös yleensä tehtävänsä ja koira aikuistuu ja alkaa totella paremmin.
Hei,
Meillä tuo koira saa vaan lisää vettä myllyyn, jos läppäsee tai hihnalla piiskasee. Menee siis aivan sekopäiseksi. Tuo puuhun sitominenkin vaikeaa, kun hyppii niskassa tai käsivartta yrittää riuhtoa.
Olen vienyt aina takaisin tarhaan, jos aloittaa riehumisen jo pihassa. Nyt otin tuon kuonokopan taas käyttöön, kun koiraa hillitsee se, ettei pysty suutaan käyttämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.
Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se tarha ole liian ankea koiralle? Mahtaako turhautua siellä?
Joutuuko olemaan itsekseen siellä, vaikka kaipaisi ehkä laumaa ympärilleen eli viettäisi teidän kanssa aikaa enemmän.
Ehkä tottelevaisuus ja auktoriteettiongelma johtuvat siitä, että te pidätte liian löyhää laumaa. Koiran kuuluu viettää aikaa laumansa seurassa.
Kuulostaa tosi rajuilta nuo teidän koulutustavat.
Jos sielä koiran pääkopassa vaikuttaakin se kultsi osa ja koira todella turhautuu yksin tarhassa kun tarvitsisi jatkuvaa seuraa ja rapsutuksia, ja se turhautuminen näkyykin sitten alkukantaisena toimintana.
Kuonopantaa minäkin ehdottaisin lenkille, mielummin kuin kuonokoppaa. Ja enemmän ei minkään tekemista yhdessä, vain oleskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko Fb:n Malamuutti ryhmässä? Sieltä saat varmasti hyviä neuvoja. Tsemppiä.
Kirjoitus nro 12. Oho! Samalla minuutilla joku muukin ajatteli tätä koiraprobleemaa ihan samoin kuin minä, terv. nro 11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus nro 12. Oho! Samalla minuutilla joku muukin ajatteli tätä koiraprobleemaa ihan samoin kuin minä, terv. nro 11.
Huomasin itsekin :) Great minds think alike.. t. Nro 12
Hei!
Tuohon kysymykseen, joutuuko olemaan liikaa tarhassa, niin joutuu ihan sen ajan olemaan tarhassa työpäivän ajan, mitä toisten sisällä. Ottakaahan huomioon rotu, eli alaskanmalamuuttia suurimmaksi osaksi (ihan muutin näköinen paitsi luppakorvat), eikä halua sisällä ollakaan. Pienenä pentuna toki oli, mutta nykyään jos käy sisällä niin käy vain tsekkaamassa, onko keittiön lattialle pudonnut syötävää, sitten haluaakin jo ulos.
Tarhassa koiralla on leluja, luita ja köysi roikkumassa, jonka kanssa leikkii vetoleikkiä.
Me todellakin ollaan tehty asioita koiran kanssa, yleensä kerran päivässä käyty pari tuntia esim kesällä rannassa olemassa, missä saanut juosta irti ja järvessä pulikoida. Käydään myös metsässä samoamassa. Nämä tällaiset luksukset koiralle on vain pakko ollut jättää vähemmälle sen äkkinäisen käytöksen muuttumisen vuoksi. Edelleen tottakai ollaan sen kanssa, niin lenkityksen kuin esim vetoleikkiä leikkien (rakastaa vetää), mutta yleensä lystinpito loppuu siihen, kun koira päättääkin alkaa hyppimään päälle ja puremaan. Nykyään siis enemmän päättyy kurjalle fiilikselle tuon kanssa touhuaminen kuin hyvään fiilikseen.
Tarkoitus oli hankkia toinenkin koira kaveriksi, tehdä oikein iso tarha (asutaan maalla ja lääniä olisi tehdä isolle niitylle, missä myös pieni puu ja kallio alue todella iso tarha, tai voisiko sitä enää tarhaksi edes sanoa siinä vaiheessa..), mutta ei kyllä enää nappaa. Edellinen koira kuoli reilu vuosi sitten (luonnollisesti vanhuuden tuomiin terveysongelmiin), joten tämä riekkuja on nyt ainoa koiramme.
Ap
Malamuutit on jalostettu vetämään raskaita kuormia kymmeniä kilometrejä päivässä. Saahan se siis tarpeesi liikuntaa? Pelkkä leikkiminen ja lenkkeily ei sitä välttämättä väsytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sinulla ei selvästikään ole sitä auktoriteettia. Penikka nyt tottelee ketä vaan.
Malamuutit on erittäin energisiä ja tuppaavat hyppimään ja näykkimäänkin helposti. Siitä huolimatta minä olen saanut vieraan karkuteillä juoksevan urosmalamuutin tottelemaan itseäni muutamassa minuutissa. Yhden nartun myös. Ja olen siis pehmeä-ääninen nainen.
Sinulla pitää siinä tilanteessa vaan olla sellainen energia että koirat ei vaan kerta kaikkiaan sinulle rupea. Että se ei ole mikään vaihtoehto. Ja sitten pitää huolta siitä että näin on. Esim. jos koira ei suostu kävelemään nätisti, pysähtelet, pakittelet ja vaihdat suuntaa vaikka viisi tuntia. Ihmisen pinnan täytyy AINA olla pidempi kuin koiran vaikka saisitte toistaa samaa asiaa koko yön.
Tai jos koira hyppii, otat sitä valjaista kiinni ja pakotat kulkemaan vierelläsi pelkillä takajaloilla. Loppuu muuten hyppiminen hyvin äkkiä kun etujalat ei ota maahan. Naisenkin voimilla täyskokoinen malamuutti on täysin hallittavissa, saati sitten tuollainen keskenkasvuinen.
Noin yleisesti ottaen ihmiset tekee sen virheen että antavat koiransa kerran käyttäytyä huonosti. Koiran kanssa täytyy olla aina kartalla ja valppaana eikä ikinä antaa sen saada sitä käsitystä että se voittaisi jumpittelemalla yhtään mitään.
Viimeiseksi: malamuutit vaatii vetokoirina ihan helvetisti liikuntaa ja nimenomaa sitä vetämistä. Se on ainoa asia minkä takia ne on olemassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa koiran vetää, se on onneton ja turhautunut. Malamuutti ei myöskään sovi kovin hyvin ainoaksi koiraksi koska vetokoirille se oma koiralauma on tärkeämpi kuin ihmiset. Se, että koirassasi on hitunen kultaista noutajaa ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, yleensä jos koirassa on jotain alkukantaista rotua se on se dominoiva.
Koiraa ottaessa kannattaisi oikeasti miettiä sen käyttötarkoitusta. Jos haluaa pelkän lellikin eikä oikein viitsi lenkkeillä, ei kannata ottaa rotua jonka koko viettitoiminta kohdistuu siihen että juostaan reen edessä jopa 150 km päivässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sinulla ei selvästikään ole sitä auktoriteettia. Penikka nyt tottelee ketä vaan.
Malamuutit on erittäin energisiä ja tuppaavat hyppimään ja näykkimäänkin helposti. Siitä huolimatta minä olen saanut vieraan karkuteillä juoksevan urosmalamuutin tottelemaan itseäni muutamassa minuutissa. Yhden nartun myös. Ja olen siis pehmeä-ääninen nainen.
Sinulla pitää siinä tilanteessa vaan olla sellainen energia että koirat ei vaan kerta kaikkiaan sinulle rupea. Että se ei ole mikään vaihtoehto. Ja sitten pitää huolta siitä että näin on. Esim. jos koira ei suostu kävelemään nätisti, pysähtelet, pakittelet ja vaihdat suuntaa vaikka viisi tuntia. Ihmisen pinnan täytyy AINA olla pidempi kuin koiran vaikka saisitte toistaa samaa asiaa koko yön.
Tai jos koira hyppii, otat sitä valjaista kiinni ja pakotat kulkemaan vierelläsi pelkillä takajaloilla. Loppuu muuten hyppiminen hyvin äkkiä kun etujalat ei ota maahan. Naisenkin voimilla täyskokoinen malamuutti on täysin hallittavissa, saati sitten tuollainen keskenkasvuinen.
Noin yleisesti ottaen ihmiset tekee sen virheen että antavat koiransa kerran käyttäytyä huonosti. Koiran kanssa täytyy olla aina kartalla ja valppaana eikä ikinä antaa sen saada sitä käsitystä että se voittaisi jumpittelemalla yhtään mitään.
Viimeiseksi: malamuutit vaatii vetokoirina ihan helvetisti liikuntaa ja nimenomaa sitä vetämistä. Se on ainoa asia minkä takia ne on olemassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa koiran vetää, se on onneton ja turhautunut. Malamuutti ei myöskään sovi kovin hyvin ainoaksi koiraksi koska vetokoirille se oma koiralauma on tärkeämpi kuin ihmiset. Se, että koirassasi on hitunen kultaista noutajaa ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, yleensä jos koirassa on jotain alkukantaista rotua se on se dominoiva.
Koiraa ottaessa kannattaisi oikeasti miettiä sen käyttötarkoitusta. Jos haluaa pelkän lellikin eikä oikein viitsi lenkkeillä, ei kannata ottaa rotua jonka koko viettitoiminta kohdistuu siihen että juostaan reen edessä jopa 150 km päivässä!
Hei,
Olen kyllä tutustunut malamuutin käyttötarkoitukseen, ja tarkoitus onkin alkaa sen kanssa harrastamaan vetoharrastuksia, mutta hox hox nyt, 8kk ikäinen koira kyseessä, ei vielä paljo rekeä vedetä. Talvella tarkoitus aloittaa sellainen, että vetää lapsia pulkassa, ja aikuista potkurissa siten, että itsekin potkuttelee. Viime talvena oli vielä niin pieni, ettei vielä renkaita tai mitään muutakaan laitettu vetämään.
Mistä käsitit, ettei viitsitä lenkkeillä, ja halusin pelkän seurakoiran? Enkös ole nimenomaan hokenut, että haluaisin tehdä sen kanssa vaikka ja mitä, mutta koira pilaa perseilyllään kaiken kivan - kivan, mikä on varta vasten sitä järjestetty!
Kyllä olisit huuli pyöreänä tuon meidän muutin kohdatessasi. Niin ne on muutkin uhonneet, etten vain osaa olla sitä ja tätä, mutta niin on mieli muuttunut kun tavanneet koiramme. Ja mielessä hyvä pitää, ettei ole ensimmäinen haastava rotu meillä, edellinen oli rotikka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Malamuutit on jalostettu vetämään raskaita kuormia kymmeniä kilometrejä päivässä. Saahan se siis tarpeesi liikuntaa? Pelkkä leikkiminen ja lenkkeily ei sitä välttämättä väsytä.
Hyvin väsyneeltä on vaikuttanut aina tarhaan mennessä. Läähättää ja käy makaamaan ja aika pian alkaa nukkumaan. Nyt toki välillä saanut kärsiä tylsyydestä, jos ollut mahdoton. Ei palkita tottelemattomuudesta antamalla tehdä mitään mukavaa, vaan menee heti takaisin tarhaan, ja vartin päästä suunnilleen kokeillaan uudelleen.
Ap
Osaatteko kieltää jämäkästi? Jotkut eivät osaa ottaa auktoriteettia.