Onko kissasi kova juttelemaan?
Meidän kisu sanoo aina Gur, kun lähestyy eli moikkaa! <3
Kommentit (22)
Juu ja ei . Eivät nuo mitään ylipuheliaita ole, mutta jutustelevat kyllä - myös toisilleen. Niillä on ihan eri äännähdykset eri asioille ja vielä monipuolisemmat kurinat ja vinkunat toisilleen jutellessaan. Yrittäivät varmaan raukat puhua minulle selkeästi, kun ovat huomanneet, etten ihan tajua muuten.
Toinen ei aukaise suutaan muuta kuin ruokaa huutaakseen, mutta toisen kanssa voisi käydä vuoropuheluita loputtomiin. Tunkee myös ihmisten välisiin keskusteluihin antamaan mielipiteensä.
Joo juttelee toki. Ja ymmärretään toistemme puheita ja eleitä. Kissan ääntelystä tosin suuri osa taitaa olla sellaista, etten kuule sitä. Liian hiljaista tai ehkä liian korkeaa.
Hassu juttu, mutta meidän kissamme ei nau'u lainkaan. Ruokaa odottaessaan avaa suunsa naukaisuun, mutta mitään ei kuulu. Kissa on löytökissa, joten en tiedä historiasta sen kummemmin. Olen miettinyt, voisiko ääni olla liian korkea ihmiskorvalle? Kissa kehrää ja päästelee erilaisia "urahduksia" ihan tavallisesti, mutta se "mau" puuttuu täysin.
Poikakissa joskus selvästi yrittää kertoa jotain kun tuijottaa pitkään silmiin ja sit naukuu, se on ihanaa :D Tyttökissakin juttelee, mutta lähinnä vaan keittiön läheisyydessä (anna palvelija ruokaa, miau)
Meidän aikuisena tullut rescue-äkäpussi suuttui kerran todella, kun se saapui keittiöön luokseni ja tuli puskemaan jalkaani. Avasin limsapullon juuri silloin ja pullosta kuului tietysti sihahdus. Kissa sähähti takaisin, painui mökkiinsä ja sähisi vielä moneen otteeseen, kun lähipäivinä yritin maanitella sitä seurakseni. Se katti ei ikinä paljon jutellut, mutta pullopa taisi päästää jonkinlaisen kissankielisen törkeyden ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Meidän aikuisena tullut rescue-äkäpussi suuttui kerran todella, kun se saapui keittiöön luokseni ja tuli puskemaan jalkaani. Avasin limsapullon juuri silloin ja pullosta kuului tietysti sihahdus. Kissa sähähti takaisin, painui mökkiinsä ja sähisi vielä moneen otteeseen, kun lähipäivinä yritin maanitella sitä seurakseni. Se katti ei ikinä paljon jutellut, mutta pullopa taisi päästää jonkinlaisen kissankielisen törkeyden ilmoille.
Raukkaparka :D Itse kiellän kissoja sihahtavillta "pssst"-äänillä koska eivät reagoi millään tavalla muuhun kieltämiseen ja möykkäämiseen edes vilkaisemalla päin.
Kämppiksellä oli joskus aikoinaan juttelevaista sorttia oleva kissa. Hervottoman iso, pitkäturkkinen karvapallo töpöjaloilla - ja aina äänessä. Tulit tai menit, aina sillä oli asiaa. Varsinkin, jos se joutui olemaan muutaman tunnin yksin välillä, juteltavaa oli kertynyt. Puhelimeen puhuessakin se oli ihan varma, että tietysti tuolla ihmisellä on nyt asiaa juuri hänelle, ja tuli osallistumaan.
Kisu makailee puoliksi läppärin päällä. Tunkee varmaan siihen kun se on lämmin. Murahti vähän kun hivutin sitä syrjään pois enter-näppäimen päältä. Syvä huokaus ja kääntyi selälleen. Onnelliselta vaikuttaa.
Maatiainen on normaalioloissa aika hiljainen, mutta ruoka-ajan lähestyttyä alkaa määkimään suoraa kurkkua. Rotukissa on paljon enemmän äänessä ja äänimaailma on aika erilainen kuin mihin maatiaisilla olen tottunut. Tekee mm. sellaisia "hahahaa"- nauruääniä riehuessaan.
Nuorempi kolli on pyhelias, se vastaa aina kun sille puhuu. Ja kun menet silittämään se alkaa jutella. Nuorempi tyttö kissa juttelee välillä, yleensä kun haluaa jotain, esim huomiota, ruokaa . Tervehtii myös kotiin tullesssa.
Vanhin kissa harvemmin naukuu. Vanhempi kolli taas huutaa kovaan ääneen kun sillä on tylsää ja toiset ei leiki sen kanssa.
Minun jo edesmennyt kissani oli tosi kova naukumaan.Sai ulkoilla vapaasti ja niiltä monen tunnin reissuilta kun tuli niin kai se raukka yritti kertoa mitä oli nähnyt ja kokenut ja tietysti kuuntelin.Sitä juttua riitti.Kerran rankkasateen jälkeen se tuli ihan märkänä kotiin ja päästeli sellasia naukaisuja suustaan että ymmärsin et ihmisten kielellä ne ois ollu pahimmat kirosanat mitä keksii.
Yksi on kova juttelemaan, melkein aina vastaa kun jotain sille puhun. Tai vaikken puhukaan. Toinen noista aikuisista kissoista ei osaa maukua, vissiin jälkeenjäänyt tai sisäsiittoinen pikku reppana, osaa piipittää kun on nälkä, mutta muuten hiljainen. Sitten on vielä ihan pikkuinen pennunpallero, sekään ei ihmeemmin jutustele, kunhan jotain piipittelee.
Meidän toinen ujo kisu on varsinainen miukuja, välillä maukuja ja aika usein jopa suorastaan huutaa ja huutaa😂 Toinen misu on koiramaisen seurallinen, mutta pienellä kissillä on pieni ääni, asiaa on välillä mutta tulee vain pieni miu tai vaikkapa vain mi,mä, mih!😂
On, pulisee ihan raivostuttavuuteen asti. :D
Ja sellaista ärsyttävää mouruamista, ihan kun olisi joku suurikin hätä.
Vanha kissa taas oli myös aluksi mykkä, nykyään sanoo ihan pienen "miau" ilmoittaakseen että on esim. hyppäämässä sänkyyn.
Meillä on kaksi nuorta narttua. Toinen juttelee kovasti ja toinen on täysin mykkä.
Voi, tuleekin nyt päivä täyteen, ja lähden kotiin, missä kisu on jo eteisen matolla venyttelemässä kynnet pitkällä, ja kertoo että pitäis ulos lähteä, edes katsomaan millainen sää on. Sitten valjaat ja hihna kiinni, ja kissa säntää häntä pystyssä edellä portaat alas ja ulko-ovelle. Pihalla kisu nuuskii ilmaa, ja joko kiipeää pihapuuhun vahtimaan, tai sitten lähdetään puistoon lenkille.
Seuraava lenkki on sitten myöhään illalla, kun alkaa tulla pimeä. Silloin on jännempää, kanejakin liikkeellä. Niitä pitää vaania ja hätyytellä.
Olin ennen koiraihminen ,mutta selkäsairauteni vuoksi en pysty koiraa pitämään. Sitten elämääni tuli 2014 1,5v. Ragdoll-poika. Hyvin koiramainen. En oikein aiemmin pitänyt kissoista,mutta Pepe sulatti sydämeni. Juttelu on suht hiljaista. Aina vastailee Gur äänellä.Paitsi jos mököttää!
Minulla ei enää ole kissaa, oli yhdeksäntoista vuotta. Kova oli juttelemaan ja mitä moninaisimmin tavoin ja korkeuksin ja äänensävyin :)