Lue keskustelun säännöt.
Usko loppui, että koskaan saan työtä.
25.09.2017 |
Olen jo neljättä vuotta pitkäaikaistyötön, korkeastikoulutettu. Nyt on loppunut minulta usko ja luottamus, toivo sekä jonkinlainen "oma kannustus" siihen, että joskus vielä asiani muuttuvat. Että työllistyisin. Että pääsisin eroon työkkäristä. Että saisin jotain muutakin työtä kuin päivän keikan, silppusijaisuuden, pätkätyön.
Eivät asiani parempaan muutu, vaan pahenevat vaan. En usko enää, että saan työtä.
Ensimmäistä kertaa olen niin ahdistunut, että itken päivittäin. Paljon. Ja olen alkanut nähdä tyttärieni tulevaisuudenkin mustana. Turhaan synnytin heidät. Yhtä turhiksi ihmisiksi kuin itsekin olen. Nuorempi kärsii minun takiani työttömyydestäni.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta Suomessa ja muuallakin työ on elämän perusta.
Pitkään olen jaksanutkin toivoa asioiden järjestymiseen. Mitä ajanhukkaa.
Kommentit (12)
Nii-in...
Tämä on se todellisuus mihin maailma on menossa jos ei asiat radikaalisti muutu. Ei se koulutuksen määrä takaa enään mitään. Kapistalismisessa "kustannustehokkuudessa" pyritään kaikin tavoin minimoimaan henkilöstö kulut.
Suomeksi, tulevaisuudessa sama duuni voidaan tehdä vähemmällä porukalla.
Se luo tilanteen missä meillä on jo nyt 400 000 työtöntä ja työkkäristä löytyy alle 20 000 työpaikkaa. Eikä tähän ole kellään ihmisellä käytännössä mitään ratkaisuja. Tarvitaan aivan helvetin moinen katastrofi järkyttämään koko yhteiskuntaa ennen kuin siihen havahdutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha on ainut mikä merkitsee nykyisin. Riistäminen jatkuu niin kauan, että työttömien pinna palaa lopullisesti.
Mulla alkaa loppua usko jo lyhyemmänkin työttömyyden jälkeen.
Pitää vaan etsiä se ihmisarvo ja merkitys elämään jostain muualta kai.
Mulla pelkkä lukio koulutuksena ja töitä on riittänyt eikä niitä ole tarvinnut edes etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v työputken jälkeen nyt 7kk työttömänä ja silti on nyt jo sellanen fiilis, että tästäkö se lipsahtaa laukalle.
Kun hakee niin ei ole lähelläkään. Taitaa tää vajaa 50v ikä ja kaikki palkanlisät plus täydet lomat karsia mut sijaisuuksistakin pois. Koulun penkille en lähde kuin työkkärin maksamana enää. Jossain 9€/pv -jutuissa voin käydä naureskelemassa ja niihinkään en oman alan hommiin alennu muita opettamaan.
Tästäkö alkoi loppuelämän vapaaherruus? Tahtoa töihin olisi, mutta en sinne verissäpäin itteäni puske, jos ei kokenut ukko kerran kelpaa. Jotain itsearvon tunnon rippeitä sentään säilytän, vaikka työtön olenkin. Olen sinne kyllä 25v pottia kerännykki. Jos kerran Zipilällä on varaa kutsua puoli maailmaa elätettäväksi omakotitaloaan myöten, niin kai sinne yks kotimainen ukonraahkakin mahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olisin korkeastikoulutettu työtön jollen olisi ottanut vastaan ihan perustyötä, koulutustani vastaamatonta tai ns paskaduunia, joksi sitä ilmeisesti tällä palstalla monesti kutsutaan. Mutta en kuitenkaan enää lukeudu työttömiin, vaan olen osan viikosta töissä ja haen kokopäivätyötä. Statukseni muiden silmissä ja itsetuntoni on kohonnut, vaikka en kovin työorientoitunut olekaan. Olen antanut itselleni luvan nauttia tästä hyvinkin leppoisasta arkirytmistä. Työpäiviä vaihdellen 2-5 viikossa, paljon vapaa-aikaa, ei oikeastaan koskaan kiire. Taloudellisesti pärjään pienellä budjetillani ihan mukavasti, palkkatulojen lisäksi saan soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa, tulot kaikkinensa päivärahoineen n 1500 euroa verojen jälkeen. Kyllä tuolla yksi maisteri loppuelämänsä hyvinkin pärjää! Elämänlaatukin hyvä kun omaa aikaa on paljon. Hakemuksia kokoaikatöihin laitan tasaiseen tahtiin, mutta en ole kovin huolissani vaikka ei ole tärpännyt, näillä mennään mitä on. Rakennan itse tämän elämäni ihan niin kuin tahdon, en kaipaa kiireiseen oravanpyörään.
Kyllä 40-50 iässä on parasta alkaa ajattelemaan yrittämistä. Ei kannata odottaa että kukaan välttämättä palkkaa enää tuossa iässä. Tämä siis tuleville sukupolville tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja on oikeasti koko ajan vaan vähemmän ja vähemmän. Automatisaatio ja tehostaminen saa tämän aikaan. Minä olen ihan oikeasti huolissani, miten maailmassa 10-20v päästä muka riittää enää töitä kaikille? Ihmisiä on niin paljon, koko ajan enemmän, ja tarve ihmistyövoimalle vähenee jatkuvasti. Miten tämä yhtälö tulee toimimaan? Toivottavasti joku on miettinyt sen.
Jos yrittäminen on yksi vaihtoehto, niin ehdotelkaa toimialoja, joissa olisi hyvät markkinat, siis kysyntää.
sam mulla 2 maisteritutkintoa ihan turhaaan yhteensä 9 vuotta opiskelua! työtön j loppuelämäni tulen oleman