Mies haluaisi oman huoneen!

Ymmärrän tarpeen, meillä kaikki on sellaisia. Välillä ahdistun jos en saa olla yksin.

Tämä asia korostunut sitä mukaan mitä vanhemmaksi tulen.

Nyt olen 52 vuotta.

Sama miehellä ja teineillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saa paremmat unet kun toinen ei ole häiritsemässä.

Juuri näin. On tehty tutkimuksiakin, että ihminen nukkuu paremmin ollessaan yksin.

Ehdotin miehelleni, että jos nukuttaisiin omissa huoneissa. Mies kuorsaa toisinaan.

Mies ei lämmennyt ajatukselle.

Ehkä vieraantuminen huoletti tms.

Minä en kysellyt vaan ilmoitin asiasta, koska tosiaan tarvitsen kunnon yöunet. Miehen kuorsaus on ihan hirveää. 

Meillä mies halusi työhuoneen, kun talo oli pieni, niin hänelle ostettiin parakki siihen pihalle. Siellä hän sitten töyhäsi yömyöhään ja osittain kai nukkuikin. Kyllä se suhteen loppua enteili. Nyt on oma huone ja koko kämppä, kun asuu sadan kilometrin päässä vuokralla. Eikä häiritse mukulat, saati minun telkkarin kattominen. Oikeastaan ihan hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat nukkuivat eri huoneissa ja se kyllä vaikutti mun näkemykseen parisuhteen lämmöstä ja läheisyydestä sekä seksistä.

Minä ja mies olemme nukkuneet eri huoneissa jo 21 vuotta. Se on vaikuttanut lapsiin siten, että he tietävät seksiä harrastettavan muuallakin kuin vanhempien yhteisessä makuuhuoneessa. Eivät ole olleet paikalla tms., mutta tiedostavat varsin hyvin, että parisuhde ei edellytä yhteistä sänykä.

Samassa huoneessa voi nukkua mutta haluaisin olla aamulla rauhassa ja välillä päivällä.

Tuo huone voisi olla yhteinenkin.

Paikka jossa voisi rentoutua ja olla hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saa paremmat unet kun toinen ei ole häiritsemässä.

Juuri näin. On tehty tutkimuksiakin, että ihminen nukkuu paremmin ollessaan yksin.

Ehdotin miehelleni, että jos nukuttaisiin omissa huoneissa. Mies kuorsaa toisinaan.

Mies ei lämmennyt ajatukselle.

Ehkä vieraantuminen huoletti tms.

Juu tuota on kuultu.

Joillain miehillä tuo vieraantuminen on muodostunut oikein pakkomielteeksi,

hermoilevat siitä koko ajan:

"Ex-vaimo vieraannuttaa lapset minusta - mitä teen"?

Oma äiti varmaan vieroitti liian pienenä, vei tarhaan jo 3-kuukautisena?

Ehdottomasti. Jos lapsilukunne on täynnä, omat huoneet.

Meillä on kaksi makuuhuonetta. Usein käymme nukkumaan samaan huoneeseen, mutta jompikumpi siirtyy yöllä toiseen huoneeseen, koska mies kuorsaa ja minä pyörin unissani. Toimii oikein hyvin. Aamulla, jos on aikaa, siirrymme taas samaan huoneeseen.

Meillä on molemmilla omat työhuoneet. Omassani on työpöytä tietokoneelle ja toinen työpöytä ompelukoneelle. Lisäksi siellä on nojatuoli lukemista ja neulomista varten. En todellakaan ole valmis luopumaan omasta huoneestani. Oman huoneen tarpeeseen vaikuttaa varmasti paljon harrastukset. Ap:n tapauksessa lähtisin liikkeelle siitä, onko perheellä varaa yhteen lisähuoneeseen. Meillä on iso talo ja vain yksi lapsi, joten huoneita riittää. Useamman lapsen kanssa meillä ei olisi mahdollisuutta näihin omiin huoneisiin, kun lapset tarvitsisivat huoneita.

Meillä on ollut omat makuuhuoneet siitä asti kun yhteen muutettiin, eli 13 vuotta. Nukutaan samassa sängyssä viikonloppuisin, mutta arkena ehdottomasti omissa huoneissa. Mies kuorsaa ja on herkkäuninen, mä ääntelen, pyörin ja hyörin unissani. Mä menen aikaisemmin nukkumaan ja herään aikaisemmin ja lisäksi haluan lukea sängyssä iltaisin.

Loistava järjestely.

Hei, mieheni siis mietti, että meillä molemmilla olisi omat huoneet, joissa myös nukuttaisiin. En näe tälle mitään tarvetta, sillä meillä kummallakaan ei ole tarvetta millekkään harrastuksille, (minun harrastus on lenkillä ja miehen kuntosalilla käynti) työlle tai millekkään muullekkaan. Budjetti menisi kiikun kaakun, mutta onnistuisi. Miehellä on nyt vaan päähänpinttymä omasta huoneesta. Lapsiperhearki, jossa on taistotahtoinen uhmaikäinen ja temperamenttinen nelivuotias, no, on aika hektistä, niin olisi kiva vaan joskus viettää parisuhdeaikaa, vähän seksiä, tai ihan vaan nautitaan toisen läheisyydestä. Kumpikin meistä saa omaa aikaa, joka ilta vuorotellen toinen saa illalla tunniksi (ellei ole mitään spessua) mennä yläkertaan tekemään omia juttuja. (No, ei nyt aina ihan tunniksi.) Vauva syntyy huhti-toukokuussa, ja niin kauan kuin se ei pärjää vielä nukkumassa yksin, (jos on luonteeltaan arka voi mennä pitkäänkin) niin se sitten nukkuisi varmaan siellä minun makuuhuoneessani! (Mutta toisaalta muuttoa voi kyllä siirtää ainakin kahdella vuodella) En pidä tästä ajatuksesta, ärsyttää, vihaako mies minua tosiaan niin paljon?

Ap

Ja meillä on tosi samanrytmiset yöt, ei yövuoroja tms.

Ap

Meillä myös mies aikanaan ajatteli, että kun meillä siinä asunnossa tuli "ylimääräinen" huone vanhimman lapsen muuttaessa pois, niin se on sitten hänen oma huoneensa! Että hän kantaa sinne kimpsunsa ja se on hänen aluettaan. Silti aikoi jatkaa nukkumista yhteisessä makuuhuoneessamme.

Kysyin sitten että mitvit. Hän oli jo eläkkeellä ja minä käyn töissä, teen väliin luentoja kotonakin, että miksi taivaan tähden hänellä pitää olla oma huone ja minulla muka ei.  Että jos joku vapaa huone pyhitetään hänelle niin sitten sopii muuttaa sinne nukkumaankin, ja minä pidän meidän makuuhuoneen ihan omanani ilman mitään miehen sotkuja.

Siitä tuli sitte semmoinen yhteinen kirjasto-toimisto-vierashuone.

Nykyisin ei  enää lapsia meidän kanssa asu. Asunto on eri, mutta meillä on yhteinen makuuhuone ja kummallakin vähän niin kuin omat huoneet lisäksi. Jotka on myös vierashuoneita.

Meilläkin on omat huoneet, mutta seksiä oli tosiaan viimeksi kolme vuotta sitten. Onhan se kaunis ajatus, että ei sitä tarvitse harrastaa makkarissa se on mielikuvituksen puutetta, mutta kun talo on täynnä teinejä joista joku on aina paikalla ja hereillä, käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. Työmme ovat eri rytmissä, joten useinkaan emme edes näe toisiamme päiväkausiin.

up