Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäisellä pojallamme ei ole kavereita koulun ulkopuolella
24.09.2017 |
Koulussa ihan normi kaveripiiri, mutta koulun ulkopuolella ei kaveraa kenenkään kanssa.
Itse tuntuu olevan kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen. Käy lenkillä monta kertaa viikossa, hoitaa
koulutehtävänsä ripeästi ja kaiken muun ajan on tietokoneella pelaamassa, katsoo telkkaria ja lukee
uutisia yms. Hoitaa hänelle annetut kotityöt, esim. ruohonleikkuu, autonpesu tms. Ei tuon lisäksi tee muuta, eikä halua mitään harrastusta. Aikaisemmin kavereita oli ja nyt jos kysyn jotain kavereista, hän vain
suuttuu eikä kerro mitään. Ei kuitenkaan vaikuttais, että mitään erikoisempaa olisi sattunut. Itse olen
aina ollut sosiaalinen ja ihmetyttää tuo kaverittomuus.
Kommentit (24)
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös tällaisen teinin äiti. Olen pohtinut samoja ajatuksia, kuin aloittaja. Pojan puheista olen saanut myös sen käsityksen, että aika monet muutkin istuvat vain kotona tai yhteistä aikaa on vaikea löytää kun kaverit ovat kuka missäkin harrastuksessa. Eli jos meidän pojalla ei ole tänään harrastusta niin jollakin muulla on ja kun kaverilla olisi vapaata meidän pojalla ei. Meneekö tämä nykyään niin, että kavereiden kanssa todella hengaillaan vähemmän, vai onko meidän poika vain yksinäinen?
Ainakin pelaavat pojat juttelevat ihan tuntemattomillekin ja ystävystyvät sillä tavalla. Eivät tapaa välttämättä fyysisesti koskaan mutta ovat kavereita.
Meidän lapsi on myös tuollainen kotona viihtyvä introvertti. Tai siis oli vielä yläasteella, nyt on lukiossa missä ollaan koulukavereiden kanssa yötä päivää. Minua ei koskaan haitannut se, ettei tyttö ole jossain ulkosalla hengaamassa kännilauman kanssa, en koskaan ole ymmärtänyt mitä vitsiä sellaisessa on. Koulukavereista sai tarpeekseen koulupäivän aikana (joskus harvoin koulun jälkeen menivät jäätelölle tms, pari kolme kertaa vuodessa) ja bestistä tapasi vapaa-ajalla miten aikatauluihin sopi. Edes harrastuksissa hän ei välittänyt paljon muihin ihmisiin tutustua. Hämmästyin ihan, kun kävi ilmi, ettei hän kuvataidekerhossa juuri edes jutellut muiden kanssa. Mutta en voi moittia, olen itsekin seurastani tosi tarkka ja harvassa on niin fiksut ihmiset, joihin välitän tutustua.
Lukiossa hän tosiaan hengaa muiden koulukavereiden kanssa (koska vaihtoehtoja ei oikein ole, asuvat siellä keskellä peltoja) ja vapaaviikonloppuina hänen ajastaan kilpailevat perhe, poikaystävä ja bestis. Niin kiva kuin omaa lasta onkin nähdä, ymmärrän että kerta kahteen viikkoon haluaa tavata myös poikaystäväänsä ja bestistäkin, jonka kanssa ovat pitäneet yhtä jo 10 vuotta. Tässä välillä viestitellään sitten tietokoneella. Välillä tuntuu että juttelen tytön kanssa nykyisin enemmän kuin silloin, kun hän asui kotona. Telegram on avain keskusteluyhteyteen nuoren kanssa!
Koulukavereihin yritän tutustua siinä määrin kuin mahdollista. Vien tytön koululle aina vapaaviikonloppuna, eli parin viikon välein ja meidän kyydissä kulkee yksi koulukaveri. Nämä automatkat on mitä parhaita tilaisuuksia jutella nuoren ja kavereiden kanssa. Koululla moikkailen paikallaolijoita ja juttelen vähän niiden kanssa, jotka ovat tulleet tutuiksi. Joululomalla näitä kavereita oli yökylässä ja keväällä oli muutama kisamajoituksessa. Minusta on kiva tutustua näihin koulukavereihin, ovat fiksuja tyyppejä. Odotan jo innolla, keitä tulee meille tammikuussa kisamajoitukseen, pääsen tutustumaan taas uusiin nörtteihin.