Tapaako lapsi isän sukulaisia, vaikkei välttämättä isää??
Isien tapaamisista aina puhutaan muttei muusta suvusta ja etenkin isovanhemmista.
Meillä isän tapaamiset tuvevat olemaan niin ja näin, isyyttä tuskin koskaan tullaan tunnustamaan erinäisistä syistä kaikkien osapuolten parasta ajatellen.
Isän äiti on kuitenkin todella halukas tapaamaan lasta ja ajan kuluessa ehkä myös muu suku tulee kuvioihin, isänkään tapaamisia en aio estää, en vain usko että hän paljoa tulee olemaan kuvioissa mukana.
Eräällä tutullani on jo isompi vahinkolapsi ja välit sekä isään että etenkin isovanhempiin ovat todella läheiset.
Miten muilla???
Kommentit (6)
ja mikäli tapaisivat niin ne tehdään valvotusti. Aluksi tyttö tapasi isäänsä muutaman kerran, poika ei ole eron jälkeen isäänsä nähnyt omasta halusta.
Isän puolen sukua näkevät muutaman kerran vuodessa, silloinkin tulevat kiukkuisina takaisin kun isää oli taas kehuttu maasta taivaaseen vaikka lapsilla on molemmilla ihan tuoreessa muistissa miten se asia meni.
Meillä jos jonkun kanssa ollaan tekemisissä, niin korkeintaan isän jos senkään.. lapsen isovanhemmat ja muut eivät ole kiinnostuneet koko muksusta.. niillä on niin kova stressi muutenkin poikansa tekemisistä, ettei käsitä miksi hän edes lapsen teki..
Meillä on sellainen tilanne, että toivoisin isän ja koko suvun tapaavan lasta. Isää ei kuitenkaan kiinnosta, vaikka hän sentään suostui isyyden tunnustukseen ja elatusmaksuihin. Hän ei ilmeisesti ole edes kertonut lapsesta omille vanhemmilleen. Niinpä lähetin joulun tienoilla isovanhemmille kirjeen ja valokuvan tuolloin puolivuotiaasta lapsestani ja toivoin heidän ottavan meihin yhteyttä. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut, joten olen nyt vähän kahden vaiheilla, josko vielä yritän tehdä asian tiimoilta jotakin.
Vastaukseni siis kysymykseesi on, että soisin lapsen mielihyvin tapaavan muuta sukua, vaikkei tapaisikaan isää.
Onko jollakulla ehdotuksia, miten voisin edetä tilanteessani?
Vaikka mun mielestä kuitenki tärkeä aihe siinä missä keskustelut isänkin tapaamisesta. Lapsi mielestäni ansaitsee molempien vanhempien lisäksi myös molemmat suvut jos se on mahdollista.
Olen kai onnellisessa asemassa että lapsi näkee edes isovanhempiaan, heidän omasta tahdosta, ja on heille rakas.
Meillä yhteydenotto tuli siltä suunnalta pian vauvan syntymän jälkeen, ei ollut omassa mielessä edes vielä käynyt. En usko että tuputtaminen auttaa yhtään sen enempää kuin isänkään kohdalla, mutta asiasta ilmoittaminen ja aika toivottavasti auttavat edes joidenkin kohdalla.
Meillä tapaa isän vanhempia ja sisaruksia viikottain, vaikka isäänsä ei ollenkaan. Olin raskaana kun erosimme lapsen isän kanssa, ja miehestä ei senkoommin ole kuulunut. Hänen äitinsä oli suurena tukena eron aikoihin ja on halunnut olla mukana pojanpoikansa elämässä. Exän sisko sai vauvan samoihin aikoihin kuin minä ja me ystävystyimme raskauksiemme edetessä; olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä koko ajan. On ihanaa kun serkukset ovat niin saman ikäisiä ja touhuavat yhdessä=). Että onnistuu se näinkin.. Kannattaa kuitenkin puhua asiosta ja sopia pelisäännöt väärinkäsitysten välttämiseksi..
Poika on isällään joka toinen viikonloppu ja tapaa lähisukua usein ja muutakin sukua synttäreiden yms. yhteydessä. Tyttö ei tapaa isäänsä (lapsilla sama isä) ollenkaan, mutta muuta sukua kyllä. Esim. nyt on isän äidillä yökylässä ihan ex-anopin halusta. Ihan hyvin toimii meillä!