Kaksi pientä lasta ja raskaustesti positiivinen, mitä teen..

Vierailija kirjoitti:

Sujuu se jos haluat. Vaikka puoliso toipuu leikkauksesta nin onhan se läsnä. Ja jos nyt plussaat niin kuinka todennäköistä on edes, että leikkaus olisi vasta lähes vuoden päästä? Menee hoitotakuustakin jo ulos.

Meillä mies joutui yllättäen hengenvaaraan ja leikattiin, parin viikon tehohoito ja sitten kuukausien toipuminen. Kotona kolme pienehköä lasta (2, 5,6) ja mulla vuorotyö. Mies oli kotona lapsia hoitamassa, duuni frelancerina eli ei edes hoitopaikkaa. Kummasti siitä selvittiin kun mietittiin vähän järjestelyjä, meillä kyllä isovanhempien apu oli lisänä.

Miehen kohdalla se on todennäköisempää että leikkaus on vuoden päästä kun muutaman kuukauden päästä. Miehellä siis on hyvälaatuinen kasvain päässä jonka kasvua seurataan ja leikataan jos kasvaa paljon. Eli hyvinkin todennäköistä että leikkaus olisi juuri sillon kun meillä olisi aivan vastasyntynyt. Ap

Minusta turhaa miettiä ja puhua eettisesti. Jos olisin sinä eli pari pientä lasta, ja mies sairaana tekisin abortin, järki syistä. Tulin raskaaksi kun mulla oli puolivuotias poika, meni kumminkin kesken ennenkö kerkisin varata aikaa. Ekat kuukaudet asiaa mietin mutta muutamaan vuoteen käynyt mielessäkään että sellaisenkin on kokenut. Jos ei olisi tullut km enkä olisi tehnyt aborttia olisin nyt kahden lapsen yh. Luultavasti yhtä onnellinen mutta ehkä kaikella tarkoituksensa, miehen kanssa kun erottiin pari vuotta sitten. Ja mulla tuo keskenmeno viikolla kasi ja mitään sikiötä en kyllä siitä vuodosta erottanut. Jos haluaa jeesustella voin ajatella myös että olen sairas ihminen kun nielen aina miehen lastin, niistähän olis voinu kehittyä jo sata lasta...

Vierailija kirjoitti:

Minusta turhaa miettiä ja puhua eettisesti. Jos olisin sinä eli pari pientä lasta, ja mies sairaana tekisin abortin, järki syistä. Tulin raskaaksi kun mulla oli puolivuotias poika, meni kumminkin kesken ennenkö kerkisin varata aikaa. Ekat kuukaudet asiaa mietin mutta muutamaan vuoteen käynyt mielessäkään että sellaisenkin on kokenut. Jos ei olisi tullut km enkä olisi tehnyt aborttia olisin nyt kahden lapsen yh. Luultavasti yhtä onnellinen mutta ehkä kaikella tarkoituksensa, miehen kanssa kun erottiin pari vuotta sitten. Ja mulla tuo keskenmeno viikolla kasi ja mitään sikiötä en kyllä siitä vuodosta erottanut. Jos haluaa jeesustella voin ajatella myös että olen sairas ihminen kun nielen aina miehen lastin, niistähän olis voinu kehittyä jo sata lasta...

Korjaan että mieheni EI ole sairas. Hänellä on hyvälaatuinen kasvain. Voi olla että leikataan muutaman kuukauden päästä tai vuosien päästä tai sitten ei ollenkaan. Ap

Jos teet abortin vastoin miehen tahtoa niin ei se ainakaan helpota miehen terveydellistä tilannetta. Voi olla että kasvain on sen seurauksena ihan jotain muuta kuin nyt. Mietippä sitä.

Jos olette terveitä ja suht jaksavia, niin ottakaa lapsi nyt vastaan ja sitten vaikka sterilisaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsi ja vedä sitten piuhat poikki.

Varmaankin tarkoitit: TEHKÄÄ lapsi ja sitten UKOLTA piuhat poikki (miehille paljon helpompi ja purettavissa oleva toimenpide).

Vierailija kirjoitti:

No se kolmas on tulossa nyt eikä myöhemmin. Mieti miten harmittaisi jos raskaus ei onnistuisikaan sitten kun haluatte kolmannen ja nyt olisi tehty abortti. Ja haluatko terveystietoihisi tahraavan merkinnän abortista? Sitä ei koskaan tiedä miten se vaikuttaa seuraavissa raskauksissa terkkarin yms suhtautumiseen

"Tahraavan merkinnän" täh!? Ja sen takia pitäis pitää..?? Et mitä muut ajattelee..eeih.. mä niin toivon ettei Sulla ole lapsia! Urpo!!!!!

Kiitos vastauksista. En ole vielä saanut päätöstä aikaiseksi. Eniten pelottaa oma jaksaminen kun näiden kahden kanssa on välillä jo tosi väsyttävää. Enemmän olen kuitenkin edelleen keskeytyksen kannalla mutta pelottaa että alanko katumaan sitä ja entä jos en saakkaan enää myöhemmin lapsia ollenkaan. Ollaan kuitenkin aika nuoria vielä, minä 23v ja mies 29v joten kerättäisiin myöhemminkin tehdä vielä lapsia. Toisaalta olen jo niin kovasti kiintynyt tähän alkioon että luopuminen tuntuu pahalta. En osaa päättää. Tein tuon clearbluen viikkonäytöllisen testin ja se näytti viikoiksi 2-3 ovulaatiosta eli olisin noin 4-5 raskausviikolla. Ap

Meillä on kolme lasta suurin piirtein noilla ikäeroilla. Rankkaa on toki ollut, välillä olen itkenyt aika paljonkin. Meillä ei ole turvaverkkoja ja mies on paljon työmatkoilla. Nyt lapset on kaikki alakoulussa ja olen niin kiitollinen, että tuli tehtyä lapset putkeen. On ollut ihanaa, että lapset on aina samassa vaiheessa. Jokaista perheenjäsentä kiinnostaa tavallaan samantasoinen tekeminen ja voidaan aina yhdessä tehdä. Ei ole sitä taaperoa, mitä pitää "vetää" perässä samaan aikaan, kun isommat lapset tekevät jo itse. On ollut kiva seurata, kun kaikki lapset leikkivät samaa leikkiä ja on samalla tasolla. 

Mutta en halua väheksyä sitä puolta, miten rankkaa oli, kun lapset olivat pieniä. Väsymystä oli paljon, kun jokainen heräili vähintään kaksi kertaa yössä. Tämä on ollut hyvä ratkaisu meille. Joustava täytyy tietysti olla. Ei voi olettaa, että koti on aina siisti tai että kotiruokaa jaksaisi aina tehdä. Lisäksi, kun on kolme lasta, joutuu erikseen kiinnittämään huomiota siihen, että jokainen lapsi saa myös kahdenkeskistä laatuaikaa vanhemman kanssa. Lapset olen pyrkinyt kasvattamaan tietoisesti läheisiksi toisilleen. Meillä jokainen sanoo hyvät yöt ja halaukset iltaisin jokaiselle ja lapset sanovat toisilleen myös "rakastan sua" jne. Tappeluakin on tietysti paljon. Kolme ei mene siinä missä kaksi. Aina kun tulee yksi uusi ihminen perheeseen, perheen sisäisten ihmissuhteiden määrä kasvaa huomattavasti. Se tuo mukanaan isoja haasteita ja sitten sitä meteliä.

Mitä ikinä päätätkään, älä jää murehtimaan päätöstäsi, vaan elä sen mukaan. Kumpikin päätös voi tuoda tullessaan pahaa mieltä, ikävää ja haikeutta tai sitten ei, joten mitään oikeaa vastausta tähän ei ole. Tee sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä itsestäsi. Tsemppiä!

Abort the mission

Kyllä pitäisin lapsen, jos seuraavat asiat olisivat kunnossa:

- taloudellinen puoli eli kyky elättää kolme teiniä. Ei kolme pikkulasta, vaan kolme isoa, joilla on isot menot.

- asunnon koko. Miten tulevaisuudessa haluatte asua, mahtuuko 3 lasta, onko varaa tarpeeksi isoon asuntoon. Kolmea ei oikein ängetä samaan huoneeseen.

- kroppa. Kestääkö vartalosi, onko edellisissä raskauksissa ollut vaikeuksia?

- henkinen puoli, eli oletko jo nykyisten lasten jäljiltä aivan puhki ja tuntuuko siltä, että pää kestää? Vai sekoatko, jos joudut vielä valvomaan ja kuuntelemaan itkuja?

Lähtökohtaisesti olen lapsen pitämisen kannalla, jos parisuhde ja em. puitteet ovat kunnossa.

Jos yksikin pilleri unohtuu, niin kondomia on käytettävä koko pillerikierto! Minä otan pillerin tasan klo 8.00, joka aamu, enkä pelleile ottoaikoja muuttamalla, jolloin voisi unohtua ja muutenkin ehkäisy epävarmempi, jos ajat heittävät! Kello soimaan, kun on pillerin aika! Tosin ei ap:lle nyt ajankohtaista!

Onnea vauvan odotukseen! Parempi kolmas lapsi nyt kuin myöhemmin. Pääset eroon pienistä lastenvaatteista, ei tule säilytystilasongelmia, eikä tarvitse päivittää uusiin . Samat vaatteet ja lelut kelpaavat kolmannellekin lapselle!

Niin jos et halua 3. lasta niin teet heti äkkiä abortin ennenkuin alkio ehtii kasvaa vauvaksi.

Jos haluatte tulevaisuudessa 3 lasta niin se on nyt sitten tässä. Ei voi yhtä vauvaa heittää roskiin jos ajoitus on pielessä koska se ei ole vauvan syy.

En ole mikään abortin vastustaja mutta se että abortin jälkeen tehdään lisää lapsia on sairasta.

Unohtelet pillereitä etkä ymmärrä miten olet tullut raskaaksi. Laita kissankokoinen muistutus seinälle. Nuori ihminen ei muista yhtä pilleriä päivässä. Mitenkähän pärjäät, jos joudut joskus lääkitsemään itsesi tai lapsesi. Ja vastaus kysymykseesi: Olet raskaana ja aikanaan synnytät vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Mies nyt vasektomiaan . Ottakaa nyt vastuu.

Taitaa se vasektomia olla vähän myöhässä...

Ja huono ratkaisu sikälikin, jos 4-5 vuoden päästä halutaan lapsi.

Ei siis käy tarjoamasi "ratkaisu" sen paremmin akuuttiin kuin tulevaisuudenkaan ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisin lapsen, jos seuraavat asiat olisivat kunnossa:

- taloudellinen puoli eli kyky elättää kolme teiniä. Ei kolme pikkulasta, vaan kolme isoa, joilla on isot menot.

- asunnon koko. Miten tulevaisuudessa haluatte asua, mahtuuko 3 lasta, onko varaa tarpeeksi isoon asuntoon. Kolmea ei oikein ängetä samaan huoneeseen.

- kroppa. Kestääkö vartalosi, onko edellisissä raskauksissa ollut vaikeuksia?

- henkinen puoli, eli oletko jo nykyisten lasten jäljiltä aivan puhki ja tuntuuko siltä, että pää kestää? Vai sekoatko, jos joudut vielä valvomaan ja kuuntelemaan itkuja?

Lähtökohtaisesti olen lapsen pitämisen kannalla, jos parisuhde ja em. puitteet ovat kunnossa.

Tässä oli hyviä pointteja, tosin pariin ensimmäiseen suhtaudun vähän varauksella: korostaisin ennemmin realistisia tulevaisuudennäkymiä - onko reilun kymmenen vuoden kuluttua varaa elättää kolme teiniä. Varmasti sitä ei voi kukaan sanoa, mutta todennäköisyyksiä voi miettiä. Ei sekään ole minusta tarkoituksenmukaista ajattelua, että kaikki tekisivät lapset +40 vuotiaina ollessaan uransa huipulla, kun sen lapsen syntymän jälkeen on kuitenkin vielä toistakymmentä vuotta aikaa edetä urallaan ennen teini-ikäisen kuluja. Tietysti, jos on alalla, jolla ei juurikaan ole etenemismahdollisuuksia, saa jo nykytilanteestaan aika hyvän käsityksen siitä, miten rahaa jää käyttöön, minkälaisen asunnon pystyy hankkia jne. Mutta oikeassa olet kyllä siinä, että pienten lasten vanhempi voi tuudittautua siihen harhaan, että lapset eivät tule kalliiksi, ja tehdä niitä innostuksissaan enemmän kuin on varaa, kun lapsen kalleus alkaa realisoitua vasta kouluiästä ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisin lapsen, jos seuraavat asiat olisivat kunnossa:

- taloudellinen puoli eli kyky elättää kolme teiniä. Ei kolme pikkulasta, vaan kolme isoa, joilla on isot menot.

- asunnon koko. Miten tulevaisuudessa haluatte asua, mahtuuko 3 lasta, onko varaa tarpeeksi isoon asuntoon. Kolmea ei oikein ängetä samaan huoneeseen.

- kroppa. Kestääkö vartalosi, onko edellisissä raskauksissa ollut vaikeuksia?

- henkinen puoli, eli oletko jo nykyisten lasten jäljiltä aivan puhki ja tuntuuko siltä, että pää kestää? Vai sekoatko, jos joudut vielä valvomaan ja kuuntelemaan itkuja?

Lähtökohtaisesti olen lapsen pitämisen kannalla, jos parisuhde ja em. puitteet ovat kunnossa.

- Ensimmäisestä on vaikea sanoa, ei voi ennustaa 15 vuoden päähän. Tällä hetkellä ollaan molemmat vakituisessa töissä (tosin en tiedä kauan itse olen, kyllä työnantajakin varmaan tympääntyy kohta kun koko ajan olen äitiyslomalla). Palkka tosin ei meillä kummallakaan ole erityisen hyvä, mutta pärjätty ollaan.

- Asumme omakotitalossa jossa neljä makuuhuonetta, tämä siis olisi kunnossa

- Edellisissä raskauksissa ei ole ollut mitään ongelmia, toki edellisessä oli loppuvaiheessa hiukan enemmän liitoskipuja ja muita kolotuksia kun ensimmäisessä.

- Tämä viimenen on vähän siinä ja siinä. Välillä tuntuu että hyvin jaksaa eikä tässä mitään mutta välillä on päiviä että tekis mieli vaan hautautua koko päiväksi sänkyyn kun väsyttää eikä jaksaisi. Itse mietin kanssa että mites sitten jos tähän vielä pahimmassa tapauksessa koliikkia itkevä vauva..

Ap

Seuraa Ap sitä mitä sun sydän sanoo oikeesti. Rankkaa on joka tapauksessa. Kukaan ei voi kertoa sulle mitä sun pitäis tai ei pitäis tehdä. Itse pitäisin lapsen kun kuitenkin teillä ollut suunnitelmissa kolmas.

Abortti on myös pahimmillaan pitkä ja kivulias prosessi joten se myös kuormittaa nykytilannetta ja kannattaa miettiä myös sitä vaihtoehtoa jos sitä pikkukolmosta ei sitten kuulukkaan.

Elämä on arvaamatonta joka päivä eikä se tilanne siitä muutu mihinkään ikinä. Kukaan ei kykene näkemään tulevaisuuteen.

Voimia tarviit joka tapauksessa tositosi paljon! Tsemppii siihen.

Idiootti. Mitä jos myöhemmin sitä kolmatta ei tulekkaan vaan hän tulee vaan ja ainoastaan nyt? Jos sairastut? Miehesi sairastuu? Ei ole mitään takeita että tulet enään raskaaksi joten sinun asemassasi en miettisi sekuntiakaan vaan pitäisin lapsen ehdoitta. Ja tässä käy vielä niin jos miehesi lasta haluaa ja sinä sen häneltä viet niin ei ehkä ole katkera nyt eikä ehkä viiden vuodenkaan päästä, mutta kaikella todennäköisyydellä jonain päivä. Sinä myös. Et varmaan halua kertoa lapsillesi että kolmas sisarus keskeytettiin ku tulikin hieman liian aikaisin?

Tee hyvissä ajoin ilmotus sossuun, että hiphei, kohta taas indeksikorotusta pukkaa!