Miksi ihmisistä ei tule kanssani ystäviä ja miksi suunnitelmat aina jäävät?

Ehdottiko hän siis itse, että voi hakea sitä, vai ehdotitko sinä ja hän ei vain kehdannut kieltäytyä, vaan jätti vain hakematta?

Hän ehdotti tätä hakemista itse, niinkuin taisin kirjoittaakin että muiden ehdottamana menee pieleen myös. Kaikki ei ole autokyytisiipeilijöitä:D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehdottiko hän siis itse, että voi hakea sitä, vai ehdotitko sinä ja hän ei vain kehdannut kieltäytyä, vaan jätti vain hakematta?

siis hakea sinut

Yleensä kun toisen luo mennään itse, eikä vaivata kylään kutsujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottiko hän siis itse, että voi hakea sitä, vai ehdotitko sinä ja hän ei vain kehdannut kieltäytyä, vaan jätti vain hakematta?

siis hakea sinut

Yleensä kun toisen luo mennään itse, eikä vaivata kylään kutsujaa.

Jooh tuota......

Ylös

Oletko lihava?

Oletko kännissä 6:D

Et oo ainut. Mullekin käy aina noin.

Aikuisiällä on liki mahdotonta löytää ystäviä. Ainakin näin nuorella aikuisiällä (24v).

Kaikilla tuntuu olevan jo ne vakkariystävät, eikä tilaa ole muille. Vanhemmiten veikkaisin, että ollaan jo muotouduttu sille omalle tielleen niin vahvasti, ettei ole enää edes tarve löytää ystäviä. Voin olla väärässäkin - toivottavasti.

Kuulostaa varmaan säälittävältä, mutta odotan jo esikoisaikaa (hamassa tulevaisuudessa :D). Josko lapsen kautta pääsisi tutustumaan samanhenkisiin!

Sanotaanko, että tasan kaksi aikuisiällä solmittua ystävyyssuhdettani ovat kestäneet; avomieheni ja eräs ystävättäreni töiden kautta. Tosin jälkimmäisen kanssa yhteydenpito nykyään on harvempaa. Mielettömän turhauttavaa, kun tiedän itselläni olevan paljon annettavaa lojaalina ja huumorintajuisena kaverina! :(

Kiinnitin kirjoituksessasi huomioni, että sulla on jo monta hyvää ystävää, mutta haluaisit saada niitä vain lisää ja lisää. Miksi näin? Miksi olemassa olevat ystäväsi eivät riitä sinulle? Tuntuuko susta, että jollain tavalla yrität paikata rikkinäistä lapsuuttasi ja kenties saada isosta määrästä ystäviä itsellesi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Ystävyyssuhde on vähän niinkuin parisuhdekin eli sen saaminen ja ennekaikkea ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa eikä muitakaan resursseja kovin monelle ystävälle. Tämän vuoksi suurin osa muista jää joko kaveri- tai tuttava-asteelle. Voit koittaa ajatella asiaa miettimällä, miten monta aviomiestä pystyisit samanaikaisesti pitämään tyytyväisenä. 

"Oharit" ovat aina ikäviä, tapahtuivatpa ne kenen taholta tahansa. Niitä kuitenkin tapahtuu enemmän kavereiden kuin ystävien kohdalla. Lupausten pitäminen on siis ystävyyssuhteissa tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Tietenkin kaikki lupaukset täytyisi pitää, mutta jos pitää valita ystävälle annetun lupauksen ja kaverille annetun lupauksen väliltä, yleensä ystävä vie tässä voiton. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin kirjoituksessasi huomioni, että sulla on jo monta hyvää ystävää, mutta haluaisit saada niitä vain lisää ja lisää. Miksi näin? Miksi olemassa olevat ystäväsi eivät riitä sinulle? Tuntuuko susta, että jollain tavalla yrität paikata rikkinäistä lapsuuttasi ja kenties saada isosta määrästä ystäviä itsellesi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Ystävyyssuhde on vähän niinkuin parisuhdekin eli sen saaminen ja ennekaikkea ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa eikä muitakaan resursseja kovin monelle ystävälle. Tämän vuoksi suurin osa muista jää joko kaveri- tai tuttava-asteelle. Voit koittaa ajatella asiaa miettimällä, miten monta aviomiestä pystyisit samanaikaisesti pitämään tyytyväisenä. 

"Oharit" ovat aina ikäviä, tapahtuivatpa ne kenen taholta tahansa. Niitä kuitenkin tapahtuu enemmän kavereiden kuin ystävien kohdalla. Lupausten pitäminen on siis ystävyyssuhteissa tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Tietenkin kaikki lupaukset täytyisi pitää, mutta jos pitää valita ystävälle annetun lupauksen ja kaverille annetun lupauksen väliltä, yleensä ystävä vie tässä voiton. 

Kyllä, tässä olet asian ytimessä että porukalla paikkaisin sitä tunnetta. Olen kuitenkin myös hyvin luotettava ihminen ja erittäin ehdoton siinä, etten luokittele ihmisiä "tämä on kaveri, tämä ystävä, tälle voi pitää lupaukset 100pros, tälle vain välillä koska kaveri, ei ystävä", en voi ymmärtää tällaista ajattelumallia ja siksi ihmettelen kun suurin osa näin tekee :D en koe että minulla olisi kuitenkaan paljoa ystäviä, kuten kirjoitin, pari vain ja hekin suunnitelmien perujia. Siksi eivät välillä riitä. Ikävä näin todeta mutta se on fakta. Ehkä pitää kuitenkin katsoa vähän laajemmalta kantilta asiaa ja olla tyytyväinen tilanteeseen. Sen olen huomannut että minulla ei ole oikein oikeutta edes olla epätyytyväinen kun 80prosenttia tutuistani sekä tuntemattomistakin ihmisistä

tekee tätä jaottelua että kuka on tällä viikolla tärkeämpi ja kelle voi pitää lupaukset välillä, kelle aina.

Honeymoon :DDD Osaatko ihan englantia, wautsi!

Oletko miettinyt, mahdatko olla liian takertuva?

Ystävyyssuhde ei ole mikään parisuhteen kaltainen seurustelusuhde, jossa pitäisi olla kuin paita ja peppu ja tavata tosi usein. Voitte olla hyviä ystäviä, ja silti nähdä muutaman viikon välein, silloin kuin molemmille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin kirjoituksessasi huomioni, että sulla on jo monta hyvää ystävää, mutta haluaisit saada niitä vain lisää ja lisää. Miksi näin? Miksi olemassa olevat ystäväsi eivät riitä sinulle? Tuntuuko susta, että jollain tavalla yrität paikata rikkinäistä lapsuuttasi ja kenties saada isosta määrästä ystäviä itsellesi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Ystävyyssuhde on vähän niinkuin parisuhdekin eli sen saaminen ja ennekaikkea ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa eikä muitakaan resursseja kovin monelle ystävälle. Tämän vuoksi suurin osa muista jää joko kaveri- tai tuttava-asteelle. Voit koittaa ajatella asiaa miettimällä, miten monta aviomiestä pystyisit samanaikaisesti pitämään tyytyväisenä. 

"Oharit" ovat aina ikäviä, tapahtuivatpa ne kenen taholta tahansa. Niitä kuitenkin tapahtuu enemmän kavereiden kuin ystävien kohdalla. Lupausten pitäminen on siis ystävyyssuhteissa tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Tietenkin kaikki lupaukset täytyisi pitää, mutta jos pitää valita ystävälle annetun lupauksen ja kaverille annetun lupauksen väliltä, yleensä ystävä vie tässä voiton. 

Kyllä, tässä olet asian ytimessä että porukalla paikkaisin sitä tunnetta. Olen kuitenkin myös hyvin luotettava ihminen ja erittäin ehdoton siinä, etten luokittele ihmisiä "tämä on kaveri, tämä ystävä, tälle voi pitää lupaukset 100pros, tälle vain välillä koska kaveri, ei ystävä", en voi ymmärtää tällaista ajattelumallia ja siksi ihmettelen kun suurin osa näin tekee :D en koe että minulla olisi kuitenkaan paljoa ystäviä, kuten kirjoitin, pari vain ja hekin suunnitelmien perujia. Siksi eivät välillä riitä. Ikävä näin todeta mutta se on fakta. Ehkä pitää kuitenkin katsoa vähän laajemmalta kantilta asiaa ja olla tyytyväinen tilanteeseen. Sen olen huomannut että minulla ei ole oikein oikeutta edes olla epätyytyväinen kun 80prosenttia tutuistani sekä tuntemattomistakin ihmisistä

tekee tätä jaottelua että kuka on tällä viikolla tärkeämpi ja kelle voi pitää lupaukset välillä, kelle aina.

Aloituksessasi kirjoitit saaneesi uusia hyviä ystäviä eli siitä päättelin, että heitä on enemmän kuin yksi tai kaksi. 

Tuo ajattelumalli, jota et ymmärrä perustuu siihen, että ihmisten elämässä on muitakin asioita kuin ystävät ja kaverit. Ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit, vähän niinkuin perheenjäseniä. Jos tulee asioita, joiden vuoksi sovittu tapaaminen uhkaa peruuntua, ystävien vuoksi pyritään sumplimaan ja järjestelemään asioita enemmän (ja myös tarvittaessa kärsimään vähän epämukavuuttakin) kuin kaverien vuoksi. Esimerkkinä vaikka tilanne, jossa ystävän hääpäivälle osuu työvuoro ja työkaveri suostuu vaihtamaan työvuoroa siten, että sinä teet hänen työvuoronsa juhannuksena. Juhannuksen olit sopinut viettäväsi kaverisi mökillä, mutta suostut tuohon työvuorojen vaihtoon, koska ystäväsi häät ovat sinulle tärkeämpi asia kuin juhannus kaverisi mökillä. 

Mulla kaikki ystävyssuhteet on solmittu aikuisiällä. Nuoruuden kavereiden kanssa ollaan vaan kasvettu erillemme. Olen 42 v. ja vieläkin tutustun uusiin ihmisiin innokkaasti. Vaikuttaa siltä, että niin tekee suurin osa tämän palstan kirjoittajistakin. Miksi siis uusia ystäviä ei saisi myös aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, mahdatko olla liian takertuva?

Ystävyyssuhde ei ole mikään parisuhteen kaltainen seurustelusuhde, jossa pitäisi olla kuin paita ja peppu ja tavata tosi usein. Voitte olla hyviä ystäviä, ja silti nähdä muutaman viikon välein, silloin kuin molemmille sopii.

Parin viikon välein?;,D hyvä kun tapaan edes noin usein. Plus luitko loppuun? Ystäväni suunnitteli uutta näkemistä. Mut onhan se hyvä itseään syyttää tästä(kin) elämässä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, mahdatko olla liian takertuva?

Ystävyyssuhde ei ole mikään parisuhteen kaltainen seurustelusuhde, jossa pitäisi olla kuin paita ja peppu ja tavata tosi usein. Voitte olla hyviä ystäviä, ja silti nähdä muutaman viikon välein, silloin kuin molemmille sopii.

Parin viikon välein?;,D hyvä kun tapaan edes noin usein. Plus luitko loppuun? Ystäväni suunnitteli uutta näkemistä. Mut onhan se hyvä itseään syyttää tästä(kin) elämässä :D

Ohis...aloituksessasi puhuit kaveristasi etkä ystävästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin kirjoituksessasi huomioni, että sulla on jo monta hyvää ystävää, mutta haluaisit saada niitä vain lisää ja lisää. Miksi näin? Miksi olemassa olevat ystäväsi eivät riitä sinulle? Tuntuuko susta, että jollain tavalla yrität paikata rikkinäistä lapsuuttasi ja kenties saada isosta määrästä ystäviä itsellesi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Ystävyyssuhde on vähän niinkuin parisuhdekin eli sen saaminen ja ennekaikkea ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa eikä muitakaan resursseja kovin monelle ystävälle. Tämän vuoksi suurin osa muista jää joko kaveri- tai tuttava-asteelle. Voit koittaa ajatella asiaa miettimällä, miten monta aviomiestä pystyisit samanaikaisesti pitämään tyytyväisenä. 

"Oharit" ovat aina ikäviä, tapahtuivatpa ne kenen taholta tahansa. Niitä kuitenkin tapahtuu enemmän kavereiden kuin ystävien kohdalla. Lupausten pitäminen on siis ystävyyssuhteissa tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Tietenkin kaikki lupaukset täytyisi pitää, mutta jos pitää valita ystävälle annetun lupauksen ja kaverille annetun lupauksen väliltä, yleensä ystävä vie tässä voiton. 

Kyllä, tässä olet asian ytimessä että porukalla paikkaisin sitä tunnetta. Olen kuitenkin myös hyvin luotettava ihminen ja erittäin ehdoton siinä, etten luokittele ihmisiä "tämä on kaveri, tämä ystävä, tälle voi pitää lupaukset 100pros, tälle vain välillä koska kaveri, ei ystävä", en voi ymmärtää tällaista ajattelumallia ja siksi ihmettelen kun suurin osa näin tekee :D en koe että minulla olisi kuitenkaan paljoa ystäviä, kuten kirjoitin, pari vain ja hekin suunnitelmien perujia. Siksi eivät välillä riitä. Ikävä näin todeta mutta se on fakta. Ehkä pitää kuitenkin katsoa vähän laajemmalta kantilta asiaa ja olla tyytyväinen tilanteeseen. Sen olen huomannut että minulla ei ole oikein oikeutta edes olla epätyytyväinen kun 80prosenttia tutuistani sekä tuntemattomistakin ihmisistä

tekee tätä jaottelua että kuka on tällä viikolla tärkeämpi ja kelle voi pitää lupaukset välillä, kelle aina.

Aloituksessasi kirjoitit saaneesi uusia hyviä ystäviä eli siitä päättelin, että heitä on enemmän kuin yksi tai kaksi. 

Tuo ajattelumalli, jota et ymmärrä perustuu siihen, että ihmisten elämässä on muitakin asioita kuin ystävät ja kaverit. Ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit, vähän niinkuin perheenjäseniä. Jos tulee asioita, joiden vuoksi sovittu tapaaminen uhkaa peruuntua, ystävien vuoksi pyritään sumplimaan ja järjestelemään asioita enemmän (ja myös tarvittaessa kärsimään vähän epämukavuuttakin) kuin kaverien vuoksi. Esimerkkinä vaikka tilanne, jossa ystävän hääpäivälle osuu työvuoro ja työkaveri suostuu vaihtamaan työvuoroa siten, että sinä teet hänen työvuoronsa juhannuksena. Juhannuksen olit sopinut viettäväsi kaverisi mökillä, mutta suostut tuohon työvuorojen vaihtoon, koska ystäväsi häät ovat sinulle tärkeämpi asia kuin juhannus kaverisi mökillä. 

Kyllä, ja tähän perään kirjoitin, että nyt alkanut miettiä näitä asioita heistäkin ja muista joita pitänyt ystävinäni. Kyllä, ymmärtän pointin, mutta esimerkissäsi nyt on aika isoja asioita käsillä. :D HÄÄT, niihin pääseminen, juhannus, vapaat. Mä lähinnä tarkoitan tällaista arkipäiväistä jaottelua, jossa jollekin sijalla 5 olevalle järkätään aikaa vain jos hyötyy siitäjotenkin eikä ole ystäviä saatavilla sille päivälle. Häät on pikkuisen poikkeus eikätuo ollut sitä kuuluisaa feidaamista. Mutta ymmärtän kyllä, että tuo menee samaan kategoriaan: kaveri vs ystävä. Josta pääsemmekin otsikkoon; miksen saa ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, mahdatko olla liian takertuva?

Ystävyyssuhde ei ole mikään parisuhteen kaltainen seurustelusuhde, jossa pitäisi olla kuin paita ja peppu ja tavata tosi usein. Voitte olla hyviä ystäviä, ja silti nähdä muutaman viikon välein, silloin kuin molemmille sopii.

Parin viikon välein?;,D hyvä kun tapaan edes noin usein. Plus luitko loppuun? Ystäväni suunnitteli uutta näkemistä. Mut onhan se hyvä itseään syyttää tästä(kin) elämässä :D

Ohis...aloituksessasi puhuit kaveristasi etkä ystävästäsi. 

"Näin käy myös ihmisten kanssa jotka ovat nimittäneet minua ystäväkseen" kirjoitin ja selitin tuon suunnitelman peruuntumisen. Nyt tää ketju menee pelkästään sanojen selittelyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin kirjoituksessasi huomioni, että sulla on jo monta hyvää ystävää, mutta haluaisit saada niitä vain lisää ja lisää. Miksi näin? Miksi olemassa olevat ystäväsi eivät riitä sinulle? Tuntuuko susta, että jollain tavalla yrität paikata rikkinäistä lapsuuttasi ja kenties saada isosta määrästä ystäviä itsellesi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Ystävyyssuhde on vähän niinkuin parisuhdekin eli sen saaminen ja ennekaikkea ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa eikä muitakaan resursseja kovin monelle ystävälle. Tämän vuoksi suurin osa muista jää joko kaveri- tai tuttava-asteelle. Voit koittaa ajatella asiaa miettimällä, miten monta aviomiestä pystyisit samanaikaisesti pitämään tyytyväisenä. 

"Oharit" ovat aina ikäviä, tapahtuivatpa ne kenen taholta tahansa. Niitä kuitenkin tapahtuu enemmän kavereiden kuin ystävien kohdalla. Lupausten pitäminen on siis ystävyyssuhteissa tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Tietenkin kaikki lupaukset täytyisi pitää, mutta jos pitää valita ystävälle annetun lupauksen ja kaverille annetun lupauksen väliltä, yleensä ystävä vie tässä voiton. 

Kyllä, tässä olet asian ytimessä että porukalla paikkaisin sitä tunnetta. Olen kuitenkin myös hyvin luotettava ihminen ja erittäin ehdoton siinä, etten luokittele ihmisiä "tämä on kaveri, tämä ystävä, tälle voi pitää lupaukset 100pros, tälle vain välillä koska kaveri, ei ystävä", en voi ymmärtää tällaista ajattelumallia ja siksi ihmettelen kun suurin osa näin tekee :D en koe että minulla olisi kuitenkaan paljoa ystäviä, kuten kirjoitin, pari vain ja hekin suunnitelmien perujia. Siksi eivät välillä riitä. Ikävä näin todeta mutta se on fakta. Ehkä pitää kuitenkin katsoa vähän laajemmalta kantilta asiaa ja olla tyytyväinen tilanteeseen. Sen olen huomannut että minulla ei ole oikein oikeutta edes olla epätyytyväinen kun 80prosenttia tutuistani sekä tuntemattomistakin ihmisistä

tekee tätä jaottelua että kuka on tällä viikolla tärkeämpi ja kelle voi pitää lupaukset välillä, kelle aina.

Aloituksessasi kirjoitit saaneesi uusia hyviä ystäviä eli siitä päättelin, että heitä on enemmän kuin yksi tai kaksi. 

Tuo ajattelumalli, jota et ymmärrä perustuu siihen, että ihmisten elämässä on muitakin asioita kuin ystävät ja kaverit. Ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit, vähän niinkuin perheenjäseniä. Jos tulee asioita, joiden vuoksi sovittu tapaaminen uhkaa peruuntua, ystävien vuoksi pyritään sumplimaan ja järjestelemään asioita enemmän (ja myös tarvittaessa kärsimään vähän epämukavuuttakin) kuin kaverien vuoksi. Esimerkkinä vaikka tilanne, jossa ystävän hääpäivälle osuu työvuoro ja työkaveri suostuu vaihtamaan työvuoroa siten, että sinä teet hänen työvuoronsa juhannuksena. Juhannuksen olit sopinut viettäväsi kaverisi mökillä, mutta suostut tuohon työvuorojen vaihtoon, koska ystäväsi häät ovat sinulle tärkeämpi asia kuin juhannus kaverisi mökillä. 

Kyllä, ja tähän perään kirjoitin, että nyt alkanut miettiä näitä asioita heistäkin ja muista joita pitänyt ystävinäni. Kyllä, ymmärtän pointin, mutta esimerkissäsi nyt on aika isoja asioita käsillä. :D HÄÄT, niihin pääseminen, juhannus, vapaat. Mä lähinnä tarkoitan tällaista arkipäiväistä jaottelua, jossa jollekin sijalla 5 olevalle järkätään aikaa vain jos hyötyy siitäjotenkin eikä ole ystäviä saatavilla sille päivälle. Häät on pikkuisen poikkeus eikätuo ollut sitä kuuluisaa feidaamista. Mutta ymmärtän kyllä, että tuo menee samaan kategoriaan: kaveri vs ystävä. Josta pääsemmekin otsikkoon; miksen saa ystäviä.

Ehdin painaa Lähetä-painiketta ennenkuin tajusin, että joku varmaan tarttuu noihin häihin. Vaihdetaan häiden tilalle viikonloppu ystävän mökillä. Eli mieluummin vaihdetaan työvuoroa siten, että juhannus kaverin mökillä jää toteutumatta,  kunhan ystävän kanssa päästään sovitusti viikonlopuksi ystävän mökille. Ystävän kohdalla ollaan siis valmiita sumplimaan ja järjestelemään, kaverin kohdalla taas tavataan, jos se sattuu molemmille sopimaan eikä edellytä mitään järjestelyitä. Eikä kyse ole mistään monennellako sijalla joku on vaan siitä, että ystävät (ne kaikki kolme) ovat tärkeämpiä kuin kaverit (ne kaikki kymmenen). Ystäviäkään ei tarvitse asettaa mihinkään tärkeysjärjestykseen, koska heitä on vain sen verran, että heille riittää aikaa ja että pystyy sumplimaan ja järjestelemään asioita siten, ettei nyt esim työpaikallakaan ole se "hankala" tyyppi, jolla on jatkuvasti tarvetta vaihtaa työvuoroja. 

Syitä siihen, miksi et saa ystäviä, on varmasti useita. Yksi voi olla juuri se, että tutustut ihmisiin, joilla on jo riittävästi ystäviä. Kavereita voi olla vaikka kuinka paljon, koska kaveruus ei ole samalla tavalla sitovaa tai velvoittavaa  kuin ystävyys. Kavereille voi joskus olla varsin paljonkin aikaa, jos ystävillä on sillä hetkellä elämässään jotain muuta kuten ovat lomareissulla, viimeisillään raskaana tms, jonka vuoksi ei voida lähteä yhdessä minnekään. Mulla on kolme ystävää, joista yksi on siskoni. Kavereita on parikymmentä. Työn, perheen ja harrastusten lisäksi en oikeasti voisi edes olla useamman kanssa ystävä, koska sitten menisi jo hankalaksi. Tämä kolmekin menee vain siksi, että siskoni asuu kävelymatkan päässä ja häntä voin piipahtaa tapaamaan vaikka vain puoleksi tunniksi eikä tarvitse varata koko iltaa. Uusia ystäviä kannattaa etsiä ensisijaisesti niistä, joilla on tarvetta uusille ystäville.