Äitini / tuleva mummo ärsyttää vietävästi

En meinaa päästä yli siitä, miten paljon kaikille oman äitini tekeminen ärsyttää ja raivostuttaa minua. Esikoinen syntyy alkuvuodesta, ja äesitys on alkanut jo painaa sen verran että olen vähentänyt yhteydenpitoa jotta en stressaantunut niin paljon. Esimerkkejä:
- hän neuvoo koko ajan ja kaikessa. Olemme miehen kanssa lähes 40v aikuisia ihmisiä, ja osaamme huolehtia itsestämme. Viimeisin "hyvä" neuvo koski kukkien hankintaa (koti ei ole kiva ilman huonekasveja). Asiasta olen sanonut, ei auta.
- yökyläillessään hän herää tosi aikaisin ja alkaa heti penkoa & järjestellä tavaroita meillä oman mielensä mukaan. Ratkaisuna ei olla kutsuttu yöpymään vuosiin. Tänä vuonna kun kokeeksi taas kutsuttiin, sama jatkui. Sanoin suoraan, että ei voi kutsua kun järjestelet heti toisten tavaroita. Ei tajua miksi tämä on ongelma
- en pidä hänen miehestään enkä halua sitä lapseni lähelle. Niinpä en enää käy lapsuudenkodissani. Äiti ei ymmärrä tätä, ja on surkea kun en käy.
- hän koittaa mielistellä ja kehuu usein turhanpäiväisistä asioista. Tyyliin vaikka auto on paskainen, kehuu kuinka hienoa on kun autoni on niin puhdas
- hän loukkaantuu aivan minimaalisista asioista ja soittelee puolihysteerisiä itkupuheluita
- hänellä on pakonomainen tarve olla oikeassa. Viimeksi kun puhuimme puhelimessa sanoin yhden sanan väärin, ja sen jälkeen hän on kolme (3!!!) Kertaa muistuttanut minua virheestäni
- hän kuvitteleei meidän olevan kovin läheisiän, vaikka asia ei ole näin. Ja on esim. Sukulaisten luona alkanut kertoa kuinka minulla ei ole elämässäni yhtä läheisiä ihmisiä elämässäni kuin hän

Miten ihmeessä tuollaisen ihmisen kanssa tullaan toimeen? Puhuminen ja palaute ei mene perille. Pitäisikö vain toimia kuten isoveljen ja jättää yhteydenpito kokonaan (näkevät n. 1krt/v, jos sitäkään).