Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini / tuleva mummo ärsyttää vietävästi
23.09.2017 |
En meinaa päästä yli siitä, miten paljon kaikille oman äitini tekeminen ärsyttää ja raivostuttaa minua. Esikoinen syntyy alkuvuodesta, ja äesitys on alkanut jo painaa sen verran että olen vähentänyt yhteydenpitoa jotta en stressaantunut niin paljon. Esimerkkejä:
- hän neuvoo koko ajan ja kaikessa. Olemme miehen kanssa lähes 40v aikuisia ihmisiä, ja osaamme huolehtia itsestämme. Viimeisin "hyvä" neuvo koski kukkien hankintaa (koti ei ole kiva ilman huonekasveja). Asiasta olen sanonut, ei auta.
- yökyläillessään hän herää tosi aikaisin ja alkaa heti penkoa & järjestellä tavaroita meillä oman mielensä mukaan. Ratkaisuna ei olla kutsuttu yöpymään vuosiin. Tänä vuonna kun kokeeksi taas kutsuttiin, sama jatkui. Sanoin suoraan, että ei voi kutsua kun järjestelet heti toisten tavaroita. Ei tajua miksi tämä on ongelma
- en pidä hänen miehestään enkä halua sitä lapseni lähelle. Niinpä en enää käy lapsuudenkodissani. Äiti ei ymmärrä tätä, ja on surkea kun en käy.
- hän koittaa mielistellä ja kehuu usein turhanpäiväisistä asioista. Tyyliin vaikka auto on paskainen, kehuu kuinka hienoa on kun autoni on niin puhdas
- hän loukkaantuu aivan minimaalisista asioista ja soittelee puolihysteerisiä itkupuheluita
- hänellä on pakonomainen tarve olla oikeassa. Viimeksi kun puhuimme puhelimessa sanoin yhden sanan väärin, ja sen jälkeen hän on kolme (3!!!) Kertaa muistuttanut minua virheestäni
- hän kuvitteleei meidän olevan kovin läheisiän, vaikka asia ei ole näin. Ja on esim. Sukulaisten luona alkanut kertoa kuinka minulla ei ole elämässäni yhtä läheisiä ihmisiä elämässäni kuin hän
Miten ihmeessä tuollaisen ihmisen kanssa tullaan toimeen? Puhuminen ja palaute ei mene perille. Pitäisikö vain toimia kuten isoveljen ja jättää yhteydenpito kokonaan (näkevät n. 1krt/v, jos sitäkään).
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei tietenkään nyt ole ollut pelkästään huonekasveista. Se oli esimerkki siitä, miten pienistä asioista meitä täytyy koko ajan neuvoa. Muita esimerkkejä ovat esim. kodin siisteys (lattioiden pesu), pukeutuminen, hiusten laitto, rahan käyttö, auton vaihto ja sisustaminen. Eli kaikesta on pakko aina sanoa ja opastaa. Joka ikinen kerta, kun ollaan yhteyksissä. Tätä on toki vaikeaa ymmärtää sellaisen, joka ei ole tottunut siihen että oma äiti holhoaa vielä 40v lastaan. Raskaushormoneita on toki helppoa syyttää, mutta nyt neuvominen on noussut myös uusiin sfääreihin, ja pelkään mitä se onkaan kun vauva on syntynyt. Minusta tuoretta äitiä olisi asiallista tukea ja auttaa eikä kuormittaa jonninjoitavilla asioilla.
En myöskään saa kiinni siitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla harmistumatta "pikkuasioista". Äitinikö saa käyttäytyä miten tykkää? ErityisestI harmittaa tuo tavaroiden penkominen. En tosiaan keksinyt muuta keinoa kuin olla kutsumatta yökylään, kun se ei sanomalla loppunut.
Ap
Minulla on myös kaikkitietävä äiti. Hän on ollut ikänsä kotiäiti, koulut jäi käymättä, ulkomailla ei ole ikinä ollut. Silti hän tietää aivan kaiken kaikesta. Neuvoo minua työssäni (akateeminen asiantuntija), matkustelussa, aivan kaikessa. Niin pientä tai suurta asiaa ei olekaan, ettei luennointi käynnistyisi. Lastenhoito-ohjeet on 70-luvulta.
Yes, täällä ihan samanlainen tapaus! Palkkatyön viimeksi 80-luvulla, täysin kouluttautumaton ja elämä pyörii 50 km säteellä. Silti osaa akateemisesti koulutettua, ulkomailla asunutta tytärtään neuvoa kaikessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kirjoitatte todella halveksivaan sävyyn omista äideistänne. En oikein usko, että teillä olisi hyvä sydän. Minusta tuntuu, että tuolla asenteella omat lapsenne tulevat halveksimaan teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei tietenkään nyt ole ollut pelkästään huonekasveista. Se oli esimerkki siitä, miten pienistä asioista meitä täytyy koko ajan neuvoa. Muita esimerkkejä ovat esim. kodin siisteys (lattioiden pesu), pukeutuminen, hiusten laitto, rahan käyttö, auton vaihto ja sisustaminen. Eli kaikesta on pakko aina sanoa ja opastaa. Joka ikinen kerta, kun ollaan yhteyksissä. Tätä on toki vaikeaa ymmärtää sellaisen, joka ei ole tottunut siihen että oma äiti holhoaa vielä 40v lastaan. Raskaushormoneita on toki helppoa syyttää, mutta nyt neuvominen on noussut myös uusiin sfääreihin, ja pelkään mitä se onkaan kun vauva on syntynyt. Minusta tuoretta äitiä olisi asiallista tukea ja auttaa eikä kuormittaa jonninjoitavilla asioilla.
En myöskään saa kiinni siitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla harmistumatta "pikkuasioista". Äitinikö saa käyttäytyä miten tykkää? ErityisestI harmittaa tuo tavaroiden penkominen. En tosiaan keksinyt muuta keinoa kuin olla kutsumatta yökylään, kun se ei sanomalla loppunut.
Ap
Minulla on myös kaikkitietävä äiti. Hän on ollut ikänsä kotiäiti, koulut jäi käymättä, ulkomailla ei ole ikinä ollut. Silti hän tietää aivan kaiken kaikesta. Neuvoo minua työssäni (akateeminen asiantuntija), matkustelussa, aivan kaikessa. Niin pientä tai suurta asiaa ei olekaan, ettei luennointi käynnistyisi. Lastenhoito-ohjeet on 70-luvulta.
Yes, täällä ihan samanlainen tapaus! Palkkatyön viimeksi 80-luvulla, täysin kouluttautumaton ja elämä pyörii 50 km säteellä. Silti osaa akateemisesti koulutettua, ulkomailla asunutta tytärtään neuvoa kaikessa.
Ap
Samiksii!
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset akat haukkuu äitejään ja huutelee teinislangilla "samiksii!!" - av ei petä koskaan :-/
Nelikymppiset naiset yrittävät löytää ratkaisuja hankaliin tilanteisiin äitiensä kanssa. Harvalla on näköjään muita neuvoja kuin arvostella kysyjää.
Yksi heistä käyttää yhtä teinislangisanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet 40v, eiköhän sun vauvantekovuodet ole jo ohi. Itsekästä noin vanhana alkaa lasta tekemään.
Mulla on tuommoinen äiti ja päästin hänet liiaksi "auttamaan" ensimmäisen lapseni jälkeen. Kaikki olisi pitänyt tehdä 60-70 luvun oppien mukaan ja kun sanoin vastaan hän haukkui suoraan tyhmäksi.
Se kertoo jo paljon että kerran hänen vierailunsa jälkeen olin niin stressaantunut että maitoa ei herunut kahteen päivään, ja jouduin ensimmäistä kertaa ikinä antamaan vauvalle korviketta. Tilanne oli se, että hän tunki samaan sänkyyn makaamaan kun imetin vauvaa siellä makuuasennossa, ja alkoi hysteerisenä paasaamaan että "ei sinulta tule maitoa!! Vauva ei saa ruokaa!!". Silloin tajusin että rajat on vedettävä.
Vieläkin ahdistun kun muistelen tuota aikaa, en ollut osannut varautua siihen miten järkyttäväksi äitini käytös voisi mennä, hän jotenkin sai voimaa siitä että olin itse niin väsynyt ja haparoiva tullessani ensi kertaa äidiksi. Jälkikäteen ajateltuna siinä oli kyse jo sairaasta käytöksestä ja henkisestä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja äitini kanssa keskusteleminen mistään ei onnistu, ainoat asiat mitä suustaan päästää ovat neuvoja tai mielipiteitä. Normaali ajatustenvaihto on mahdotonta.
Minä koin tuon myös henkisenä väkivaltana. Meidän lapsella oli ruoka-aineallergioita ja astma. Näistä syyllistettiin ja toisaalta vähäteltiin. Yritettiin salaa syöttää esim vehnää jotta voi todisraa että keksin kaiken. Astma kuulemma johtui siitä että olin ostanut homeisen talon. Aina se syy oli jotenkn minun huonossa hoidossani ja "mummo tietää paremmin". Minua tavallaan kilpailutettiin äitiydessä ja oman lapsen kiintymyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5324 kirjoitti:
Mulla on tuommoinen äiti ja päästin hänet liiaksi "auttamaan" ensimmäisen lapseni jälkeen. Kaikki olisi pitänyt tehdä 60-70 luvun oppien mukaan ja kun sanoin vastaan hän haukkui suoraan tyhmäksi.
Se kertoo jo paljon että kerran hänen vierailunsa jälkeen olin niin stressaantunut että maitoa ei herunut kahteen päivään, ja jouduin ensimmäistä kertaa ikinä antamaan vauvalle korviketta. Tilanne oli se, että hän tunki samaan sänkyyn makaamaan kun imetin vauvaa siellä makuuasennossa, ja alkoi hysteerisenä paasaamaan että "ei sinulta tule maitoa!! Vauva ei saa ruokaa!!". Silloin tajusin että rajat on vedettävä.
Vieläkin ahdistun kun muistelen tuota aikaa, en ollut osannut varautua siihen miten järkyttäväksi äitini käytös voisi mennä, hän jotenkin sai voimaa siitä että olin itse niin väsynyt ja haparoiva tullessani ensi kertaa äidiksi. Jälkikäteen ajateltuna siinä oli kyse jo sairaasta käytöksestä ja henkisestä väkivallasta.
Miten tilanne eteni? Millaiset välit teillä on nyt?
Topeliukselka on satu Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jossa lapsi vuolee puupalikkaa ja kertoo tekevänsä vanhemmillensa kaukaloa kuin porsaalle, saavat sitten vanhana syödä kaukalosta lattialla kuin vaari. Silloin vanhemmat kauhistuivat omaa kiittämättömyyttään ja kovasydämisyyttään.
Kova juttu vieläkin, toivottavasti teitä kohdellaan kuin olette omia vanhempianne kohdellut. Kunnon ihmisillä ei ole huolta, nartuilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit on asialliset, mutta mitään perheen asioita ei puhuta eikä äitiäni päästetä vaikuttamaan arkeen mitenkään. Meillä oli isompi yhteenotto jonka jälkeen hän lopullisesti ymmärsi että välit menee ellei opi käyttäytymään. Itse on sitä mieltä että ristiriidat johtuvat minun mielenterveysongelmistani, hän on mm puhunut niistä anopilleni ja tarjonnut miehelleni tukea tänä vaikeana aikana. Onneksi ollaan anopin kanssa läheisiä niin hän ei ollut säikähtänyt. Mitään mielenterveysongelmia ei siis ole, mutta äitini toteuttaa elämässään kaavaa, jossa kaikki ihmiset joilla on hänen kanssaan ongelmia ovat hulluja. Kätevää kun ei tarvitse ikinä katsoa peiliin vaan kaikkien konfliktien syy on muiden ihmisten persoonallisuushäiriö. Tällä listalla on mm. isäni, äitini sisarukset, lukuisia työkavereita ja muutama naapuri, ja nyt minä. Tiedän että moni olisi laittanutkin välit poikki mutta hän on lapselleni tärkeä, joten koitan mahdollistaa heille säännölliset tapaamiset. Tällä hetkellä hän on vähän varuillaan ja hyvä niin, pysynkin valppaana nykyään ja torppaan kaikki kontrolliyritykset.
Ja hän osaa olla mukavakin, välillä täytyy oikein muistuttaa itseään siitä mihin hän pystyy jos kokee olonsa turvalliseksi tai minut heikoksi.
Ja minä tunnen aikuistuneeni vasta nyt, kun olin pakotettu irtautumaan äidistäni. Jotenkin sitä on ohjelmoitu hakemaan ikuisesti äitinsä hyväksyntää, mutta kun kuulin näistä mielenterveyspuheista niin tajusin lopullisesti että en ikinä ikinä tule saamaan äitiini yhteyttä ja tulemaan kuulluksi. Olin siis ensi kerran vakavasti ottanut puheeksi omat rajani ja tarpeeni, ja hän teki minusta välittömästi hullun koska "hän on äitinä ollut niin hyvä ja kaikkensa antanut". Joten hulluhan minä olen.
Kävin terapiassakin ja myös näistä palstan ketjuista on ollut apua, kohtalotovereita on paljon!
Jälkikäteen olen kaikesta tapahtuneesta iloinen sillä se todella voimaannutti ja vapautti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te kirjoitatte todella halveksivaan sävyyn omista äideistänne. En oikein usko, että teillä olisi hyvä sydän. Minusta tuntuu, että tuolla asenteella omat lapsenne tulevat halveksimaan teitä.
Jos äiti käyttäytyy halveksittavasti, ei ole mitään syytä nostaa häntä jalustalle vain siksi, että hän on äiti.
Ei yhteydenpitoa tuollaisiin. Itse katkaisin omaan mummoni välit 12-vuotiaana, kun penkoi huonettani vuosien kieltämisen jälkeenkin ja kertoi pikkulapsen kaikki salaisuudet, ihastumiset jne heti äidilleni. Ei edelleenkään olla tekemisissä. N25
Tarvitseeko äidiltä sietää mitä vain pelkästään sen vuoksi, että hän on äiti? Sitä saa mitä tilaa, eli ylikontrolloiva henkilö tuskin saa kovin paljon tilaa normaalissa ihmissuhteessa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä "kunnioita vanhempiesi no matter what" -paasaajia. Kuinka moni sietäisi samaa esim. työpaikalla tai parisuhteessailman että ottaisi asiaa puheeksi tai pyrkisi muuttamaan tilannetta?
Ja kyllä, toivon että lapseni kohtelevat minua samalla tavalla: kertovat jos yritän rajoja, olen rasittava tai ylikontrolloiva. Tällöin voin tehdä asialle jotain ja olla aidosti heidän tukemaan, enkä riesana.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä täydellisen äidin vai ajattelitko tulla toimeen sen version kanssa mikä sinun kohdallesi on sattunut? Japanissa voi jo vuokrata lapsia jos omat lapset eivät kyläile niin miksipä ei vanhempiakin. Vuokraa mieluisampi äiti sen verran mitä noilla tarpeilla tarvitset.
Suosittelen usein käytännöllisiä, yksinkertaisia ratkaisuja ihmisille, jotka omalla puusilmäisellä tavallaan ovat eräänlaisia "yli-ihmisiä". Parempia kuin muut ihmiset, varsinkin parempia kuin omat vanhempansa.
Tämä oli hyvä vastaus. Äitisi käytöksestä päätellen hän pelkää että hylkäät joka tekee hänestä vähän hysteerisen.
No tee pesäero ja varaudu omalla kohdallasi samaan sitten myöhemmin, et vastoin kaikkia omia luulojasi tule olemaan lapsesi silmissä sen parempi äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tässä ketjussa on kaivannut täydellisyyttä? Lähinnä kait haetaan keinoja tulla toimeen ja päästä eteenpäin ilman että koko ajan ärsyttää.
Aika outoa on mummon käytös. En jaksaisi itsekään ja varmaankin pitäisi minimisti vain yhteyksiä.
Se että ärsyttää ei mitenkään tarkoita sitä että kaikki vika on mummossa.
Enkä myöskään usko että minimiyhteys tilannetta parantaa pikemminkin päinvastoin.
Sen ketä aina ärsyttää, pitäisi myös tarkkailla omaa käytöstään ja suhtautumistaan.
Onko ehkä alentuva äitiään kohtaan, hiukan salapiikikäs, koko ajan " rasittunut "tyyliin hoh hoijaa taas tms. Kyllä äiti sen huomaa.
Ystävällinen ja lämmin käytös puree varmasti parhaiten mutta samalla pitää laittaa rajat mitä omassa kodissa joku toinen , vaikka äiti tai anoppi, saa tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkein rasittavin piirre on tarve "ihmetellä" meidän asioitamme ulkopuolisille. Postinkantajalle pällistellään, miksi makaronilaatikko tehdään väärin, naapurille pällistellään lastemme vaatteita ja sukulaisille selostetaan kaikki mahdolliaet pähkähullut päätelmät, joita kotonamme on tehty. Yleensä täysin käsittämättömiä johtopäätöksiä, jotka vielä paisuu kun niitä pohditaan.