Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini / tuleva mummo ärsyttää vietävästi
23.09.2017 |
En meinaa päästä yli siitä, miten paljon kaikille oman äitini tekeminen ärsyttää ja raivostuttaa minua. Esikoinen syntyy alkuvuodesta, ja äesitys on alkanut jo painaa sen verran että olen vähentänyt yhteydenpitoa jotta en stressaantunut niin paljon. Esimerkkejä:
- hän neuvoo koko ajan ja kaikessa. Olemme miehen kanssa lähes 40v aikuisia ihmisiä, ja osaamme huolehtia itsestämme. Viimeisin "hyvä" neuvo koski kukkien hankintaa (koti ei ole kiva ilman huonekasveja). Asiasta olen sanonut, ei auta.
- yökyläillessään hän herää tosi aikaisin ja alkaa heti penkoa & järjestellä tavaroita meillä oman mielensä mukaan. Ratkaisuna ei olla kutsuttu yöpymään vuosiin. Tänä vuonna kun kokeeksi taas kutsuttiin, sama jatkui. Sanoin suoraan, että ei voi kutsua kun järjestelet heti toisten tavaroita. Ei tajua miksi tämä on ongelma
- en pidä hänen miehestään enkä halua sitä lapseni lähelle. Niinpä en enää käy lapsuudenkodissani. Äiti ei ymmärrä tätä, ja on surkea kun en käy.
- hän koittaa mielistellä ja kehuu usein turhanpäiväisistä asioista. Tyyliin vaikka auto on paskainen, kehuu kuinka hienoa on kun autoni on niin puhdas
- hän loukkaantuu aivan minimaalisista asioista ja soittelee puolihysteerisiä itkupuheluita
- hänellä on pakonomainen tarve olla oikeassa. Viimeksi kun puhuimme puhelimessa sanoin yhden sanan väärin, ja sen jälkeen hän on kolme (3!!!) Kertaa muistuttanut minua virheestäni
- hän kuvitteleei meidän olevan kovin läheisiän, vaikka asia ei ole näin. Ja on esim. Sukulaisten luona alkanut kertoa kuinka minulla ei ole elämässäni yhtä läheisiä ihmisiä elämässäni kuin hän
Miten ihmeessä tuollaisen ihmisen kanssa tullaan toimeen? Puhuminen ja palaute ei mene perille. Pitäisikö vain toimia kuten isoveljen ja jättää yhteydenpito kokonaan (näkevät n. 1krt/v, jos sitäkään).
Kommentit (63)
Mitä ihmeen topeliaanisia ennustuksia täällä oikein jaetaan? Se, että ap ei siedä oman äitinsä tapoja, ei mitenkään tarkoita sitä, että hänellä olisi samanlainen suhde omiin lapsiinsa tulevaisuudessa. Tässähän nimenomaan äiti ei kunnioita lapsensa yksityisyyttä, ja aikuinen lapsi ei jaksa sitä. Miksi se automaattisesti tarkoittaisi sitä, että 40 vuoden kuluttua nyt vielä syntymätön lapsi ei jaksaisi omaa äitiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen topeliaanisia ennustuksia täällä oikein jaetaan? Se, että ap ei siedä oman äitinsä tapoja, ei mitenkään tarkoita sitä, että hänellä olisi samanlainen suhde omiin lapsiinsa tulevaisuudessa. Tässähän nimenomaan äiti ei kunnioita lapsensa yksityisyyttä, ja aikuinen lapsi ei jaksa sitä. Miksi se automaattisesti tarkoittaisi sitä, että 40 vuoden kuluttua nyt vielä syntymätön lapsi ei jaksaisi omaa äitiään?
Koska nämä samat virret veisataan sukupolvesta toiseen. Me olemme nyt kuulleet apn version asiasta , siis vain toisen puolen. Eli emme tiedä oikeasti millainen ap on. Jos on " hullu" äiti niin katkeaako ketju apn kohdalla vai jatkuuko taas seuraavaan sukupolveen..
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. Yksikään noista ap:n esimerkeistä ei ole mummon ilkeyttä vaan ihan ymmärryksellä olankohautettavia juttuja. Siinä rakentava, yksinkertainen neuvo. Älä välitä ihan joka asiasta, näe ärsytyksen yli, tule toimeen.
Ihmiset, vanhemmat ihmiset, ovat erilaisia. Ap taas vaikuttaa minun silmissäni hirviöltä. Jotkut halpamaiset ihmiset nauttivat kun voivat kyykyttää toisia ihmisiä vallanhalussaan
- kuule, kyllä me tiedetään tuleeko tänne kukkia
- älä nyt mene sinne koskemaan ja järjestelemään, ei tämä ole sinun kotisi, ei tartte tulla enää vuoteen tänne
(Ja sitten armosta kokeillaan yksi koeyö oppiiko hiiri mitään)Hullua tyttöä voi äiti peloissaan jopa mielistellä eikä tietenkään äidin mies kelpaa.
En minä tiedä minkälainen teidän perhe on mutta kuvaus on karseaa luettavaa, ihmiset ovat susia toisilleen. Enemmän ap kuin äitinsä.
Vanhemmat ihmiset ovat ihan yhtä vähän erilaisia kuin kuka hyvänsä. Tuo ap:n kuvaama äitityyppi löytyy nuoremmastakin polvesta. En itse myöskään siedä tuollaista. Olen 60, en tosin mummo mutta ei tulisi mieleenkään mennä toisten koteihin järjestelemään tai tyrkyttämään omia oppejani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no lähinnä ymmärrän ap:n äidin hätäilevän ja oireilevan eikö ap välitä hänestä, voi olla hänellä tietty käsitys miten tyttären pitäisi äitiä rakastaa. Silloin vaan sanoisin, että äiti on rakas ja tärkeä vaikka olisin hiljaa mielesssäni vähän muuta mieltä. Niin yksi hätä poistettu vanhan ihmisen mielestä ja yksi vääntö vähemmän, jos sukulaisten kesken aikoo toimeen tulla. Joillekin ihmisille riittää, että julkisivu on kunnossa. Ja mitä ne muut ihmiset ajattelee.
Varsinkin jos ap:n äiti on joku 50-luvulla syntynyt naisihminen. Elämä on ollut 70-80 luvuilla syntyneille vähän erilaista. Vähän hei perspektiiviä asioihin.
Sorry mutta ap:n tehtävä ei ole holhota aikuista ihmistä ja lässyttää tälle kuin lapaelle. Käyttäytyköön kunnolla.
Kunnolla käyttäytyminen voi olla hänelle eri asia kuin aplle. Ja taas apn lapsi tulee ajattelemaan asiasta eri tavalla. Ajat ja tavat muuttuu ja ihmiset , myös ap, ovat aikansa lapsia.
Missä ajassa ja minkälaisilla tavoilla toisten tavaroiden penkominen on ok? Kerta toisensa jälkeen, kun siitä on huomautettu.
Meillä mummo yritti ehdottaa että kun lapsihan menee sekaisin kun äiti ja mummo kasvattavat eri tavalla, niin eikö voitaisi kaikki toteuttaa mummon kasvatustapaa!
Tässä oli paljon muutakin mutta vuorenhuippu oli tuo ja vaati välien täydellisen katkaisun useammaksi vuodeksi. Vieläkään en ole tästä täysin selviytynyt; ts. pysty luottamaan mummoon vaikka tuo lapsi alkaa olla jo täysi-ikäinen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista!
Ymmärrän hyvin, että minä en tässä ole erityisesti "oikeassa" ja äitini "väärässä", mutta ongelma on toisten rajojen kunnioittamisessa ja siinä, voiko asioista edes keskustella ja sopia. Nyt tuntuu, että ei voi.
Varmaankin yksinkertaisin neuvo olisi niellä kaikki ja antaa vaan olla, mutta sitä ei kestä pää. Ja onhan se hassua jos äiti voi tehdä mitä vaan kuuntelematta minua ja minun täytyy vain kestää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista!
Ymmärrän hyvin, että minä en tässä ole erityisesti "oikeassa" ja äitini "väärässä", mutta ongelma on toisten rajojen kunnioittamisessa ja siinä, voiko asioista edes keskustella ja sopia. Nyt tuntuu, että ei voi.
Varmaankin yksinkertaisin neuvo olisi niellä kaikki ja antaa vaan olla, mutta sitä ei kestä pää. Ja onhan se hassua jos äiti voi tehdä mitä vaan kuuntelematta minua ja minun täytyy vain kestää.
Tämä siis AP :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoja, rajoja, rajoja.
Äitini on samanlainen. Siksi olen sanonut että minun kodissani tehdään minun tavallani, muuten ei tarvitse tulla. Jos äiti silti tuo ylimääräistä krääsää (meillä ei ole tilaa), annan ne takaisin kun käyn kylässä.
Jos äiti taas puhuu lapsuudestani "silloin kun olit pieni tykkäsit jäätelöstä" tai kertoo joku minun mokastani, pyydän häntä olemaan hiljaa. Jos hän jatkaa, lähden. Äitini voisi puhua tuntikausia lapsuudestani, varsinkin ulkopuolisille. En enää jaksaa kuunnella niitä juttuja.
Melkein 40-vuotiaita ja vasta nyt lasta teette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti muistelee että tykkäsit lapsena jäätelöstä niin pyydät lähtemään? No just, kenellähän se päässä viiraa?
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti muistelee että tykkäsit lapsena jäätelöstä niin pyydät lähtemään? No just, kenellähän se päässä viiraa?
No on siinä jokin raja. Minullakin äiti (joka ei ikinä kysele mitä minulle kuuluu, miten minulla menee tms) paasaa aina vieraille, miten kolmevuotiaana levitin kakat potasta ja miten pureskelin kynsiäni, miten en osannut ärrää (nimissäni ärrät), miten pissasin housuun Linnanmäellä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti muistelee että tykkäsit lapsena jäätelöstä niin pyydät lähtemään? No just, kenellähän se päässä viiraa?
Tämä oli vain esimerkki. En enää ole lapsi, olen 30+ enkä jaksa tuntikausia kuunnella lapsuudestani. Ymmärrän että se oli hieno aika äidilleni, mutta juttelen mielummin nykytilanteesta.
Mieheni ei myöskään ole kovin kiinnostunut kuuntelemaan pitkiä saarnoja minun lapsuudestani, mutta äitini ei ymmärrä tätä.
Välillä voi tietysti muistuttaa että "oi kun tykkäsit voikukista pienenä" mutta tuntikausia, ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän sun oma lapsi sua kohtelee kun oot mummoiässä...? Toivotaan että paremmin kuin sinä äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä täydellisen äidin vai ajattelitko tulla toimeen sen version kanssa mikä sinun kohdallesi on sattunut? Japanissa voi jo vuokrata lapsia jos omat lapset eivät kyläile niin miksipä ei vanhempiakin. Vuokraa mieluisampi äiti sen verran mitä noilla tarpeilla tarvitset.
Suosittelen usein käytännöllisiä, yksinkertaisia ratkaisuja ihmisille, jotka omalla puusilmäisellä tavallaan ovat eräänlaisia "yli-ihmisiä". Parempia kuin muut ihmiset, varsinkin parempia kuin omat vanhempansa.
Tämä oli hyvä vastaus. Äitisi käytöksestä päätellen hän pelkää että hylkäät joka tekee hänestä vähän hysteerisen.
No tee pesäero ja varaudu omalla kohdallasi samaan sitten myöhemmin, et vastoin kaikkia omia luulojasi tule olemaan lapsesi silmissä sen parempi äiti.
Ihme ennustaja 😕
Anopillani oli tuommoinen seksantujaäiti ja hänestä olen saanut kuulla paljon kauhutarinoita. Mieheni ja hänen sisaruksensakin kokivat mummonsa ahdistavaksi.
Anoppi oli itse kuitenkin asiallinen eikä hänellä ollut ongelmia omien lastensa kanssa. Tuli hyvin toimeen myös vävyjen ja miniöiden kanssa.
Kyllä se kuule ihan omasta käytöksestä lähtee miten tulee toimeen aikuisten lastensa kanssa.
En jaksaisi tuollaista. Odotusaikana ei kannata olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ärsyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Olet 40v, eiköhän sun vauvantekovuodet ole jo ohi. Itsekästä noin vanhana alkaa lasta tekemään.
No, äitikö se siellä palstailee... :D
Ottakaa huumorintaju avuksi.
Vanhemmat on laisiaan ja kuitenkin saaneet aikaisiksi kaltaisenne Jumalankuvat. Eli yhden asian ovat elämässään kuitenkin osanneet tehdä oikein!
Ei tarvi olla äiti, joka tutkii ja sekaantuu. Minulla on ystävä, joka penkoo ja lainailee tarvikkeitani. Kaiken, mihin en salli hänen koskea (esim. kallis naamarasvani), piilotan kun hän on tulossa - onneksi harvakseltaan.
Ap, pystyn hyvin samaistumaan sinuun ja muihin kokemuksistaan tänne kirjoittaneisiin. Itselläni on myös läheinen, joka söi energiaani puuttumalla asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja "järjestämällä" asioitani. Kestoaiheita olivat esim. lasteni pukeutuminen ja hiusmallit, kotimme sisustus (arvostan vanhoja kokopuisia painavia ja kestäviä huonekaluja, jotka hänestä tulisi korvata kestämättömällä IKEA-tavaralla), ruokakaappiemme sisältö (liian vähän karkkia ja pullaa lapsille, joiden elämä on ankeaa ilman ylenpalttista sokeria), kierrättämisen arvostelu (turhaa ja etenkin liian vaikeaa touhua hänestä). Joka kerta kun hän tuli meille, lapset saivat hajoavaa kiina-krääsää, josta tuli paha mieli niin lapselle kuin vanhemmille. Ruokakaappiimme ilmestyi hänen toimesta myös ruokatavaroita, joita emme käyttäneet. Tavarat vaihtoivat paikkaa ja osa "katosi".
Suurin osa elämäni valinnoista on hänestä vääriä: ystäväni, lasteni isä, työpaikkani, koulutukseni jne. Kaikissa muissa ihmisissä on aina jotain arvosteltavaa. Kukaan ei koskaan ole tarpeeksi hyvä mihinkään. On äärimmäisen raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vain arvostelee ja puhuu pahaa kaikista muista.
Hän on myös sekaantunut minun ja muiden ihmisten väleihin ja viimeinen tällainen kerta katkaisi osaltani kamelin selän. Tämä tunkeileva läheinen oli sotkenut välini perheenjäseneeni, joka kuoli yllättäen. Tunkeilija läheiseni ei tiedä, että onnistuimme sopimaan välimme vain pari tuntia ennen kuolemaa. Tunsin kuukausia suurta vihaa tunkeilevaa läheistäni kohtaan, koska hän oli vienyt minulta ja kuolleelta perheenjäseneltäni meidän viimeiset yhteiset viikkomme. Tämän jälkeen tein selvän pesäeron. Hän saa tavata lapsiani mutta hän ei saa sekaantua mihinkään elämämme osa-alueeseen enää. Ulkopuolisen silmissä toimintani voi olla sydämetöntä mutta oman mielenterveyteni ja perheeni hyvinvoinnin takia aivan pakollista.
Alue: Aihe vapaa
Kunnolla käyttäytyminen voi olla hänelle eri asia kuin aplle. Ja taas apn lapsi tulee ajattelemaan asiasta eri tavalla. Ajat ja tavat muuttuu ja ihmiset , myös ap, ovat aikansa lapsia.