Haluan lapsia, mutta en naista, joka haluaa lapsia

Vierailija kirjoitti:

Olet aika vanha isäksi.

Varmaan jostain pohjanmaan vinkkelistä. Omassa lähipiirissä ihan perusikä, ja omatkin vanhemmat oli tämän ikäisiä perheellistyttyään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Suurin osa lapsiahaluavista naisista on ihan tavallisia naisia.

Tai siis... voi olla että olet vähän herkkä. Että et kestä ajatusta kilpailusta vauvan kanssa. Äidin täytyy vähän seota, mietipä omalle kohdalle. Mieti jos itse olisit yhtäkkiä raskaana ja synnyttäisit ja sitten jäisit himaan imettämään ja pukemaan kuravaatteisiin sitä rääkyvää puhumatonta broileria. Sun pitäisi osata vastata oikea-aikaisesti broilerin kontaktiin juuri sopivan haastavalla mutta turvallisella tavalla, tietää alitajuisesti aina missä se on, onko se väsynyt, nälkäinen, kuumissaan, kylmissään, hermostunut, tylsistynyt, ylirasittunut, yksinäinen, ja haluta tehdä jotain broilerin hyväksi... Siitä huolimatta että broileri puree ja huutaa eikä anna nukkua. Niin... Voi olla että siitä ei perusinsinöörin aivoilla selvitä, sori nyt, vaan se vaatii vähän poikkeavia hermoratoja. Siksi et tule löytämään naista joka haluaa lapsia mutta on sun kannalta helppo ja jolla on samat prioriteetit kuin sulla. Voit kyllä löytää naisen, joka haluaa lapsia ja haluaa hoitaa ne hyvin, mutta joka yrittää siinä samalla muistaa, että parisuhdetta ei voi välillä elvyttämättä syödä loppuun. Kyllä se silti voi aivan hyvin vaatia sen, että sillä aikaa kun vaimon aivot pyörii niiden lasten ympärillä, sun aivojen täytyy pyöriä koko perheen ympärillä vaimon puolestakin ja samaan aikaan ymmärtää, että kaikki on väliaikaista.

Kilpailusta vauvan kanssa? Mitä ihmettä. Haluaisin olla 50:50 vanhempi, jäädä kotiin siinä missä äitikin jne. En halua naista joka eristäytyy itsensä ja lapsensa kanssa minusta, niitä on nähty. Että ehkä en kestä kilpailua vauvasta JA äidistä, en tiedä.. Mutta en halua olla mikään "insinööri" joka on lähinnä murahteleva lompakko siinä lapsiperheessä. Suurin syy, miksi ei ole perhe kiinnostanut tähän mennessä on se, että näitä näkyy niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Herätys todellisuuteen. Tavallaan ymmärrän viimeisen lauseesi, mutta tajuatko oman ikäsi jo? Kyllä sun pitää pariutuessasi tietää, mitkä on parisuhteen sävelet. Jos otat epävarman naisen, niin siinähän sitten arvot, haluaako se nainen lapsia sun kanssasi vai ei. Entäs kun hän ei haluakaan? Alat olla jo melkoisen vanha, että alkaa olla kiire löytää nainen, joka vielä sut huolii lapsia tekemään. Ei ole kuule aikaa enää arpomiselle.....Lastenhankinta ei myöskään mene kuin apteekin hyllyltä, voi tulla keskenmeno, kohtukuolema tai muuta. Olen sen kokenut neljä kertaa. Ei tullut mieleen, että jos haluat isäksi, lastenhoito on 50 % sunkin hommia? Mites esim. hoitovapaan pitäminen sujuisi sinulta? Ajatteleppa niinpäin, että onko sulla lastentulon jälkeen enää aikaa keskittyä naiseesi vai ei? Kuvitteletko olevasi se iso vauva perheessä? Isälle kuuluu vanhemman vastuu myös, eikä mikään keskenkasvuinen "mutkun mä haluun"

Olet 36-vuotiaaksi mieheksi aikamoinen huttuhattuinen kakara. Nyt vähän realismia!

terv. N47v, molemmat haluttiin lapsia alusta saakka ja niitä meillä on 4 kpl ikävälillä 18-5 v.  Mies on ollut myös 4 kertaa hoitovapaalla ja vanhempainvapaalla. Rakastan häntä tulisesti juuri siksi, että hän on mies ja hyvä vastuunsa kantava isä eikä mikään keskenkasvuinen omanapainen kakara.

Olet liian vanha. Lapset hankitaan kun iän numero alkaa kakkosella.

Ja ilmeisen heikkolahjainenkin. Onko diagnoosi?

Jos joku nainen huolisi sinut viimein niin olisit vähintään 38 kun esikoinen syntyy, kun esikoinen muuttaa kotoa parikymppisenä, olisit 56 vanha papparainen. Kavereillasi saattaa olla jo lapsenlapsia.

Itse olen paljasjalkainen stadilainen ja kyllä täällä päin lapset hankitaan ennen kuin keski-ikä alkaa ja tukka harmaantuu.

Todennäköisesti sinua ei ole kukaan huolinut ja siksi olet tänne vauvapalstalle kirjoittelemassa. Osta nukke.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Voi ei.

Aina se biologia sortaa miehiä!

Tämä saa loppua!!!!!1

terveisin: Isät Lasten Asialla ry.

Otsikon perusteella ymmärsin, että ap olisi homoseksuaali, joka tahtoisi naisen synnyttävän hänelle lapsen ja väistyvän sen jälkeen takavasemmalle, jotta hän saisi isäillä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Suurin osa lapsiahaluavista naisista on ihan tavallisia naisia.

Tai siis... voi olla että olet vähän herkkä. Että et kestä ajatusta kilpailusta vauvan kanssa. Äidin täytyy vähän seota, mietipä omalle kohdalle. Mieti jos itse olisit yhtäkkiä raskaana ja synnyttäisit ja sitten jäisit himaan imettämään ja pukemaan kuravaatteisiin sitä rääkyvää puhumatonta broileria. Sun pitäisi osata vastata oikea-aikaisesti broilerin kontaktiin juuri sopivan haastavalla mutta turvallisella tavalla, tietää alitajuisesti aina missä se on, onko se väsynyt, nälkäinen, kuumissaan, kylmissään, hermostunut, tylsistynyt, ylirasittunut, yksinäinen, ja haluta tehdä jotain broilerin hyväksi... Siitä huolimatta että broileri puree ja huutaa eikä anna nukkua. Niin... Voi olla että siitä ei perusinsinöörin aivoilla selvitä, sori nyt, vaan se vaatii vähän poikkeavia hermoratoja. Siksi et tule löytämään naista joka haluaa lapsia mutta on sun kannalta helppo ja jolla on samat prioriteetit kuin sulla. Voit kyllä löytää naisen, joka haluaa lapsia ja haluaa hoitaa ne hyvin, mutta joka yrittää siinä samalla muistaa, että parisuhdetta ei voi välillä elvyttämättä syödä loppuun. Kyllä se silti voi aivan hyvin vaatia sen, että sillä aikaa kun vaimon aivot pyörii niiden lasten ympärillä, sun aivojen täytyy pyöriä koko perheen ympärillä vaimon puolestakin ja samaan aikaan ymmärtää, että kaikki on väliaikaista.

Kilpailusta vauvan kanssa? Mitä ihmettä. Haluaisin olla 50:50 vanhempi, jäädä kotiin siinä missä äitikin jne. En halua naista joka eristäytyy itsensä ja lapsensa kanssa minusta, niitä on nähty. Että ehkä en kestä kilpailua vauvasta JA äidistä, en tiedä.. Mutta en halua olla mikään "insinööri" joka on lähinnä murahteleva lompakko siinä lapsiperheessä. Suurin syy, miksi ei ole perhe kiinnostanut tähän mennessä on se, että näitä näkyy niin paljon.

Naiset saavat lapsia - miehet eivät.

Ap:llä on vain klassinen kohtukateus,

joka saa jotkut miehet vihaamaan naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Herätys todellisuuteen. Tavallaan ymmärrän viimeisen lauseesi, mutta tajuatko oman ikäsi jo? Kyllä sun pitää pariutuessasi tietää, mitkä on parisuhteen sävelet. Jos otat epävarman naisen, niin siinähän sitten arvot, haluaako se nainen lapsia sun kanssasi vai ei. Entäs kun hän ei haluakaan? Alat olla jo melkoisen vanha, että alkaa olla kiire löytää nainen, joka vielä sut huolii lapsia tekemään. Ei ole kuule aikaa enää arpomiselle.....Lastenhankinta ei myöskään mene kuin apteekin hyllyltä, voi tulla keskenmeno, kohtukuolema tai muuta. Olen sen kokenut neljä kertaa. Ei tullut mieleen, että jos haluat isäksi, lastenhoito on 50 % sunkin hommia? Mites esim. hoitovapaan pitäminen sujuisi sinulta? Ajatteleppa niinpäin, että onko sulla lastentulon jälkeen enää aikaa keskittyä naiseesi vai ei? Kuvitteletko olevasi se iso vauva perheessä? Isälle kuuluu vanhemman vastuu myös, eikä mikään keskenkasvuinen "mutkun mä haluun"

Olet 36-vuotiaaksi mieheksi aikamoinen huttuhattuinen kakara. Nyt vähän realismia!

terv. N47v, molemmat haluttiin lapsia alusta saakka ja niitä meillä on 4 kpl ikävälillä 18-5 v.  Mies on ollut myös 4 kertaa hoitovapaalla ja vanhempainvapaalla. Rakastan häntä tulisesti juuri siksi, että hän on mies ja hyvä vastuunsa kantava isä eikä mikään keskenkasvuinen omanapainen kakara.

Et säkään mikään penaalin terävin kynä ole, kun et edellistä viestiä osaa lukea. Ja naiseksi harvinaisen huonotapainen.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku perustella, että miksi on väärin yrittää välttää joutumasta sellaiseen ansaan, että mies on vain väline naisen lopullisen unelman täytön (lapsien) saavuttamiseen? Kun ihan oikeasti tällaisia naisia on! Sen jälkeen miestä lähinnä nälvitään, lapsiahan ei siis missään nimessä osaa hoitaa (ei tietenkään kun ei edes saa, tai kaikki on "väärin"), yhdessä ei voida tehdä enää mitään, hoitajia ei voida palkata, jne.

Miksi miehen halut hyvään elämään on huonompia kuin naisten?

Tunnet olevasi väline naiselle?

Tästä paistaa katkeruus siitä, että isä ei voi synnyttää lapsia,

eikä mies ole koskaan niin läheinen lapsilleen, kuin äiti on.

Vanha totuus näkyy helpoiten siinä, miten pikkulapsi käyttäytyy, jos tulee vanhempiensa sänkyyn yöllä kesken uniensa tai aamulla herättelemään heitä:

lapsi kääntyy äitinsä puoleen ja potkii isää pois.

Samalla logiikalla sinä olet joku superiskä, joka unohtaa naisen lasten tultua, koska HALUAT lapsia. Ei huolta, sinä tuskin enää ehdit lapsia saamaan tuolla asenteella tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nainen huolisi sinut viimein niin olisit vähintään 38 kun esikoinen syntyy, kun esikoinen muuttaa kotoa parikymppisenä, olisit 56 vanha papparainen. Kavereillasi saattaa olla jo lapsenlapsia.

Itse olen paljasjalkainen stadilainen ja kyllä täällä päin lapset hankitaan ennen kuin keski-ikä alkaa ja tukka harmaantuu.

Todennäköisesti sinua ei ole kukaan huolinut ja siksi olet tänne vauvapalstalle kirjoittelemassa. Osta nukke.

On vaikea kohdata sinua tälläisissä peloissa, kun omassa perheessä oli ihan sama tilanne. Isäni oli 60, kun muutin pois, en tiennytkään että siitä olisi pitänyt joskus ahdistua. Tai siitä, että kavereillani on lapsenlapsia? En aidosti tajua mitä ajat takaa.

ap

No, ota nainen jolle hänen uransa on tärkeää. Ei jää mammaksi. Vai onko sekin liian pelottavaa?

Nopeasti läpiluettuna vaikuttaa siltä, että etsit naista, jota ensinnäkin kiinnostaa oman perheen hankkiminen (mikä on loppujen lopuksi suhteellisen yleistä) ja jota toisekseen ei ole aivopesty "vain naiset osaa/kykenee hoitamaan lapsia ja lapsi on ihan. koko. maailma" -touhuun (todella harvinaista). Onnea etsintään - kyllä tuommoisia naisia nykyaikana jo löytyy, vaikka niitä on kai vielä harvassa.

Olen vierestä seurannut erästä perhettä, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lastaan jotakuinkin tasapuolisesti (tiettyinä ikäjaksoina on painottunut toisen panos - välillä siis myös isä tuntuu hoitavan lasta koko ajan kun äiti tekee muuta, eikä vain toisin päin) ja lapsi pystytään antamaan välillä hoitoon (edes päiväunien ajaksi), että vanhemmille jää aikaa hoitaa itseään, toisiaan ja parisuhdetta. Vanhemmat ovat molemmat hyvin suvaitsevaisia ja moderneja arvoiltaan, ja suurimman osan ajasta heidän perhettään kuvaillaan "moderniksi" perheeksi.

Veikkaan siis, että kannattaa etsiä jotakuinkin modernia naista, joka haluaa lapsia ja jonka kanssa voi rehellisesti sanoa, että haluaa lapsia ja hoitaa niitä sitten myös, mutta ei suostu huonekaluksi (kuten joku aiemmin osuvasti ilmaisi) naisen kotiin vaan on oikeasti puolisona mukana.

Pahoin pelkään, että suurin osa tällaisista ongelmista on kulttuuriperäisiä, mutta perheen sisäistä kulttuuria pystynnee muuttamaan neuvotteluilla, sopimuksilla, valmistautumisella ja luottamuksella. Ja kuitenkin saattaa käydä niin, että vaikka nainen on ennen raskautta samoilla linjoilla, raskaushormonit ja mitä muuta silloin mielessä pyöriikään saattaa muuttaa hänen mieltään and everything is lost. Mutta jos sitä etukäteen pelkää niin saa pelätä loppuikänsä.

Tuohon ikäkysymykseen: biologinen fakta on se, että isäksi voi tulla vaikka kasikymppisenä jos oikein onni suosii. Isyydessä ei tarvitse ehtiä muutakuin olla kuolematta liian aikaisin. Toki miehenkin hedelmällisyys laskee iän myötä ja sitten on kaikki terveyskysymykset, puhdas sattuma ja se, onko kulttuurillisesti hyväksyttävää olla tuore isä eläkeiässä, mutta aivan turha on sanoa alle nelikymppiselle miehelle että ei ehdi. Kyllä kuulkaa ehtii. Kyse on vain siitä, että jos haluaa jotakuinkin samanikäisen naisen kanssa lapsia niin sitten voi tulla kiire. Jos nainen saa olla nuorempi, no, sitten miehellä on loppuikänsä (+ terveys + sattuma jne) aikaa tulla isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia haluavat naiset on pelottavia, vaikea tässä iässä sanoa onko hänellä mitään aikeita vielä keskittyä minuunkin lasten tulon jälkeen. Ihanteellisin olisi sellainen nainen, joka ei oikein tiedä, haluaako lapsia. Sellaisella tiedän olevan prioriteetit kohdallaan; parisuhde ja rakkautta. Ei pakonomaista lisääntymistä ja mammuutta.

M36

Suurin osa lapsiahaluavista naisista on ihan tavallisia naisia.

Tai siis... voi olla että olet vähän herkkä. Että et kestä ajatusta kilpailusta vauvan kanssa. Äidin täytyy vähän seota, mietipä omalle kohdalle. Mieti jos itse olisit yhtäkkiä raskaana ja synnyttäisit ja sitten jäisit himaan imettämään ja pukemaan kuravaatteisiin sitä rääkyvää puhumatonta broileria. Sun pitäisi osata vastata oikea-aikaisesti broilerin kontaktiin juuri sopivan haastavalla mutta turvallisella tavalla, tietää alitajuisesti aina missä se on, onko se väsynyt, nälkäinen, kuumissaan, kylmissään, hermostunut, tylsistynyt, ylirasittunut, yksinäinen, ja haluta tehdä jotain broilerin hyväksi... Siitä huolimatta että broileri puree ja huutaa eikä anna nukkua. Niin... Voi olla että siitä ei perusinsinöörin aivoilla selvitä, sori nyt, vaan se vaatii vähän poikkeavia hermoratoja. Siksi et tule löytämään naista joka haluaa lapsia mutta on sun kannalta helppo ja jolla on samat prioriteetit kuin sulla. Voit kyllä löytää naisen, joka haluaa lapsia ja haluaa hoitaa ne hyvin, mutta joka yrittää siinä samalla muistaa, että parisuhdetta ei voi välillä elvyttämättä syödä loppuun. Kyllä se silti voi aivan hyvin vaatia sen, että sillä aikaa kun vaimon aivot pyörii niiden lasten ympärillä, sun aivojen täytyy pyöriä koko perheen ympärillä vaimon puolestakin ja samaan aikaan ymmärtää, että kaikki on väliaikaista.

Kilpailusta vauvan kanssa? Mitä ihmettä. Haluaisin olla 50:50 vanhempi, jäädä kotiin siinä missä äitikin jne. En halua naista joka eristäytyy itsensä ja lapsensa kanssa minusta, niitä on nähty. Että ehkä en kestä kilpailua vauvasta JA äidistä, en tiedä.. Mutta en halua olla mikään "insinööri" joka on lähinnä murahteleva lompakko siinä lapsiperheessä. Suurin syy, miksi ei ole perhe kiinnostanut tähän mennessä on se, että näitä näkyy niin paljon.

Kyllähän nykyään on paljon naisia, jotka nimenomaan ovat sitä mieltä, että lapsenhoito jaetaan tasan, että ainoa asia mitä mies ei voi tehdä on imettää (pullosta kuitenkin voi ruokkia).

Uskon että on koteja joissa tämä onnistuu ja rauha säilyy. Itse olen pikkasen skeptinen sen idealisoidun työnjaon suhteen kuitenkin. Uskon että vahvimpia voimia mitä meissä on, on nisäkkään lisääntymisvaistot, ja uskon että me ollaan jokseenkin sokeita niille etenkin omalla kohdalla. On paljon helpompi kuvitella nainen, joka kyllä korostaa sitä 50/50 työnjakoa ja voi pitää siitä tiukastikin kiinni, mutta silti näkee äidin isää tärkeämpänä huoltajana ja oikeastaan sitä kautta sitä työnjakoa pitääkin ehdottomana, kuin nainen joka oikeasti olisi valmis luopumaan äidin erityisroolista. Biologisestihan aina, jokaisen ihmisen kohdalla, äiti, tai ainakin joku nainen, on ollut se lapsen elinehto. Äidin ja lapsen suhteella on erityisasema.

Se erityisasema, äidin oma näkemys, tarkoittaa sitä, että äidin tunne/mielipide oikeaoppisesta lapsenhoidosta on aina tärkeämpi, pakottavampi, oikeampi kuin isän. Yleensä se on niin päin, että äiti haluaa suojella lasta huolellisemmin ja useammanlaisilta uhkakuvilta kuin isä, mutta voi se olla niinkin päin toki, että isä yrittää suorittaa huolellista vanhemmuutta ja äitiä ärsyttää hössötys.

Ei sillä, ihmismiehet on kyllä poikkeuksellisen hoivaavia olentoja. Uskon että tosi kypsillä ja avoimilla ja rennoilla ja hyvinvoivilla ihmisillä lähes 50/50 hoitovastuu voikin toteutua.

Silti, harva nainen pystyy luottamaan että isä on kyllä ajatellut kaikkia näkökulmia. En minä ainakaan pysty.

Jos isä sanoo vaikka.... että... hei nyt perjantaina kyllä jätetään vauva hoitajalle ja lähdetään viettämään iltaa kahdestaan niin kuin ennen lastakin käytiin, sehän on aivan erilainen ehdotus kuin jos äiti sanoo saman. Jos isä sanoo samaa, heti herää pieni huoli että miten nyt noin pientä voi jättää, eihän koko illaksi, oisiko vaikka kuitenkin saunailta kotona mukavampi ja miten se äitikin voi olla niin pienestä erossa, mitä sitten jos lapsi itkee koko illan eikä hoitaja saa rauhoitettua, tai mitä jos on välinpitämätön hoitaja, miten se isä ei kestä lyhyttä aikaa olla ilman omia iltamenoja, miten tästä eteenpäin sitten onko aina hoidattamassa lapsia muilla ja vaatii että äidin oltava valmiina lähtemään ettei miehen elämä vaan muutu perheen myötä ja... Jos äiti sanoo saman, niin joo kyllä nyt on varmasti hyvä aika vähän rentoutua ja virkistyä, tarvitaan aikuisten laatuaikaa ja kulttuuria että jaksaa vauva-arkea, mummot ja kummit on iänkaiken lapsia hoitaneet ja aina on naisilla ollut tukiverkkoja, ihan tervettä alusta alkaen totutella eikä tee mitään numeroa siitä lyhyestä hetkestä kun lapsi on hyvän hoitajan huomassa ja kyllähän äiti lapsensa tuntee ja tietää kenelle voi jättää ja milloin on sopiva aika.

Sellasta.

Niin taikka joo, ehkä tarkoitat jotain sellaista, että äiti on vauvan kanssa esim. ekat 10 kk ja sinä olet pitänyt siinä ne isyysvapaat sopivana hetkenä ja sitten sen yksivuotiaan kanssa olet kotona hoitovapaalla saman minkä äitikin on ollut vauva-aikana. Se on ihan hieno idea. Mutta siinäkin on yhä vaan se, että se lapsi on ollut siellä äitinsä kohdussa, äiti on synnyttänyt sen ja ne ensimmäiset, sanotaan viikot, vastasyntynyt on yhä symbioosissa äitinsä kanssa. Sun aika lapsen kanssa alkaa vähän viiveellä väkisinkin, äidillä on aina vähän etumatkaa. Yksivuotiaan hoitaminen on vaativaa omalla tavallaan, se vastasyntyneen kanssa möllöttäminen on ihan erilaista biologista olemassaoloa ja väitän että harva mies siihen pystyy tasaveroisena, eikä tarvitsekaan. Onhan se yksivuotiaskin vielä aika vauva. On ihan ok, että ensin on se lapsi+äiti-möykky, ja isä edustaa jotain uutta joka tulee ulkopuolelta ja avaa vauvan maailmaa ja houkuttelee pois siitä symbioosista. Tällainen on ihmisen evolutiivisbiologispsykologisen maailman rakenne, ja se on ihan jees. Tutustu siihen ja hyväksy se ja ole hyvä siinä. Se tilanne ei muutu täysin tasaveroiseksi mitenkään päin kääntäen. Jos välttämättä haluat että olet alusta alkaen tasaveroinen vanhempi, niin olet itse aika neuroottinen.

Ei mutta, olen samaa mieltä että ne naiset jotka ei luovu siitä symbioosista, tai jotka olosuhteiden pakosta luopumaan joutuessaan siirtävät sen vimman muiden lapseen liittyvien asioiden hallinnoimiseen (kuten minkä merkkiset vaatteet), ovat pelottavia. Uskon että heitä auttaisi saada lisää lapsia, niin paljon lapsia että eivät enää pysty hallitsemaan joka yksityiskohtaa. Mutta mistä voit etukäteen tietää kuka sellainen on? Ehkä teillä on vain yksi lapsi, ja ei mahdollista hankkia kymmnetä. Ehkä joku sellanen nainen, jolla on alunperinkin realistinen käsitys elämästä ja joka pystyy joustamaan mielenkiinnon kohteistaan eikä maanisesti suorita yhtä (esim. koiria, en sano että kaikki koiraihmiset pitää koiria lapsenkorvikkeena mutta kyllä niitäkin on), on sellainen joka hyvässä parisuhteessa, jossa molemmat tukee toistensa vanhemmuusrooleja, pystyy luottamaan ja antamaan isälle maksimaalisen tilan lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku perustella, että miksi on väärin yrittää välttää joutumasta sellaiseen ansaan, että mies on vain väline naisen lopullisen unelman täytön (lapsien) saavuttamiseen? Kun ihan oikeasti tällaisia naisia on! Sen jälkeen miestä lähinnä nälvitään, lapsiahan ei siis missään nimessä osaa hoitaa (ei tietenkään kun ei edes saa, tai kaikki on "väärin"), yhdessä ei voida tehdä enää mitään, hoitajia ei voida palkata, jne.

Miksi miehen halut hyvään elämään on huonompia kuin naisten?

Kun näkisikin yhdenkään miehen, jonka mielestä lapselle voi palkata hoitajan ja joka myös hommaa sen hoitajan eikä odota naisen sitä tekevän. Pienelle lapselle yhtäkkiä kotiin tuleva vieras, jonka kanssa jää yksin, voi olla pelottavaa ja aiheuttaa huutopaniikin. Kyllä se ainakin omia lähtöhaluja vähentää.

Mä en saanut hoitaa mun lasta itsenäisesti, koska sen äiti oli koko ajan komentamassa, tärkeilemässä ja määräämässä. Kaikki, siis KAIKKI oli väärin. Sä kuulostat ihan siltä. Ehkä oletkin. Mitätöinnin mestari.

Nyt en ymmärrä. Olet hommannut lapselle hoitajan ja olet lähdössä ulos vaimosi kanssa. Lapsi vierastaa uutta hoitajaa ja huutaa hysteerisenä, jonka johdosta vaimosi alkaa komentaa ja määräillä sinua? Suoraan sanoen vaimollasi on jotain ongelmia, jotka pitäisi hoitaa kuntoon.

Mitä nuo tämän sivun kirjoittajat selittävät? Eihän ap halua naista, joka haluaa lapsia. Ap haluaa naisen, joka ei halua lapsia ehkä koskaan, mutta joka ehkä haluaa lapsia joskus myöhemmin mutta kuitenkin ei. Äitiys nyt muuttaa ihan jokaista naista, ei siinä mies voi olla naisen elämän keskipiste, jos vauva vie naisesta kirjaimellisesti kaikki mehut.

Vierailija kirjoitti:

Nopeasti läpiluettuna vaikuttaa siltä, että etsit naista, jota ensinnäkin kiinnostaa oman perheen hankkiminen (mikä on loppujen lopuksi suhteellisen yleistä) ja jota toisekseen ei ole aivopesty "vain naiset osaa/kykenee hoitamaan lapsia ja lapsi on ihan. koko. maailma" -touhuun (todella harvinaista). Onnea etsintään - kyllä tuommoisia naisia nykyaikana jo löytyy, vaikka niitä on kai vielä harvassa.

Olen vierestä seurannut erästä perhettä, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lastaan jotakuinkin tasapuolisesti (tiettyinä ikäjaksoina on painottunut toisen panos - välillä siis myös isä tuntuu hoitavan lasta koko ajan kun äiti tekee muuta, eikä vain toisin päin) ja lapsi pystytään antamaan välillä hoitoon (edes päiväunien ajaksi), että vanhemmille jää aikaa hoitaa itseään, toisiaan ja parisuhdetta. Vanhemmat ovat molemmat hyvin suvaitsevaisia ja moderneja arvoiltaan, ja suurimman osan ajasta heidän perhettään kuvaillaan "moderniksi" perheeksi.

Veikkaan siis, että kannattaa etsiä jotakuinkin modernia naista, joka haluaa lapsia ja jonka kanssa voi rehellisesti sanoa, että haluaa lapsia ja hoitaa niitä sitten myös, mutta ei suostu huonekaluksi (kuten joku aiemmin osuvasti ilmaisi) naisen kotiin vaan on oikeasti puolisona mukana.

Pahoin pelkään, että suurin osa tällaisista ongelmista on kulttuuriperäisiä, mutta perheen sisäistä kulttuuria pystynnee muuttamaan neuvotteluilla, sopimuksilla, valmistautumisella ja luottamuksella. Ja kuitenkin saattaa käydä niin, että vaikka nainen on ennen raskautta samoilla linjoilla, raskaushormonit ja mitä muuta silloin mielessä pyöriikään saattaa muuttaa hänen mieltään and everything is lost. Mutta jos sitä etukäteen pelkää niin saa pelätä loppuikänsä.

Tuohon ikäkysymykseen: biologinen fakta on se, että isäksi voi tulla vaikka kasikymppisenä jos oikein onni suosii. Isyydessä ei tarvitse ehtiä muutakuin olla kuolematta liian aikaisin. Toki miehenkin hedelmällisyys laskee iän myötä ja sitten on kaikki terveyskysymykset, puhdas sattuma ja se, onko kulttuurillisesti hyväksyttävää olla tuore isä eläkeiässä, mutta aivan turha on sanoa alle nelikymppiselle miehelle että ei ehdi. Kyllä kuulkaa ehtii. Kyse on vain siitä, että jos haluaa jotakuinkin samanikäisen naisen kanssa lapsia niin sitten voi tulla kiire. Jos nainen saa olla nuorempi, no, sitten miehellä on loppuikänsä (+ terveys + sattuma jne) aikaa tulla isäksi.

Kiitos viestistäsi, ja olet varmasti oikeassa. Moderni ja ehkä aika koulutettu nainen voisi olla se niche, josta etsiä. Joskin luulen, että poikkeuksiakin löytyy, mistä vain "ryhmästä".

ap

Isäni kasvattamana voin kertoa kaikille äideille, että aika iso osa äidin roolista on kulttuurirelativismia, ei mitään biologiaa tai luonnonlakia. Toki äidit tykkäävät ajatella olevansa korvaamattomia ykkösvanhempia. Niin kauan kun sillä ei estetä isän ja lapsen suhdetta, niin se on varmaan ihan voimaannuttavaa ja söpöä.