Jos miehet joutuisi synnyttämään, tänne ei varmasti syntyis enää yhtään lapsia. Vituttaa
suoraan sanoen, meille syntyi viime viikolla esikoinen, 36h "synnytyksen" jälkeen jouduttiin lopulta repimään imukupilla ulos, ja arvatkaas kumpi meistä nyt käy tilittämässä "synnytyskokemusta" ulkopuolisella "auttajalla"? Joo, se vieressä katsonut, nyt niin traumatisoitunut mies. Ei varmaan tartte edes mainita, kelle vauvanhoito kokonaisuudessaan jää.
Ymmärrän toki, ettei kaikki miehet oo samanlaisia, mutta piti nyt vaan saada avautua jonnekin. Vielä tänään satuin ohimennen näkemään jonbkun otsikon, että joku miesten ehkäisykeino tmv ei toteudu, kun arvon äijiin sattuu se liikaa.. Voi kyynel!
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä jo raskauden aikana miettinyt ihan samaa. Tai ainakin synnytyksestä oltaisiin tehty jo kivuttomampi ja helpompi jos siihen miehet joutuisivat.
Koko raskauden ajan oletus ollut ettei minussa ole mitään vikaa. Toki jatkan arjen pyöritystä normaalisti vaikka raskaus on ollut todella vaikea. Parhaani olen kovista kivuista ja muista ongelmista huolimatta tehnyt. Henkinen ja fyysinen jaksaminen loppuu kuitenkin kuin seinään kun mies heittäytyy ihan reppanaksi heti kun päätä särkee tai alkaa tuntua siltä että flunssa iskee.
(Nämä nyt ovat näitä turhautumisen purkamisia. Ja juu, kyllä miehellä on tässä 10v aikana ollut hyviäkin hetkiä.)
Siis mihin nuo kuvitelmat edes perustuvat? Jos katsotaan vaikka työelämää, niin miehethän tekevät kaikki vaaralliset ja raskaat työt, ja naiset ovat sairauslomilla 50 % enemmän kuin miehet. Jos jompikumpi sitä kipua kestää niin se on mies. Miehethän eivät edes käy lääkärissä muutenkaan, ja suurin osa terveydenhuollon kustannuksista muodostuu naisten terveydenhoidosta. Pikemminkin vosii sanoa, että jos meihet synnyttäisivät, ne synnytykset hoidettaisiin vieläkin kotisaunassa, ja seuraavana päivänä mies menisi töihin vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies on aukonut naamaansa ihan joka synnytyksessä. " kato noin se pitäis tehdä" ( kun viereisen pedin rouva avautui nopeammin) " koitas nyt tulla" ( kun jäin supistuksen kourissa käytävälle seisoskelemaan) " en mä muista et olisit mitenkään erityisen reipas ollut" " ihme esittämistä taas"... Yms yms.
Tälläisen kusipään kanssa olet päättänyt lisääntyä ja elää elämääsi?
Nokun mies on niin komea.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet synnyttäisivät, kivunlievitys olisi aivan toisella tasolla sekä myös vapaus valita sektio halutessaan. He eivät myöskään suostu kaikkeen vaan vaatisivat kunnon lievitykset, koska se nykyaikana on mahdollista. On ihan naisten oma vika, että joutuu kitumaan jossain imukuppirevittelyissä ilman lääkitystä. Joillekin se on ainoa asia millä päteä ja jotkut tuntuvat jopa nauttivan siitä. Sitten vielä kieltäisivät toisilta naisilta mukavuussektiot.
Tämä. Vaatikaa naiset sektio ja kunnon kivunlievitys. Sektion saa nykyään vaatimalla. Omaa tyhmyyttä, jos pillu repeää tohjoksi. En tiedä, kuka sitä sitten arvostaa, jos haluat sillä leukia.
Vaihdetaan, että naiser tekee fyysiset työt ja puolustavat maata, miehet alkaa synnyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja minustakin kaikkien synnytysohjelmien yms. katsominen on aivan hirveää, en edes pysty katsomaan niitä. Ymmärrän kyllä miestäsi.
Ymmärtää voi siihen asti kun jättää apn yksin hoitamaan lasta. Kyllä sen tajuaa että sivusta seuraajalle voi olla myös todella rankkaa mutta sen sivustaseuraajan pitäisi tajuta että se toinen oli se joka joutui kokemaan sen kaiken ja olla tukena myös sinne päin.
Prototyyppi kirjoitti:
Hommaa sille ukolle sellainen supistuksia stimuloiva vyö. Säädöt kaakkoon ja vyön kanssa kärvistelyä sama aika, mikä kului omaan synnytykseen.
https://www.voice.fi/ilmiot/a-143097
Tai näytä edes toi video.
Noi on ihan naurettavia naisten voimaannuttamisvideoita. Hohhoijaa. Miehillä on tutkitusti parempi kipukynnys, mutta naiset kai tarvitsevat tuollasita jatkuvaa tsemppausta ja selkääntaputtelua tunteakseen itsensä paremmiksi. Vähän niin kuin antaisi lapsen voittaa jossain pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä synnytys kesti vain 5 tuntia ja oli mielestäni ihan normaali synnytys mutta mies joi litrakaupalla vettä ja kauhistui niin paljon ettei halunnut ikinä toista lasta.
Meillä ukko kauhistui lapsen tummaa väriä, otti kalenterin, räknäs taakkeppäin ja kauhistui oivalluksestaan niin paljon, että joi litrakaupalla viinaa.
Jos naisten pitäis ottaa potkuja munille niin ei varmaan kukaan enää ottais potkuja munille sanon mä!
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaan, että naiser tekee fyysiset työt ja puolustavat maata, miehet alkaa synnyttämään.
Mitä maata sinä nyt puolustat??:D
Ja mitä tuo fyysinen työ sitten on? Oon tässä nostellut 30 kiloisia laatikoita 10 vuotta lavatolkulla ja kotona hoitanut kotityöt, puut kantanut ja muutoinkin hoitanut kaikkea mitä mieskin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja minustakin kaikkien synnytysohjelmien yms. katsominen on aivan hirveää, en edes pysty katsomaan niitä. Ymmärrän kyllä miestäsi.
Ymmärtää voi siihen asti kun jättää apn yksin hoitamaan lasta. Kyllä sen tajuaa että sivusta seuraajalle voi olla myös todella rankkaa mutta sen sivustaseuraajan pitäisi tajuta että se toinen oli se joka joutui kokemaan sen kaiken ja olla tukena myös sinne päin.
Joo kyllä AP ansaitsee myös tukea ja sympatiaa. Mutta eihän se ole mitään uutta, että äiti jää yksin vauvan kanss.a Mulla oli kyllä helpot ja nopeat synnytykset, mutta ihan itse sain hoitaa vauvan ja pärjäillä sairaalassa. Kotiin tultua vastasyntyneen kanssa tilanne oli vastaava kuin olisin lomalla ja mies ei. Jälkikäteen selvisi että hän oikeasti ajatteli että on hyvä pysyä normaalissa vuorokausirytmissä, että hän tukee sillä että herättelee seitsemältä heti seuraavana päivänä ja että odottaa että teen kotityöt jne. kun hän on töissä. Meillä oli vähän eri käsitys siitä miten isä ja puoliso osallistuu ja tukee... itse kun olin neuvolan yms. jutuista ymmärtänyt että äiti lepää ja torkkuu kellon ympäri vauvan kanssa ja isä tuo vettä ja ruokaa jne. No ei. Asiasta oli vielä mahdotonta puhuakaan silloin, kun oltiin niin eri planeetoilta ja itse ainakin olin synnytyksestä tokkurassa ja hämmästynyt miehen toiminnasta. Varmaan hän olisi auttanut jos olisin sanonut että hei ei tämä näin voi mennä, mutta en sanonut. No ei siinä mitään, hoidin sitten sen vauvan itse ja torkuin kun huvitti. Onneksi olin hyvässä kunnossa ja kaikki hyvin. AP:lle tsemppiä, etenkin kun kokemus on ollut raskas henkisesti ja fyysisesti, koita puhua miehesi kanssa, mutta älä kaada kaikkea pahoinvointiasi hänen niskaan, ei se auta. Hae muualta apua, jos et jaksa. Korjaatte sitten alkujärkytyksen laannuttua suhdettanne, nyt pitää keskittyä tähän hetkeen.
vähemmästäkin traumatisoituu, kun tajuaa oman naisen pillun olevan mennyttä kamaa.
Mun ex-mies vinkui synnytyksessä: "Etkö vois pistää vähän vauhtia tohon, formulat alkaa tunnin kuluttua". Lapsi syntyi lopulta sektiolla ja mies sai nähdä formulansa. Ukko sai lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies vinkui synnytyksessä: "Etkö vois pistää vähän vauhtia tohon, formulat alkaa tunnin kuluttua". Lapsi syntyi lopulta sektiolla ja mies sai nähdä formulansa. Ukko sai lähteä.
Noinkin lyhyestä viestistä pystyn päättelemään, että ero taisi olla hyvä ratkaisu molempien kannalta.
Jos miehet synnyttäisivät, maailma olisi aivan toisenlainen. Naisia nyt ei ainakaan olisi olemassakaan. Miksi olisi, jos yksi sukupuoli riittäisi. Sukusolut voi tuottaa vaikka loismaisena kasvustona miesten kyljessä.
Sekään ei ole totta, että jos miehet synnyttäisivät, synnytys olisi kivuton ollut jo kauan aikaa. Miehet on kautta aikojen suorittaneet nuorella iällä vaikka mitä kuolemaa uhmaavia, pelottavia, tuskallisia riittejä, epäilemättä juuri siksi koska eivät joudu synnyttämään. Naiset ei tarvitse siirtymäriittejä, vaan kuukautiset, raskaudet ja synnytykset riittävät siihen, että joutuu sopeutumaan hallitsemattomaan elämään ja oppimaan pärjäämään. Elämän kivuttomuus ja helppous on nykyaikainen ilmiö. AP:n mieskin olisi saattanut selvitä traumatisoitumatta synnytyksestä, jos olisi ennen isäksi (mieheksi) pääsemistä joutunut kaatamaan karhun tai selviämään erämaassa yksin kuukauden tai jotakin tällaista, ja sitä ennen kasvanut ympäristössä joka olettaa hänen tietyssä iässä selviävän ko. haasteista. Mutta ei.