Millaiselle ihmiselle iso osa elämän sisällöstä tulee harrastuksista?

No esim minun kaltaiselleni. Toisaalta tein harrastuksestani vuosien mittaan itselleni myös työn, eikä harmita yhtään. Ja juu olen myös äiti, mutta ei se lapsi pysty elämääni siten täyttämään, eikä lapsen kanssa vietetty aika rentouta niin kuin harrastukseni rentouttaa.

Monet harrastukset kehittävät tai pitävät yllä.

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

Tämä on muuten mielenkiintoinen kuvitelma. Itse en koskaan halunnut olla äiti, en halunnut lapsia. Ajatus tuntui oikeastaan aina täysin naurettavalta, elämässäni on kuitenkin niin paljon muuta ja muita kiireitä. Toisin kuitenkin kävi ja tulin raskaaksi. En itkenyt onnesta mutta en yrittänyt sentään itsariakaan. Ajattelin vain, että kun kerran on puitteet kunnossa, niin kai se lapsi sitten sopii kuvioihin mukaan. Miksi ihmiset kuvittelee, että äideillä on ollut joku vauvakuume ja pakko saada lapsi ja kun pissatikku näyttää kahta viivaa niin kiitetään luojaa ja itketään ja hehkutetaan pitkin kyliä?

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

Tämä on muuten mielenkiintoinen kuvitelma. Itse en koskaan halunnut olla äiti, en halunnut lapsia. Ajatus tuntui oikeastaan aina täysin naurettavalta, elämässäni on kuitenkin niin paljon muuta ja muita kiireitä. Toisin kuitenkin kävi ja tulin raskaaksi. En itkenyt onnesta mutta en yrittänyt sentään itsariakaan. Ajattelin vain, että kun kerran on puitteet kunnossa, niin kai se lapsi sitten sopii kuvioihin mukaan. Miksi ihmiset kuvittelee, että äideillä on ollut joku vauvakuume ja pakko saada lapsi ja kun pissatikku näyttää kahta fviivaa niin kiitetään luojaa ja itketään ja hehkutetaan pitkin kyliä?

Hei, täällä toinen! Meille lapsi sai tulla jos oli tullakseen, eikä olisi maailma kaatunut, vaikkei olisi tullutkaan. Olisin luultavasti ollut yhtä onnellinen, elämä vaan olisi mennyt eri tavalla. 17 vuotta myöhemmin en vieläkään ole sairastanut vauvakuumetta.

Veikkaan, että ihmisille, joilla ei ole kovinkaan mielenkiintoista työtä, sosiaalinen elämä suht hiljaista ja mielenkiintoa yleisiin asioihin on hyvin niukasti.

Silloin elämän sisällöksi voi hyvinkin nousta puuhailu. Pakko myöntää, että ap:n tavoin pidän niitä vähän köyhänä elämänsisältönä. 

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa joku määräpäivinä toistuva harrastuspiireily. En nyt teilaa puuhailua sinänsä, se on toki rentouttavaa ja ekologistakin osin - mutta onko se merkittävää elämänsisältöä?

Pidän kyllä käsitöistä ja opiskelen kieliä ja minulla on kaksi luottamustehtävää - ehkä niitäkin voisi pitää harrastuksina. Joka tapauksessa ne eivät ole minulle niin tärkeitä, että niistä riittäisi keskeiseksi elämänsisällöksi.

Minulle elämänsisältöä on perhe ja lapset. Ja tieto ja selitysten etsiminen asioille. Syiden ja seurausten selvittäminen. Kulttuurin sisällöt - erilaiset - ja kuvaukset ihmisten elämästä, ajattelusta ja arvoista. Luen paljon, seuraan mediaa, harrastan elokuvia ja kuvataidetta, käyn teatterissa ja konserteissa, kuuntelen musiikkia - mutta nämäkään eivät minusta ole niinkään yksittäisinä harrastuksia, joista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni.

Tarkoitus ei ole nyt ketään loukata, ajattelen vain itse näin. Harrastukset ovat minustakin ihan hyviä olemassa, jos vaikkapa työ ei anna tarpeeksi kohteita mielenkiinnolle. Ehkä olen itse vain onnekas siinä suhteessa, että työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja haastavaa ja antaa koko ajan uutta ajateltavaa.

Varmaan mulle, kunhan lapset kasvavat. Harrastin soittamista aika korkealla tasolla, mutta musiikista en halunnut ammattia kuitenkaan. Voin hyvin kuvitella, että 10 vuoden päästä käytän suuren osan vapaa-ajastani musiikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ihmisille, joilla ei ole kovinkaan mielenkiintoista työtä, sosiaalinen elämä suht hiljaista ja mielenkiintoa yleisiin asioihin on hyvin niukasti.

Silloin elämän sisällöksi voi hyvinkin nousta puuhailu. Pakko myöntää, että ap:n tavoin pidän niitä vähän köyhänä elämänsisältönä. 

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa joku määräpäivinä toistuva harrastuspiireily. En nyt teilaa puuhailua sinänsä, se on toki rentouttavaa ja ekologistakin osin - mutta onko se merkittävää elämänsisältöä?

Pidän kyllä käsitöistä ja opiskelen kieliä ja minulla on kaksi luottamustehtävää - ehkä niitäkin voisi pitää harrastuksina. Joka tapauksessa ne eivät ole minulle niin tärkeitä, että niistä riittäisi keskeiseksi elämänsisällöksi.

Minulle elämänsisältöä on perhe ja lapset. Ja tieto ja selitysten etsiminen asioille. Syiden ja seurausten selvittäminen. Kulttuurin sisällöt - erilaiset - ja kuvaukset ihmisten elämästä, ajattelusta ja arvoista. Luen paljon, seuraan mediaa, harrastan elokuvia ja kuvataidetta, käyn teatterissa ja konserteissa, kuuntelen musiikkia - mutta nämäkään eivät minusta ole niinkään yksittäisinä harrastuksia, joista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni.

Tarkoitus ei ole nyt ketään loukata, ajattelen vain itse näin. Harrastukset ovat minustakin ihan hyviä olemassa, jos vaikkapa työ ei anna tarpeeksi kohteita mielenkiinnolle. Ehkä olen itse vain onnekas siinä suhteessa, että työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja haastavaa ja antaa koko ajan uutta ajateltavaa.

Eiköhän jokainen määrittele itse merkittävän elämänsisällön. Minulle taas se mielekäs työkin on silti vain työtä ja sellaisena välttämätön paha, kunnes lakkaa olemasta eli pärjää ilman. Kyse on luultavasti siitä, että arvostan vapaa-aikaani korkeammalle kuin työuraa tai rahaa, ja minusta puuhailu on juurikin se paras tapa viettää sitä. Ikinä ei ole tylsää, miten ihmeessä olen töihin ehtinytkään...

Se downshiftaaja

Vierailija kirjoitti:

En vaihtais harrastamista ja muita omia juttuja mistään hinnasta johonkin perus perhe elämään. Pelkkä ajatuskin lapsista oksettaa. 

Ei peruskoulua käymätön voi perhettä hankkiakaan.

Elämähän on pelkkää ajanviettoa. Parasta keksiä jotain sellaista aikaa kuluttavaa, josta itse nauttii.

t:työkyvyttömyyseläkeläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

En mä ole koskaan "halunnut olla äiti" siis tarkoituksella ja varta vasten.  Menin naimisiin ja tulin raskaaksi ja sitten minusta vaan tuli äti. En haaveillut vauvoista,  äitiydestä tms. ikinä. Sellaiset ihmiset ehkä vauvakuumeilee ja haaveilee, joilla on vaikeuksia saada lapsia, en tiedä.

Vauvat ja lapset olivat minusta jees vasta kun sain omia. 

Mistä sen elämän sisällön sitten aloittajan mielestä pitäisi tulla?

Työstäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

En mä ole koskaan "halunnut olla äiti" siis tarkoituksella ja varta vasten.  Menin naimisiin ja tulin raskaaksi ja sitten minusta vaan tuli äti. En haaveillut vauvoista,  äitiydestä tms. ikinä. Sellaiset ihmiset ehkä vauvakuumeilee ja haaveilee, joilla on vaikeuksia saada lapsia, en tiedä.

Vauvat ja lapset olivat minusta jees vasta kun sain omia. 

Jos ei halua olla äiti, tekee abortin. Joten selityksesi on höpönlöpöä, et voi tietää miltä tuntuu kun EHDOTTOMASTI ei halua lasta. Sama kun et halua päästä hengestäsi, niin käyt lääkärissä jos sinulla epäillään syöpää. Et jää odottelemaan mitä tapahtuu. Koska et todellakaan halua kuolla. Sama minulla lapsien kanssa: EI!!!

Vierailija kirjoitti:

Minulle elämänsisältöä on perhe ja lapset. Ja tieto ja selitysten etsiminen asioille. Syiden ja seurausten selvittäminen. Kulttuurin sisällöt - erilaiset - ja kuvaukset ihmisten elämästä, ajattelusta ja arvoista. Luen paljon, seuraan mediaa, harrastan elokuvia ja kuvataidetta, käyn teatterissa ja konserteissa, kuuntelen musiikkia - mutta nämäkään eivät minusta ole niinkään yksittäisinä harrastuksia, joista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni.

Kaikki mitä luettelit ensimmäisen virkkeen jälkeen on harrastamista. Vai saatko palkkaa niistä? Ei harrastuksen tarvitse olla ohjattua tai maksullista tai sellaista, jota tehdään tiettynä ajankohtana tietyssä paikassa. Laajasti ajateltuna kaikki vapaa-ajan toiminta on harrastamista. Erotuksena tästä perhe ja lapset, koska ne ovat kiinteä osa sinua, ja niille uhraisit aikaasi vaikka se ei aina tuntuisikaan mielekkäältä. Harrastuksen tulee olla vapaaehtoista ja sen pitää tuottaa mielihyvää. Toki paljon asioita harrastetaan hampaat irvessäkin, mutta silloin motivaattorina on joku muu kuin sisäinen palo (esim. halu näyttää muille, vanhempien painostus, sosiaalinen paine yms.). Ja koska harrastuksen juurisana on harras, niin sehän tarkoittaa, että jotain tehdään "hartaudella".

Vierailija kirjoitti:

Mitä sisältöä ap:n elämässä on?

Tämä muakin kiinnostaa. Mikä pitäisi olla elämän sisältö, jos ei asiat, joita rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Kyllä tiedän. Olisin sellainen äiti, joka antaisi lapsensa pois synnytyssairaalassa, jos sitä ennen en olisi kyennyt aiheuttamaan itselleni keskenmenoa. :)

Miksi sinä kuvittelet, että kaikki kokevat asiat suurin piirtein samalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

En mä ole koskaan "halunnut olla äiti" siis tarkoituksella ja varta vasten.  Menin naimisiin ja tulin raskaaksi ja sitten minusta vaan tuli äti. En haaveillut vauvoista,  äitiydestä tms. ikinä. Sellaiset ihmiset ehkä vauvakuumeilee ja haaveilee, joilla on vaikeuksia saada lapsia, en tiedä.

Vauvat ja lapset olivat minusta jees vasta kun sain omia. 

Jos ei halua olla äiti, tekee abortin. Joten selityksesi on höpönlöpöä, et voi tietää miltä tuntuu kun EHDOTTOMASTI ei halua lasta. Sama kun et halua päästä hengestäsi, niin käyt lääkärissä jos sinulla epäillään syöpää. Et jää odottelemaan mitä tapahtuu. Koska et todellakaan halua kuolla. Sama minulla lapsien kanssa: EI!!!

Niin no, en mä ole noin ehdoton.  En mä ehdottomasti halua olla kuolematta, joten saatan olla menemättäkin lääkärille.  En osaa samaistua noin ehdottomiin tunteisiin.  Mä nimittäin olen juurikin jäänyt erään oireen suhteen odottelemaan, että tapahtuuko jotakin vai meneekö se itsestään ohi. Eli en ole tyyppi, joka heti ensimmäiseksi säntää lääkäriin kuolemanpelon vallassa, joten minusta oli ihan loogista antaa raskauden jatkua, vaikka en varta vasten ollut äitiyttä aikaisemmin ajatellutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te onnistutte vääntämään asian niin, että harrastukset ja lapsi on jotenkin toisensa ehdottomasti poissulkevia asioita elämässä?

No kyllä ne aika monelle ovat. Vaikea lapsi, vaativa harrastus, olemattomat turvaverkot ja matala energiataso on esimerksi sellainen kombo, jossa harrastaminen kyllä monella jää pois. Minun on esimerkiksi pitänyt tehä valinta, lataanko energia harrastukseen vai lapseen, ja valitsin harrastuksen. Se on kuitenkin se, mikä elämään tuo merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en onneksi ole, mutta tiedän millaista on olla ilman lasta ja tiedän millaista on olla äiti, ja sinä et voi tietää millainen äiti olisit, koska et ole äiti. Jos joskus tulet äidiksi, tiedät mitä tarkoitan. =))

Silloinkin kun et ole ollut äiti, olet kuitenkin halunnut olla äiti. Sinun ja minun ero on, että kun minä tulin raskaaksi, yritin itsemurhaa, niin synkäksi se veti. Sinä varmaan itkit ilosta.

Joten ei, et tiedä minkälaista on olla lapseton (joka ei halua lapsia).

-Eri

En mä ole koskaan "halunnut olla äiti" siis tarkoituksella ja varta vasten.  Menin naimisiin ja tulin raskaaksi ja sitten minusta vaan tuli äti. En haaveillut vauvoista,  äitiydestä tms. ikinä. Sellaiset ihmiset ehkä vauvakuumeilee ja haaveilee, joilla on vaikeuksia saada lapsia, en tiedä.

Vauvat ja lapset olivat minusta jees vasta kun sain omia. 

Jos ei halua olla äiti, tekee abortin. Joten selityksesi on höpönlöpöä, et voi tietää miltä tuntuu kun EHDOTTOMASTI ei halua lasta. Sama kun et halua päästä hengestäsi, niin käyt lääkärissä jos sinulla epäillään syöpää. Et jää odottelemaan mitä tapahtuu. Koska et todellakaan halua kuolla. Sama minulla lapsien kanssa: EI!!!

Niin no, en mä ole noin ehdoton.  En mä ehdottomasti halua olla kuolematta, joten saatan olla menemättäkin lääkärille.  En osaa samaistua noin ehdottomiin tunteisiin.  Mä nimittäin olen juurikin jäänyt erään oireen suhteen odottelemaan, että tapahtuuko jotakin vai meneekö se itsestään ohi. Eli en ole tyyppi, joka heti ensimmäiseksi säntää lääkäriin kuolemanpelon vallassa, joten minusta oli ihan loogista antaa raskauden jatkua, vaikka en varta vasten ollut äitiyttä aikaisemmin ajatellutkaan.

Eli sinulla ei ole kokemusta tai ymmärrystä siitä, kun ei todella halua vanhemmaksi. Kiitos, että myönsit viimein asian.

Paskapuhetta väittää että "ei koskaan halunnut lasta, ei koskaan tullut vauvakuumetta" jos niitä lapsia kerran on tehty. Minä pidän huolta etten varmasti tule raskaaksi, lapsen saaminen olisi hirveintä mitä voi tapahtua.

Silloin kun se kerta on ihan sama jos se vauva sieltä tulee, se on vauvakuumetta.