Jos et halua tehdä elintestamenttia, niin olisitko kuitenkin valmis itse ottamaan vastaan siirtoelimen?

elintestamenttia. Elimesi hyödynnetään ellet erikseen sitä ole kieltänyt. Tai kaiketi omainen tule kuoleman jälkeen kieltämään.

Jos valittavana on elämä tai kuolema. Sinä et valitse siirtoelintä, koska se ei tunnu oikealta?



Et varmaan käytä antibioottiakaan tai kipulääkkeitä, koska sekin on luonnotonta?



Ympäristön painostuksesta....hahhahhha. Tositilanteessa ottaisit siirtoelimen heti.

ja lääkäri esittäisi kysymyksen käytetäänkö siirtoelintä vai annetaanko kuolla?



Mikähän olisi näiden vanhempien vastaus, jotka elinluovutusta vastustavat?



Olisi ihan oikeasti kiva kuulla vastauksia ja perusteluja.

Mutta lapselle antaisin laittaa siirtoelimen.

En osaa perustella tuota lapsihommaa, koen lapsieni elämän kai arvokkaampana kuin omani.



Mutta mulla on tuo elinluovutuskortti, tosin, esim sydämeni on jatkokäyttöön kelvoton.

Itselleni en ota siirtoelintä (on tarjottu jo). En oikeastaan usko että se esim. sydämeni pettäessä auttaisi enää mitään, sitten kun tuo pumppu vetelee viimeisensä on minun tarkoitus kuolla, sitähän se on. Luultavasti kroppani alkaisi jo ajatuksesta vastustaa siirtoelintä.



Ja tiedän että kuulostaa ristiriitaiselta että antaisin laitattaa siirtoelimen lapselleni mutta en ottaisi sitä itseeni, mutta en osaa perustella asiaa.

Nykyisin suostuisin luovuttamaan lapsilleni tai miehelleni vain verta, munuaiseni tai selkäydinnestettä. En myöskään haluaisi itselleni tai lapsilleni esim. keuhkon- tai sydämensiirtoa. Maksan siirrosta en osaa sanoa, koska en tunne yhtään sen kokenutta.



Perustelut: Elintensiirto on valtava operaatio kaikkine mahdollisine komplikaatioineen ja kuntoutuksineen, eikä silti ole varmaa, paraneeko elämänlaatu huomattavasti tai normalisoituuko ikinä. Esim. lapselle voi olla kauheaa viettää kuukausia sairaalassa ja sen jäklkeen kuntoutuksissa. Aina saa pelätä infektioita ja olla eristyksissä kavereista ym.

Oma veikkaus on että kyllä ne ottais.

Yksikään kieltäytyjä ei kertonut kirkasotsaisesti itasapuolisuuden nimissä kieltäytyvänsä luovutuselimistä.

ellei siihen painosteta. ajatus siirtoelimestä ei tunnu eettisesti oikealta. Ympäristön painostuksesta kuitenkin saattaisin siihen suostua.

Elintensiirto on valtava operaatio kaikkine mahdollisine komplikaatioineen ja kuntoutuksineen, eikä silti ole varmaa, paraneeko elämänlaatu huomattavasti tai normalisoituuko ikinä. Esim. lapselle voi olla kauheaa viettää kuukausia sairaalassa ja sen jäklkeen kuntoutuksissa. Aina saa pelätä infektioita ja olla eristyksissä kavereista ym.

Eli ennemmin antaisit lapsesi kuolla, kuin olla muutaman kuukauden sairaalassa ja sen jälkeen elää hieman rajoitetumpaa arkea?