Lue keskustelun säännöt.
Olen kahden lapsen kanssa kotona. Ja miehestä vedän lonkkaa.
10.07.2008 |
En ole mitään perinteistä kotiäitityyppiä, olen vielä syksyyn asti lasten kanssa kotona, koska en tahdo laittaa ihan pientä vauvaa hoitoon. Syksyllä pienin 1v4kk ja sekin hirvittää... olen ihan loppu henkisesti, kiukuttelut ja arjen pyörittäminen käyvät voimille. Esikoinen on kaiken lisäksi erityislapsi joka tuo arkeen omat pinnanvenyttäjänsä lisää.
Kun mies tulee töistä hän ei tosiaankaan halua kuulla "miten rankkaa sulla muka on, mä olen ollut koko päivän töissä" jne. Kun lähden vaikka yksin kauppaan tai lenkille, että saan olla hetken ilman lapsia mies soittaa viimeistään puolen tunnin päästä perään, että "tule jo, pää räjähtää..."
Ja minä vain puren hammasta. Ja yritän jaksaa.
Kiitos kun sain purkaa.
Kommentit (5)
Niin loppuu mieheltä kitinät. Mun mies tosin aina arvosti mun kotona oloa, sanoi, etti hän jaksais. Toki se joskus joutui huoltamaan yksin, kun mun piti käydä katsomassa sukulaista (300km päässä).
Suisittelen sulle vapaata viikonloppua , mies hoitakoon lapset. Täytyy olla tosi pönttöjos ei tajua sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättää herra yksin lasten kanssa esim. viikoksi kesälomallaan! tai viikonloppuisin. vain useamman päivän yksin lapsia hoitaessaan, harrastuksiin kuskatessaan ym. tajuaa...ja jos ruoka ei ole valmiina kun menet kotiin sekä pyykit ja koti puhtaina, niin voi kysyä, että vaanko täällä loamillaan hä!?
Äidillä on kova homma olla kotona lasten kanssa! ja arvostus , anteeksi vaan, lähtee itsestä!eli jos suostuu moiseen kohteluun, niin ei auta. valitettavasti "meijän miehet" useimmiten ovat äitiensä passaamia...ja olettavat
saman kohetlun jatkuvan...itse vajosin samassa tilanteessa ensin "marttyyrisyövereihin", mutta ajattelin asiaa ja mitä haluan loppuelämäni olevan. tein selväksi, että jos mies haluaa olla kolmantena lapsena, niin sopii etsiä toinen kuka hoitaa! ja aloin kylmästi jättää kodin välillä hänen vastuulleen. AUTTOI! nykyisin hommat hoidetaan tasa-arvoisesti. kumpikin saa mennä omia menojaan. PERHE on yhteinen yritys! jos toinen ei ole täysillä mukana, moisessa ei kannata roikkua! sama koskee raha-asioita. p**ka puhetta, ettei pysty ottamaan toisen rahoja! eikös siihen "yhteiseen yritykseen" ole sitouduttu kun lähdetään lapsia hankkimaan, ym. ei osoita kovin suurta välittämistä saati rakkautta mieheltä, jos nainen hoitaa lapset+kodin ja joutuu elämään lapsilisällä...ha, moiset miehet haluavat vaan alistaa! ja oikeesti, en halua syyllistää, mutta todellakin, jokainen on oman onnensa seppä! jos ei saa aikaiseksi ilmaista omia tarpeitaan, jotta voisi olla onnellinen ja perhe-elämä tasapainoista, niin ei kannata valittaa...antaa vaan tyhmän kuvan itestään!
sorry pitkä paapatus :) ja tsemppiä !!
niin piti laittamani vielä..
että kukaan meistä ei ole korvaamaton...itse ajattelen, että jos itselle sattuu jotain...tai henki menee, niin on ihanaa kun tietää miehen osaavan pyörittää lasten arkea turvalliseti ja tutusti :)
ja sano lähteissäs, että saa soittaa vaan jos on henki kyseessä, oikeesti!
Erona vain se meillä että mä en koe tätä raskaaksi, nautin kovasti kotona olosta lasten kanssa, lapset 5 -v ja 2-v, kolmatta odotan.
Mies joskus suutuspäissään sanoo että saisit mennä töihin kun vaan kotona lepäilet..... ja itse ei jaksa lasten kanssa paria tuntia pidempään :O Vaikkakin on periaatteellisesti sitä mieltä että ei hoitoon alle 2-vuotiaana.
Kyllähän se ottaa päähän kun mies ei jaksa kuunnella mun valituksia "rankasta" päivästä, mutta näin mennään silti. Ihan hyvä meillä on yhdessä kuitenkin :)
Kun mies tulee töistä hän ei tosiaankaan halua kuulla "miten rankkaa sulla muka on, mä olen ollut koko päivän töissä" jne. Kun lähden vaikka yksin kauppaan tai lenkille, että saan olla hetken ilman lapsia mies soittaa viimeistään puolen tunnin päästä perään, että "tule jo, pää räjähtää..."
Meilläkin mies soittaa viimeistää puolin tunnin kuluessa perään jos ei kuulu kotiin heti :-) Onneksi tilanne on nyt helpottunut kun nuorinkin täyttää neljä ja minä olen takaisin työelämässä.