Asiat, joita häpeät?

Kuten monet muutkin, häpeän niitä vikoja, joita ulkonäössäni on. Onneksi niitä eivät kaikki aina huomaa, kokonaisuus ei ole ihan kauhea.

Häpeän myös nuorena tekemiäni möhläyksiä.

Häpeän saamattomuuttani. En jaksa, en kykene enkä edes halua tehdä mitään - en opiskella, en käydä töissä, en sopia normeihin...

Kaikesta huolimatta haen parhaillaan jatko-opintojen pariin, kun ei se 2. aste yksinkertaisesti riitä. Ihmisille tietenkin pitää kysyttäessä muiden tavoin sanoa, että minulla on vankat suunnitelmat opiskelujen ja työllistymiseni suhteen, vaikka motivaatio todellisuudessa on pakkasen puolella.

Laiskuus arkisissa asioissa. Siivoan kerran kuukaudessa (mutta hyvä sekin). Pyykit jää silittämättä, mutta silittääks niitä muutkaan?

Umpihölmöys sosiaalisissa tilanteissa.

Kiroilu. Kun pääsen käyntiin, luettelen koko suomenkielisen sanavaraston muutamilla muunnelmilla.

Se, että mulla on diagnosoitu niin monta sairautta. Yhteen ihmiseen mahtuu niin syöpä kuin viepä. Suomeksi sanottuna sairastan kolmea kroonista sairautta, jotka aina välillä lamaavat ja yhden taltuttamisessa meni kolme vuotta.

Häpeän sitä että haisen pahalle. Minun on vaikea olla ihmisten lähellä tämän asian takia. Sairastan suolistosairautta.

Vierailija kirjoitti:

up

Tätä minäkin ihan oikeasti häpeän.

Köyhyys, teen osa-aikatöitä pienellä kuntoutusrahalla. Enemmän kyllä hävettäisi jos ei olisi lainkaan töitä. Sairastuin vakavaan psyykkiseen sairauteen teini-iässä ja näin yli kolmekymppisenä näyttää, etten koskaan toivu oireettomaksi ja täysin toimintakykyiseksi. En kutsu nykyisin vieraita, kun masennuksen takia en jaksa siivota ja muutenkin asun pienessä vuokrakämpässä, kun ikätovereilla on omistusasunnot. Ajokorttiakaan ei ole, koska pelkään ajamista liikaa.

Välillä tuntuu että häpeän kaikkea itsessäni. Häpeän eniten ulkonäköäni, joka on ruma. Inhoan liikkua julkisilla paikoilla. Pakko, koska lapsi pitää viedä päiväkotiin ja mennä töihin. Mulla ei ole koskaan ollut mitään harrastuksiakaan, koska en tykkää liikkua ihmisten ilmoilla. Häpeän epäsosiaalisuuttani. Häpeän rumaa kotiani ja sen sotkuisuutta. Häpeän pientä palkkaani.

Häpeän sitä miltä näytän nukkuessani suu auki. Mies herää aina aikaisemmin ja on leikkimielisesti kiusannut tästä. Olen kuvista itsekin nähnyt että näytän ihan järkyttävältä vaikka hereillä olen mielestäni välillä jopa ihan kaunis. :D MIKSI OI MIKSI hengitän suu auki kun nukun? Miksei ilma virtaa sieraimista normaalisti!? Ja miksi olen vielä kaiken lisäksi aamuisin naamasta aivan turvonnut? Joskus harmittelin kun mies harvemmin jää aamuisin mitään halimaan tai sekstailemaan mutta oikeastaan en enää ihmettele sitä yhtään. En varmaan itsekään jäisi sellaisen mursun viereen makoilemaan enää armottoman päivänvalon saavuttua. Arghhhghggg.

Muut häpeän aiheet ovat niin paljon isompia ja henkilökohtaisempia, etten jaksa edes listata. Lähinnä sellaista "en ole yhtä tasapainoinen ja menestynyt kuin muut ihmiset" valitusta. Niin ja riippuvuuksia häpeän myös valtavasti, vaikka esim. sokeririippuvuus ei särähdäkään monella yhtä pahasti korvaan kuin tapauksessani pitäisi. Se on itselläni kuitenkin varmasti pahempi kuin monella narkkarilla on riippuvuus omaan aineeseensa. Hävettää ostaa aina samoja herkkuja samasta kaupasta mutta toisaalta olen niin laiska ja välinpitämätön etten pelkästään jonkun random kassan mahdollisen tuomitsevan ajatuksen takia jaksa todellakaan vaihdella kauppaa. Vai olisiko tässä riippuvuudessa kenties syy myös siihen aamuiseen mursuisuuteen? :D Hmmm...

No niin, terkkuja tutuille:

- Ruma koti, vanha muovimatto ja repsottavat tapetit. Pelkään, että jos teen remppaa, niin vuokranantaja päättää juuri silloin myydä asunnon altani.

- Pitkät työttömyysjaksot, joiden aikana en ole saanut edes siivoustyötä ym., joista sanotaan, että kuka tahansa saa niitä. Töissä ollessakin on vaikea ajatella, että olen työssäkäyvä, koska pätkätyölle on aina loppupäivämäärä tiedossa ja hävettää.

- Keskittymiskyvyttömyys, jos pitäisi lukea, kirjoittaa tai tehdä mitään, mihin pitää keskittyä. Kuunnella ohjetta, ajaa autoa siten, että huomioi muun liikenteen jne. (En siis aja, koska se ei olisi turvallista.)

- Olen ruma. Vaikka olen laihduttanut, ei edes vartalo silti muutu kauniiksi.

- Yo-kirjoitukset menivät huonosti, vaikka olen siihen asti ja sen jälkeen pärjännyt koulussa ja opinnoissa erinomaisesti.

- En jaksa 40 tunnin työviikkoa. Käyn juuri ja juuri viimeisillä voimilla töissä, joiden jälkeen haluan vain istua kotona ja tuijottaa tyhjyyteen. Haluaisin tehdä lyhennettyä viikkoa, mutta se taas ei sovi pätkätöiden kanssa yhteen.

- En osaa puhua. Pääni ei muodosta kokonaisia lauseita, vaan aloittaa niitä, eikä koskaan pääse loppuun. En löydä yhtäkkiä sanoja ihan normaaleille asioille, puhumattakaan jos esim. töissä pitäisi selittää joku vähän monipolvisempi asia. Jos pitää puhua yhtäkkiä julkisesti, menee asia niin sekaisin, etten lopulta saa sanaa suustani.

- En osaa toimia ryhmätilanteissa tai kokouksissa. Menen ihan lukkoon, enkä lopulta sano sanaakaan. En tiedä mitä tapahtuu, kun samassa tilassa on lisäkseni enemmän kuin kaksi ihmistä, en ymmärrä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän sitä miltä näytän nukkuessani suu auki. Mies herää aina aikaisemmin ja on leikkimielisesti kiusannut tästä. Olen kuvista itsekin nähnyt että näytän ihan järkyttävältä vaikka hereillä olen mielestäni välillä jopa ihan kaunis. :D MIKSI OI MIKSI hengitän suu auki kun nukun? Miksei ilma virtaa sieraimista normaalisti!? Ja miksi olen vielä kaiken lisäksi aamuisin naamasta aivan turvonnut? Joskus harmittelin kun mies harvemmin jää aamuisin mitään halimaan tai sekstailemaan mutta oikeastaan en enää ihmettele sitä yhtään. En varmaan itsekään jäisi sellaisen mursun viereen makoilemaan enää armottoman päivänvalon saavuttua. Arghhhghggg.

Muut häpeän aiheet ovat niin paljon isompia ja henkilökohtaisempia, etten jaksa edes listata. Lähinnä sellaista "en ole yhtä tasapainoinen ja menestynyt kuin muut ihmiset" valitusta. Niin ja riippuvuuksia häpeän myös valtavasti, vaikka esim. sokeririippuvuus ei särähdäkään monella yhtä pahasti korvaan kuin tapauksessani pitäisi. Se on itselläni kuitenkin varmasti pahempi kuin monella narkkarilla on riippuvuus omaan aineeseensa. Hävettää ostaa aina samoja herkkuja samasta kaupasta mutta toisaalta olen niin laiska ja välinpitämätön etten pelkästään jonkun random kassan mahdollisen tuomitsevan ajatuksen takia jaksa todellakaan vaihdella kauppaa. Vai olisiko tässä riippuvuudessa kenties syy myös siihen aamuiseen mursuisuuteen? :D Hmmm...

Mursuisuus :D

Se että olen seksuaalisesti kokematon. 

Sitä että olen lastensuojelun entinen asiakas ja taustani on aika epävakaa. Pelkään että ihmiset tuomitsevat minut tämän perusteella ja pitävät sekopäänä. Tiedän ettei tätä pitäisi hävetä, eikä tässä ole mitään hävettävää, mutta häpeän silti. Koen etten ole ihan normaali kaikissa tilanteissa. Häpeän myös sitä, miten monta vuotta minulla on mennyt selviytymiseen ja siihen, että saan vihdoin ja viimein kiinni siitä, kuka olen, mitä osaan ja mitä minun kannattaisi tehdä. Toisaalta olen ylpeä siitä, että selvisin.