Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Enpä olisi uskonut miten uuvuttavaa koiranpennun kanssa voi olla :'(
17.09.2017 |
Meillä on 7 kk ikäinen koiranpentu (sheltti), joka on ollut ihan alusta asti aika haastava. Aikaa kuluu ja omat voimat hiipuu. Koira on perheemme ensimmäinen, joten sekin varmasti vaikuttaa asiaan. Tuntuu, että koiralle tässä ympäröivässä maailmassa on kaikkea ihan liikaa. Liikaa muita koiria, liikaa lapsia, liikaa pyöräilijöitä/rullaluistelijoita, liikaa ääniä jne. Koira reagoi kaikkeen eikä mitenkään positiivisella tavalla. Muita koiria haukkuu remmissä, samoin ihmisiä ja etenkin pikkulapsia, pyöräilijöitä/rullaluistelijoita lähtee jahtaamaan, epäröi vieraiden ihmisten edessä ja haukkuu. Mihinkään ei oikeastaan suhtaudu avoimesti vaan kaikki on aina hirveän hankalaa. Kasvattajan kanssa olen jutellut ja hieman yllätyksenä tuli se, että pentu onkin näin haastava. Muut pennut pentueesta on paljon helpompia. Naksulla ollaan koulutettu ja pieniä edistysaskelia on tullut, mutta tämä on hirveän hidasta. Ja on siis ollut koko ajan tällainen, joten ei ole yhtäkkiä alkanut, joten tuskin on mikään sairaus taustalla.
Haluaisinkin kuulla, että onko kenelläkään kokemusta, että voiko tällaisesta haastavasta koirasta vielä tulla ihan kiva koirakansalainen? Ajatus siitä, että seuraavat 15 vuotta rähistään remmissä, haukutaan vieraita ihmisiä tai rynnätään pyöräilijän perään tuntuu niin hirveältä, että en kyllä sellaista jaksa suoraan sanoen.
Kommentit (56)
Koirakouluun mars. Pyydä kaverilta apua, se mitä koira haukkuu tai pelkää esim. Vastaantuleva pyöräilijä, pyydä kaveria tulemaan vastaa kiinnitä huomio koiraasi namin avulla tai pyöräilijä antaa namin. Toistoja toistoja. Ja tapaa muita pentuja, sopikaa pentutapaaminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää koirakouluun. Ja sheltit noin muutenkin ovat energisiä tapauksia, jos eivät saa tarpeeksi liikuntaa ja aivopähkinöitä niin liika energia purkaantuu sitten vaikka juuri kuvaamallasi tavalla.
Ollaan jo koirakoulussa, mutta tavalliselle kurssille ei voitu mennä, koska pentu häiriintyy muista koirista ja ihmisistä niin paljon, joten otettiin yksityistunteja, joita vielä sovittu pari eteenpäin.
ap
Kyllä se voi helpottaa, vaikka nyt tuntuisi siltä, että kaikki junnaa paikoillaan. Meillä myös sheltti ja 1,5 vuotta oli aika horroria suoraan sanoen. Pentu oli mahdottoman energinen, täystuho, liian kiinnostunut muista koirista, hirveä paimennusvietti jne. Koulutettiin kouluttamasta päästyä ja en tiedä auttoiko lopulta sinnikäs koulutus vai se, että koira alkoi iän myötä rauhoittua. Tsemppiä, tuttuja ovat nuo tuntemuksesi!
Meillä on haastava koira, eikä ole todellakaan ensimmäinen koiramme. Olisi kiva antaa sellaisia lohduttavia sanoja, että ihmeitä tapahtuu, mutta ainakaan meillä ei ole tapahtunut. Koiraa kouluttamalla ja arkea muokkaamalla olemme päässeet yhteisymmärrykseen ja arki rullaa. Helppo koiramme ei kyllä ole vielä aikuisenakaan. Koira on silti rakas ja me olemme siitä vastuussa. Koska se on haastava, siitä olisi tullut todennäköisesti myös kiertolainen, jos me olisimme siitä luopuneet. Parempi, että se on meillä, meillä on kuitenkin kokemusta koirista ja aikaa koiralle. Koen olevani vastuussa siitä sen kuolemaan asti ja velvollisuuteni on tarjota sille hyvä elämä. Eihän se reppana tahallaan ole haastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on haastava koira, eikä ole todellakaan ensimmäinen koiramme. Olisi kiva antaa sellaisia lohduttavia sanoja, että ihmeitä tapahtuu, mutta ainakaan meillä ei ole tapahtunut. Koiraa kouluttamalla ja arkea muokkaamalla olemme päässeet yhteisymmärrykseen ja arki rullaa. Helppo koiramme ei kyllä ole vielä aikuisenakaan. Koira on silti rakas ja me olemme siitä vastuussa. Koska se on haastava, siitä olisi tullut todennäköisesti myös kiertolainen, jos me olisimme siitä luopuneet. Parempi, että se on meillä, meillä on kuitenkin kokemusta koirista ja aikaa koiralle. Koen olevani vastuussa siitä sen kuolemaan asti ja velvollisuuteni on tarjota sille hyvä elämä. Eihän se reppana tahallaan ole haastava.
Minkä ikäinen koira on nyt, mikä rotu ja millä tavalla haastava?
Se koira pitää nimenomaan viedä sinne häiriöön jotta se tottuisi siihen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se koira pitää nimenomaan viedä sinne häiriöön jotta se tottuisi siihen!!
Meillä sitä häiriötä on ihan liikaa, välillä olisi hyvä harjoitella vähemmillä häiriöillä. Asumme kaupungissa, asuinalueella missä on paljon lapsiperheitä, hälyä yms.
ap
Eikös se ole paimenkoira? Jahtaaminen, eli kaikkien liikkuvien pitäminen laumassa on sen sielun syvin olemus. Sen vaistot pakottaa sen tekemmän niin ja silloin se on onnellinen. Miksi siltä pitää karsia vaistot pois? Eikö olisi parempi vielä se ympäristöön, missä saa toimia lajityypilliseen tapaansa ja olla onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä, jotka tieten tahtoen tekevät elämästään helvetin hankkimalla lemmikkieläimen.
Sheltit on ihania koiria, mutta valitettavasti tuota terävyyttä esiintyy harmillisen paljon nykyään :( En kyllä oikein ymmärrä miten kasvattaja on arvioinut tilanteen noin väärin, että näin reaktiivinen koira on valikoitunut teille. Kaikki kuvaamasi toiminta on niin sisäsyntyistä, että se on ollut olemassa koirassa aina ja lähtenyt sitten vielä vahvistumaan johtuen osaksi varmastikin asuinympäristöstänne ja kokemattomuudestanne. Shelteille löytyy hyvin uusia koteja, suosittelen luopumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se koira pitää nimenomaan viedä sinne häiriöön jotta se tottuisi siihen!!
Meillä sitä häiriötä on ihan liikaa, välillä olisi hyvä harjoitella vähemmillä häiriöillä. Asumme kaupungissa, asuinalueella missä on paljon lapsiperheitä, hälyä yms.
ap
Eli koira on stressitilassa koko ajan. Ei hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on haastava koira, eikä ole todellakaan ensimmäinen koiramme. Olisi kiva antaa sellaisia lohduttavia sanoja, että ihmeitä tapahtuu, mutta ainakaan meillä ei ole tapahtunut. Koiraa kouluttamalla ja arkea muokkaamalla olemme päässeet yhteisymmärrykseen ja arki rullaa. Helppo koiramme ei kyllä ole vielä aikuisenakaan. Koira on silti rakas ja me olemme siitä vastuussa. Koska se on haastava, siitä olisi tullut todennäköisesti myös kiertolainen, jos me olisimme siitä luopuneet. Parempi, että se on meillä, meillä on kuitenkin kokemusta koirista ja aikaa koiralle. Koen olevani vastuussa siitä sen kuolemaan asti ja velvollisuuteni on tarjota sille hyvä elämä. Eihän se reppana tahallaan ole haastava.
Minkä ikäinen koira on nyt, mikä rotu ja millä tavalla haastava?
Seropi (neljäsosa huskya ja loput sakemannia). Koira on nyt vasta kaksivuotias, eli edelleen nuori koira. Se on ensinnäkin aina pelännyt kaikkea, eli ollut todella arka. Kun yskäisen, niin koira saattaa hypähtää. Voi kuvitella millaista on ulkona kadulla. Koira on pelkorähjännyt kaikelle (onneksi ei enää). Se myös menettää rähjätessä korvansa ja meni aiemmin helposti kiihkotilaan, jossa on purrut meitä. Onneksi tämä on saatu loppumaan.
Koira on myös erittäin energinen. Sen kanssa käydään monen tunnin lenkit päivittäin, jotta saadaan aikaiseksi väsynyt koira. Sivuvaikutuksena on kyllä usein väsyneet omistajatkin. Koska meillä on ollut koiria, osaamme olla koiran kanssa hyvin rauhallisia ja meillä on myös rauhallinen koti, koska lapset ovat jo lähteneet. Koiran ympäristö on siis rauhallinen. Koulutus ja rauhallisuus pitävät arjen kunnossa, mutta en antaisi koiraa kellekään muulle. Ei se ole vaarallinen, mutta se on vaativa. Sen tarpeisiin vastaaminen vie paljon energiaa ja aikaa. Koska meillä on sille aikaa, se nauttii elämästään ja sillä on kaikki hyvin. Se on myös hyvin rakastava, mikä on hyvä mainita, se ei ole pelkästään hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Nämä menee ohi kun vaan jaksaa panostaa. Tuo koirakoulu on loistava juttu.
Ulkoilun voi yrittää suunnata johonkin rauhalliseen aikaan ja paikkaan.
Koiran voi vaikka viedä autolla ulkoilemaan jonnekin rauhalliselle lenkkipolulle😉
Ja sitten siirtyä vilkkaampaa liikenteeseen kun homma alkaa sujua.
Monesti toimii myös kun jättää vaan itse reagoimatta koiran käytökseen.
Eli kävelette vaan ohi pyöristä ja muista koirista.
Koiraa kannattaa kuljettaa remmissä ei fleksissä, jolloin koiran saa helpisti sivulle kun tarvitsee.
Myös vedonestoa kannattaa käyttää, kuonopanta on ollut oma suosikki, ja koira tottuu siihen melko nopeasti. Näistäkin on aina päästy eroon, eli käytetty vaan koulutuksen tukena.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Nämä menee ohi kun vaan jaksaa panostaa. Tuo koirakoulu on loistava juttu.
Ulkoilun voi yrittää suunnata johonkin rauhalliseen aikaan ja paikkaan.
Koiran voi vaikka viedä autolla ulkoilemaan jonnekin rauhalliselle lenkkipolulle😉
Ja sitten siirtyä vilkkaampaa liikenteeseen kun homma alkaa sujua.
Monesti toimii myös kun jättää vaan itse reagoimatta koiran käytökseen.
Eli kävelette vaan ohi pyöristä ja muista koirista.
Koiraa kannattaa kuljettaa remmissä ei fleksissä, jolloin koiran saa helpisti sivulle kun tarvitsee.
Myös vedonestoa kannattaa käyttää, kuonopanta on ollut oma suosikki, ja koira tottuu siihen melko nopeasti. Näistäkin on aina päästy eroon, eli käytetty vaan koulutuksen tukena.
Miten voi vain kävellä ohi, jos koira rähjää? Kiinnostuin tästä, koska meilläkin remmirähjä. Auttaako tuohon siis kuonopanta? Kuonopanta ei vissiin sovellu näihin positiivisiin koulutusmenetelmiin? Meillä siirrytään nyt rankun sijaan positiivisuuteen ja olen vasta alkanut sitä opiskella. Meillä rankaiseminen tuotti vain aggressiota ja pelkoa, joten sitä ei voida käyttää.
Meillä myös shelttipentu ja aivan ihana, mutta ei myöskään mikään iisi tapaus. Jahtaa, haukkuu ja on epävarma. Koulutetaan koko ajan ja hiljalleen tulee tuloksia. Teidän pentu on vasta 7 kk, joten sinuna en vielä hätäilisi. Ymmärrän kyllä väsymyksesi ja itsekin olen välillä ollut aivan poikki, kun mikään ei suju. Sitten taas tulee onnistumisia ja jaksaa taas. Shelttejä pidetään yleisesti helppoina koirina, mutta mukaan mahtuu monenlaisia rodun edustajia. Meillä ehkä hankalinta se, että koira suhtatuu ihmisiin hyvin epäillen ja varsinkin pikkulapsiin. Lapset tietysti vielä ryntää kohti ja se vain lisää koiran epävarmuutta. Nykyään ollaankin vältelty lapsia ja se on rauhoittanut tilannetta ja nyt koira kohtaa lapsia jo luontevammin :-)
Meidän sheltti oli samanlainen. Tuolle (rakkaalle) luupäälle auttoi, kun pääsi toteuttamaan itseään agilityn parissa ja paimentamaan lehmiä. Tuo yksilö vaati paljon älyllistä actionia. Meidän sheltillä oli voimakas paimennusvietti. Paimensi käytännössä kaikkea, mikä liikkui, ennen kuin pääsi oikeisiin paimennushommiin. Haukkuherkkyyttä ei saatu millään kitkettyä pois.
Koirat on usein uuvuttavia, etenkin pennut ja nuoret koirat. Jotkut koirat ei "aikuistu" koskaan, sen lisäksi jos on vielä tollaisia käytösongelmia niin tiedän omasta kokemuksesta että tulee joskus olo että ei jaksa.
Itse vaihdoin 13 vuoden jälkeen koirat kissoihin kun viimeisen koiran jouduin lopettamaan. Toisen koiran kohdalla tuli synkimpinä hetkinä mietittyä luopumista mutta kuten joku muukin ketjussa oli todennut, halusin kuitenkin pitää koirastani huolta loppuun asti enkä laittaa sitä kiertoon. No, nyt ei ole enää ketään hössöttämässä vieressä 24/7. Ja ei pidä käsittää väärin, rakastin koiriani ja kaipaan niitä kovasti, mutta tää rauha on aivan uskomattoman ihanaa ja silti saa nauttia lemmikeistä. Ehkä mä sit vaan olin kissaihminen... :)
Kuulostaa siltä että joudutte olemaan tarkka koiran kanssa ja huomioimaan mahdolliset ongelmatilanteet reagoimalla niihin ajoissa. Koiraa saa varmaankin koulutettua, mutta perusluonne pysyy. Toivottavasti ikä vähän auttaa tilannetta, vaikka en tiedä onko sheltti rotuna sellainen että muutosta on odotettavissa kuten esim. usein labradorinnoutajilla.
Meillä ollut paljon koiria, mutta toisentyyppisiä (terriereitä ja vinttikoiria, jotka ovat sitten omanlaisiaan ja koulutettavuuskin yleensä eri). Pahin kaikista pentuna oli aikuisena 4kg terrieri. Oli pentuna koko ajan hampailla kiinni meissä ja me mietimme tuleeko tuosta ikinä koiraa. Ei tuntunut uskovan millään ja aina kiellon jälkeen tuli uudelleen vaikka mitä olisi keksinyt- edes puolen tunnin rauhoittaminen ei auttanut (ja joo meidän vanhempi koira veti aina pennulta luut välistä, joten se ei auttanut puruvimmaa). En tiedä mikä lopulta auttoi, oliko se periksiantamuutemme (olen pahempi jästipää kuin koira) vai ikä, mutta tuosta koirasta tuli mitä ihanin ja kiltein otus. Leikkisä ja energinen on edelleen, sekä pureskelee mielellään luita yms todella pitkään (eli käyttää hampaita siihen), mutta en tosiaan olisi uskonut että siitä saa noin hienoluonteisen koiran (vaikka pennun valintaan vaikutti vanhempien hienot luonteet).
Alue: Aihe vapaa
Miksi naksutin koulutus? Joo, on tätä päivää ja uusi tutkittu tieto tukee positiivisia koulutusmenetelmiä, mutta luulen, että vanha pevi-koulutus voisi olla kuitenkin näille ongelmakoirille parempi vaihtoehto. Ikävä kyllä shelteissä on nykyään paljon näitä teräviä koiria, joiden perimmäistä luonnetta ei voi muuttaa. Todennäköisesti teidän arki tulee olemaan kaikesta kouluttamisesta huolimatta hyvin haastavaa hamaan tappiin asti. Kannattaa miettiä olisiko järkevää luopua koirasta, jos olet uupunut.